Arvostelussa SNES Classic Mini

Matka 16-bittisiin muistoihin

TODO alt text

Our Verdict

Vuosi NES Classic Mini -retrokonsolin julkaisun jälkeen Nintendo ilahduttaa meitä toistamiseen tuomalla kauppoihin vastaavan sovituksen SNES-konsolista. Edellisen sukupolven päivitystä myötäillen SNES Classic Mini on rakkaudella koottu miniversio upeasta konsolista. Mukana ovat lisäksi lähes kaikki parhaat SNES-pelit, aiemmin julkaisematon Star Fox 2 sekä entistä pidemmillä piuhoilla varustetut kaksi peliohjainta, jotka tekevät paketista rahanarvoisen ostoksen.

For

  • Kaksi ohjainta mukana
  • Loistava pelivalikoima
  • Star Fox 2 on upea lisä

Against

  • Ohjainten johdot voisivat olla vieläkin pidemmät
  • Etuosan ohjainliittimien kansi

Päivitys: Alkuperäisen NES Classic Minin lailla SNES Classic Miniin on julkaistu erillinen sovitin, jolla laitteeseen voi ladata lisää pelejä. Pääset siis taatusti pelaamaan omia SNES-suosikkejasi.

Nintendolla on takanaan yli 30 vuotta juhlittavaa pelihistoriaa, joten ei ihmekään, että yhtiön viime vuodet ovat Switchin ohella menneet vanhojen konsoliklassikoiden ja niiden fantastisten pelien uusintajulkaisuissa.

Yhtiöllä on ollut jo aiemmin tapana julkaista vanhoja klassikoitaan uusille alustoilleen, eikä nykyinen uusintajulkaisu- ja remasterointivillitys ole suinkaan mikään uusi juttu.

Wii sai Virtual Consolen myötä valikoimiinsa ison liudan vanhoja retropelejä pelattavaksi, mutta jo kauan ennen sitä Nintendo toi vanhempia pelejään uusille alustoille. SNES-konsolin julkaisua seurasi nimittäin aiemmalta NES-konsolilta tuttujen Super Mario -pelien paketoiminen Super Mario All Stars -kokoelmaksi.

Mutta SNES Classic Mini – ja NES Classic Mini sitä ennen – ovat hieman toisenlainen kokeilu.

Sen sijaan, että Nintendo toisi vanhan pelin pelattavaksi uudelle alustalle, yhtiö pakkaa kokonaisen retrokokemuksen konsoleineen, ohjaimineen ja peleineen pelaajien ostettavaksi.

NES Classic Minissä oli tosin muutama ärsyttävä ominaisuus, jotka pilasivat hieman minikonsolin tuottamaa nautintoa. SNES Mini Classicin kohdalla näitä on paranneltu – joskaan ei täysin korjattu – minkä ohella Nintendo on lisännyt pakettiin muutamia todella upeita yksityiskohtia, kuten ennen julkaisemattoman Star Fox 2 -pelin!

Muotoilu

SNES Classic Mini on saatavilla kahdella eri muotoilulla, joista arvosteltavanamme oli Eurooppaan, Australiaan ja Japaniin saapunut malli. Harmaanvärisessä konsolissa on punaiset. keltaiset, vihreät ja siniset näppäimet, kun taas Yhdysvalloissa värisävyt ovat purppurat.

Emme kuitenkaan jatka jo yli 25 vuotta vanhaa väittelyä siitä, kumpi konsoleista on paremman näköinen. ...mutta todettakoon kuitenkin, että Euroopassa julkaistu malli on ylivoimaisesti parempi – ja kaikki muuta väittävät ovat yksinkertaisesti väärässä.

Konsoli itsessään on muotoilultaan kuitenkin hyvin samankaltainen kuin NES Mini, eli toisin sanoen kevyt, pienikokoinen mutta riittävän jämäkkä kestääkseen perinteistä konsolikäyttöä tv-tasolla.

Etukannessa oleva kansi irtoaa ja paljastaa takaansa oikeat ohjainliittimet.

Etukannessa oleva kansi irtoaa ja paljastaa takaansa oikeat ohjainliittimet.

Konsolin päältä löytyvät samat virta- ja uudelleenkäynnistyspainikkeet, jotka olivat myös NES Minissä. Virtanäppäin on tällä kertaa liukuvaa sorttia, minkä lisäksi konsolissa on myös ylimääräinen eject-nappula. Jälkimmäinen painike on siinä tosin vain näön vuoksi, koska laitteeseen ei voi laittaa oikeita pelikasetteja.

