Tasoloikkijatkaan eivät ole ikuisia – paitsi ehkä Super Mario. 1990-luvulla pelaajien sydämiin loikkivat monet ikoniset hahmot, joista jokaiselle on edelleen oma fanikuntansa. Nousipa puheeksi Crash Bandicoot, Spyro, Mario, Sonic tai jokin muu, nostalgiahuumaa on vaikea estää. Tähän legendajoukkoon on helppo laskea myös Rayman, jonka ensiesiintymisestä tulee tänä vuonna täyteen 30 vuotta. Ubisoft onkin päättänyt kunnioittaa hiljaiseloa viettäneen hahmonsa pyöreää juhlavuotta Rayman: 30th Anniversary Edition -kokoelmalla, joka niputtaa sisäänsä näkökulmasta riippuen yhden tai viisi peliä.

Jos edellä mainittu lause tuntuu oudolta, johtuu se ennen kaikkea kokoelman sisällöstä. Ykkös-Raymanin pääsee nimittäin pelaamaan läpi useana eri versiona. Modernille laitekannalle kääntyvät teoksen PlayStation-, Atari Jaguar-, MS-DOS-, Game Boy Advance- ja Game Boy Color -versiot. Näistä viimeksi mainittu eroaa joukosta merkittävästi, muutoin kyseessä on hienovaraisilla muutoksilla toteutettu sama seikkailu. Sitä ei silti käy kiistäminen, etteivätkö graafiset eroavaisuudet toisi mukavia muistoja mieleen retrolaitteiden eroavaisuuksista.

Tasoloikintojen kohdalla voi turvallisesti todeta, että vanhassa on toisinaan vara parempi. Klassisten teosten pariin palaaminen vie nopeasti fiiliksen niihin lapsuuden kesiin, jolloin maailma oli vielä yksinkertainen ja päivätkin pitkiä. Pelien satumainen tunnelma tuo monin tavoin mieleen jotain samaa kuin mihin kotimainen Frozenbyte on panostanut Trine-pelisarjansa kanssa. Raymanin pelimaailma tuntuu sopivassa määrin taianomaiselta, vilpittömältä sekä hauskalta.

Ilonpito tyssää kuitenkin nopeasti kun havahtuu siihen, että takavuosikymmenten pelit eivät päästä pelaajaansa yhtä helpolla kuin nykyaikaiset teokset. Vaikeusasteruuvi onkin ruuvattu hämmentävän tiukalle. Ajoitukset, loikkimisen tarkkuus sekä viholliset vaativat jatkuvasti varpaillaan olemista.

Tekijät ovat selvästi tunnistaneet haasteen aiheuttaman pulman, eikä retroilusta ole haluttu tehdä liian vaikeaa. Kokoelmaversio tarjoaa pelaajalle käyttöön läjän erilaisia avustuksia ja helpotuksia vapaasta tallentamisesta ajan kelaamiseen sekä huijauskoodien käyttöön. Jos teoksen haluaa kahlata läpi ilman stressiä, saa näistä tarvittavat helpotukset kyytipojaksi.

Jos teoksista voi jotakin suositella, on se MS-DOS-versio. Se vaikuttaisi olleen myös tekijöiden silmissä keskeisin tuotos, sillä kokoelmapaketin trophy-listaus nostaa sen suurimpaan valokeilaan. Kyseinen versio sisältää myös 120 lisättyä pelikenttää.

Paitsi että Rayman ansaitsee huomiota jo itsessään, on tarjolla myös historiallista lisäarvoa. Rayman: 30th Anniversary Edition mahduttaa sisäänsä ennen näkkemättömän SNES-prototyypin, joka ei niinkään juhli sisällön määrällä vaan ennen kaikkea pelinkehitystä avaavalla näkökulmallaan. Sen sisältö on loikittu nopeasti läpi eikä sillä ole kummoista pelillistä arvoa, mutta testivedoksen avulla näkee kuinka tekijät ovat aikanaan kokeilleet eri konsepti-ideoitaan.

Kun ohjaimen laskee viimein pöydälle, voi illanviettoa jatkaa vielä dokumenttisisällön parissa. Kokoelmaan on ympätty noin tunnin verran sisältöä koskien kehitysprosessia sekä muisteloita. Historiasta kiinnostuneet saavat siitä varmasti lisäarvoa.

Niin paljon kuin Rayman: 30th Anniversary Edition keskittyykin historian juhlistamiseen, potkii se samaan aikaan ikävällä tavalla nostalgikkoja nilkoille. Alkuperäisten teosten äänimaisemasta vastanneet Remi Gazelin kappaleet ovat saaneet tehdä syystä tai toisesta tilaa Christophe Héralin sävellyksille. Biiseissä ei ole sinänsä mitään isompaa vikaa, mutta eivät ne myöskään tunnu oikeilta. Lopputuloksena äänimaisema on melkein muttei ihan, ja sekös harmittaa. Samalla ratkaisu syö pahasti historiallista arvoa kokoelmalta, sillä tällaisenaan klassikkopelit eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi.

Onneksi visuaalinen puoli on kunnossa. Tyyli on raikkaalla ja sopivalla tavalla retromainen. Vaikka pikselintarkat loikinnat ja yllättäen niskaan iskevät viholliset vaativat alkuun lehmänhermoja, Raymania pelatessa on vaikea suivaantua. Kyseessä on haastavuudestaan huolimatta ehta hyvän mielen peli.

Se, onko Rayman: 30th Anniversary Edition rahan arvoinen, riippuu muutamastakin asiasta. Ensinnäkin pelin digiversio on puolet halvempi kuin fyysinen julkaisu, joten noin 20 euron hintalapulla varustettu ladattava pläjäys antaa enemmän syytä virneelle. Toinen kysymys koskee nostalgisuutta sekä retroarvoa. Siinä missä osa julkaisijoista yrittää myydä yhtä peliä viittä kertaa (köhköh, GTA V), Ubisoft myy yhtä teosta viitenä pelinä. Paketissa siis on rutkasti sisältöä, mutta harvassa lienevät ne, jotka kokevat saman seikkailun olevan näin monen läpipeluun arvoisia. Valtaosalle riittänee yksi, varsin haastava mutta yhtä kaikki nautinnollinen kerta.

Kannattaako Rayman: 30th Anniversary Edition pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Logitech G515 Rapid TKL - Pika-arvio

Pelinäppäimistöjen sekä ylipäätään gaming-kategorian tuotteiden nimeäminen on oma taiteenlajinsa. Kirjainmerkkien, lyhenteiden sekä englanninkielisten termien pötkötys tekee monesti vempaimien tunnistamisen saati erottelun kimurantiksi. Yksi oivallinen esimerkki tästä on lokakuussa 2025 julkaistu Logitech G515 Rapid TKL, joka eroaa samankaltaisesta nimestään huolimatta merkittävällä tavalla vuoden 2024 Logitech G515 Lightspeed TKL -mallista.

G515 Rapid TKL luottaa matalaprofiiliseen muotoiluun, analogisiin magneettikytkimiin sekä ennen kaikkea pelaajien tarpeisiin keskittyviin toimintoihin. Kokemuksen säädettävyys on isossa osassa, sillä kytkimien painalluspisteen voi säätää juuri halutunlaiseksi 0,1-2,5 