Muotoilu osoittaakin samanlaista rakkautta alkuperäistä mallia kohtaan, kuten NES Classic Mininkin kohdalla. Etenkin Nintendon faneille pieteetillä on arvonsa.

Valitettavasti konsolin etulaidassa oleva kansi ohjainliittimille on sen sijaan surkea ratkaisu. Kömpelön kiinnityksen lisäksi se saa konsolin näyttämään epäsiistiltä pelikäytössä, ja kokonaisuus ei toimi aivan yhtä hyvin kuin isoveljensä kohdalla.

Onneksi varsinaiset ohjaimet ovat saaneet merkittävän parannuksen NES Miniin nähden.

Kun alkuperäinen minikonsoli julkaistiin vuonna 2016, sitä kritisoitiin lähes maailmanlaajuisesti hävettävän lyhyistä noin 73 sentin pituisista ohjainjohdoista. SNES:in kohdalla pituus on lähes tuplattu miellyttävämpään 143 senttimetriin.

Television koosta riippuen uusi pituus on riittävä tai edelleen liian lyhkäinen, ja valitettavasti meidän huushollissamme se jää edelleen jälkimmäiseksi. Pituus on kuitenkin sen verran riittävä, ettei konsolia pelatessa tarvitse enää pitää naamaa kiinni television ruudussa.

Mutta vertailun vuoksi alkuperäisen SNES-konsolin ohjaimen piuha oli noin 228 cm pitkä – ja samana aikana televisioiden koko on vähintään kaksinkertaistunut.

SNES Minin ohjain on kyllä tuplasti parempi parannus entiseen, mutta ei ehkä riittävän pitkä nykymaailman olohuoneisiin. Ehkäpä potentiaalisen Nintendo 64 Minin kohdalla pituus yltäisi jo alkuperäisten johtojen mittoihin.

Ohjain itsessään tuntuu onneksi erinomaiselta ja laadullisesti virallisen nintendomaiselta. Nintendo Switchin tarkkoihin nappeihin tottuneille SNES-ohjaimen vastaavat voivat olla aavistuksen vetelät, mutta ne toimivat varsinaisessa pelikäytössä ongelmitta.

Ohjainten kiiltävä pinnoite poikkeaa alkuperäisten ohjainten ulkonäöstä, mutta ero jää loputa kovin huomaamattomaksi. Liittimensä ansiosta SNES-ohjaimia voi käyttää halutessaan WiiMoten kautta myös Wiillä ja Wii U:lla, jos minikonsolin pelivalikoimasta uupuu omia lempipelejä.

Toinen merkittävä uudistus NES Miniin on suoraan ostopaketissa olevat kaksi ohjainta. Konsoli onkin heti valmis moninpelisessioihin.

Ja jos mukana tulevat ohjaimet eivät miellytä ja ylimääräistä pätäkkää löytyy, tilalle voi aina hommata 8bitdon langattomat ohjaimet, jotka toimivat sellaisenaan liittämällä mukana tulevan langattoman vastaanottimen suoraan minikonsoliin. Ulkoisesti 8bitdonin ohjaimet ovat vain aavistuksen harmaammat kuin alkuperäiset SNES-padit.

Käytettävyys ja käyttöliittymä

Käynnistyttyään SNES Mini tervehtii uusia retropelaajia samankaltaisella käyttöliittymällä kuin NES Minikin. Vasemmalle ja oikealla menemällä valitaan haluttu peli konsolin katalogista, jota voi järjestellä nimen, pelaajien, pelikertojen, julkaisupäivän tai julkaisijan mukaan.

Nintendo on emuloinut valikoiman pelejä muodossa tai toisessa vuosien varrella eri konsoleilla, joten minikonsoliversiot toimivatkin melko uskollisesti alkuperäisteoksiinsa nähden.

Vakioasetuksilla pelit emuloidaan pienen pehmennyssuodattimen lävitse. Tällä puolestaan pyritään toisintamaan vanhojen kuvaputkitelevisioiden pehmentävää vaikutusta, joka teki teräväreunaisista pikseleistä hieman pehmeämpiä. Käyttäjät voivat tosin pelata pelejä halutessaan ilman pehmennyssuodatinta tai jopa erillisen CRT-filtterin lävitse, jolloin ruudulle saadaan kuvaputkitöllöttimistä tutut juovat.

Konsoli näyttää hieman epäsiistiltä, kun molemmat ohjaimet on kytketty siihen kiinni.

Konsoli näyttää hieman epäsiistiltä, kun molemmat ohjaimet on kytketty siihen kiinni.

Pelistä toiseen vaihtaminen toteutetaan Reset-napin avulla. Alun innostuksen jälkeen fyysisen napin läsnäolo alkaa tosin käydä nopeasti päähän, sillä nopean pelinvaihdon sijaan asentoa vaihtamatta täytyy varta vasten kävellä konsolin luokse painamaan painiketta. Mihin me olemmekaan tottuneet tänä digitaalisten pelien aikakautena.

Vaikka varsinaiset pelit mukailevat uskollisesti alkuperäisteoksia mahdollisimman tarkasti, on Nintendo lisännyt konsoliin muutamia nykyaikaisia parannuksia.

Paluun tekee aina tarpeellinen tallennusmahdollisuus, josta peli tiedustelee automaattisesti poistuessa. Varsinaisia tallennuspaikkoja on tarjolla neljä kappaletta, minkä pitäisi riittää suurimmalle osalle.

Konsolin mukana tulee kaksi ohjainta.

Konsolin mukana tulee kaksi ohjainta.

Kokonaan uutena ominaisuutena SNES Minille on mahdollisuus kelata tallennuspisteitä jopa 45 sekuntia taaksepäin. Painamalla tallennuspaikan kohdalla X-painiketta käyttäjät voivat palata ajassa hieman taaksepäin ja valita mieleisensä paikan jatkaa vanhaa pelitallennetta.

Käytännössä toiminto mahdollistaa vaikeiden kohtien läpäisyn. Emme pahastuneet ominaisuudesta laisinkaan, kun kuolimme muutoin täydellisen Contra III -pelin loppupuolella.

Kannattaa myös huomioida, että SNES-aikakausi oli tallennusten osalta huomattavasti erilaisempaa aikaa ja uusi kelausominaisuus on toisinaan jopa suoranainen hengenpelastaja. Innostuimme esimerkiksi pelaamaan Super Metroidia niin tohkeissamme, että unohdimme tallentaa pelin viimeisen puolen tunnin ajalta. Kun kuolo lopulta koitti, pidimme vähempänä pahana pelitilanteen palauttamista muutamaan sekuntiin ennen kuolemaa kuin koko puolituntisen pelaamista uudelleen.

Joten kyllä, kyseinen toiminto on puhdasta huijausta, mutta mikään ei myöskään pakota sinua käyttämään sitä.

Pelit

21 pelin kokoelmaan ei millään mahdu kaikkea, joten ainakin osa SNES-faneista joutuu vääjäämättä pettymään tehtyihin valintoihin – katsomme eritoten teitä, Chrono Trigger -fanit. Meidän mielestämme kahdenkymmenen pelin joukossa on siitä huolimatta jotakuinkin kaikki ne pelit, jotka useimmiten nousevat esille SNES-peleistä keskustellessa.

Vielä yllättävämpää on se, kuinka hyvin valitut pelit ovat kestäneet aikaa. Super Metroid on sivulta kuvattu 16-bittinen nimike, mutta se voisi yhtälailla olla yksi nykyisten indie-pelien retrohenkisiä tuotoksia kenenkään huomaamatta. Se on edelleen toimiva, haastava ja aivan yhtä hiottu kuin mikä tahansa muu nykyään julkaistu peli – vaikka peli on yli 25 vuotta vanha!

The Legend of Zelda: A Link to the Past näyttää puolestaan edelleen suorastaan hämmästyttävältä. Kaikki kenttäsuunnittelusta Linkin animaatioihin ovat kerrastaan upeaa katsottavaa, ja sillä on syynsä, miksi moni pitää ajatonta A Link to the Pastia pelisarjan parhaimpana pelinä.

Valikoimissa on tietysti myös Super Mario World ja Final Fantasy III, jotka ovat genrejensä parhaimmistoa ja vastuussa kokonaan omien lajityyppien synnystä. Näiden kahden pelin jäljittelijöitä on maailmassa iso kirjo ja muutosten määrä on yhtä suuri, mutta niin vain alkuperäiskaksikko onnistuu vetämään puoleensa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kaikista kokoelman peleistä ei voi kuitenkaan sanoa valitettavasti samaa. Vaikka Super Ghost and Ghouls sekä Contra III näyttävät edelleen upeilta, niiden varsinainen pelattavuus ei ole enää aivan tätä päivää ja molemmat tuntuvat hieman vaisuilta pelata.

Mutta vaikka kokoelman pelit vaihtelevat laadullisesti, lajityypeiltään ja ulkoasultaan, niin kaikki niistä ovat edelleen pelihistorian klassikoita, jotka osaltaan määrittelivät sen, millainen modernista pelaamisesta lopulta muodostui.

Valikoiman merkityksellinen peli lienee kuitenkin Star Fox 2, jota ei ennen tätä ole oikeastaan virallisesti edes julkaistu. Alkujaan peli oli kehitteillä 1990-luvulla, mutta se jouduttiin lopulta peruuttamaan vähän ennen aiottua julkaisua, kun Nintendo siirsi fokuksensa lähestyvään Nintendo 64 -konsoliin.

Päästäkseen pelaamaan virallista jatko-osaa, pelaajien täytyy pelata lävitse osa alkuperäisestä Star Foxista. Suosittelemme vahvasti tekemään tämän, sillä kyseessä on mielenkiintoinen pala kertomatonta historiaa.

Ulkoisesti Star Fox 2 on palikkamaista polygonigrafiikkaa, johon pystyttiin silloisella konsolilla ainoastaan pelikasetin sisään rakennetun Super FX -suorittimen avulla. Peli näyttää hieman karulta, mutta jos visuaalisen ilmeen ohi pystyy katsomaan, tarjoaa jatko-osa oikein miellyttävää räiskintää.

Se ei välttämättä onnistu miellyttämään kaikkia, mutta sen mukanaolo on todella iso pala pelihistoriaa.

Ideaalissa maailmassa SNES Classic Minin pelivalikoima olisi laajennettavissa uusilla peleillä, mutta mielestämme se menettäisi samalla osan minikonsolin charmista verkotta toimivana retrolaitteena.

Jos kaipaat kuitenkin lisää pelattavaa, kannattaa tutustua Hackchi2-ohjelmaan tai siirtyä Wiin Virtual Console -ympäristöön.

Yhteenveto

Nintendo olisi voinut aivan yhtä hyvin tehdä vain kosmeettisia muutoksia NES Miniin ja julkaista se sellaisenaan SNES-aikakauteen päivitettynä, mutta kiitos tuntuvien muutosten SNES Classic Mini tuntuu oikeasti paljon täydellisemmältä paketilta.

Valikoidut pelit sisältävät lähes kaikki SNES-ajan klassikot, kaksi ohjainta takaa moninpelattavan hupailun jo suoraan paketista ja mahdollisuus kelata tallenteita hivenen taaksepäin auttaa säästämään hermoja.

Kattavasta valikoimasta huolimatta osa faneista jää vääjäämättä tyytymättömiksi valikoitujen 21 pelin suhteen, mutta toisaalta Star Fox 2:n sisällyttäminen on kaikilla mittapuilla mitattuna suuri saavutus. Laajennettavissa oleva pelikatalogi olisi poistanut ongelman ainakin osittain, mutta tuolloinkaan aivan kaikkia pelejä ei olisi todennäköisesti nähty koskaan minikonsolilla.

Meillä on silti muutama negatiivinen sana SNES Classic Minista, ja ne molemmat liittyvät ohjaimiin. Ensinnäkin ohjainliittimien muovinen kansi on ruma ja epäkäytännöllinen.

Toisekseen ohjainten johdonpituuden soisi olevan pidempi. Toki se on parempi kuin NES Minissä, mutta ottaen huomioon Nintendon julkisen anteeksipyynnön liian lyhyistä johdoista, olisi korjausliikkeen voinut kuvitella olevan aavistuksen suurempi.

Näitä seikkoja lukuun ottamatta SNES Classic Mini on juuri sitä, mitä retrokonsolilta voi ylipäätään odottaa: rakkaudella suunniteltu, klassikoilla kyllästetty ja toimiva kokonaisuus uudelle yleisölle. Olit sitten aikeissa tutustua vanhoihin klassikoihin tuoreeltaan tai palata lapsuutesi nostalgisiin muistoihin, SNES Classic Mini on tehty juuri sinua varten.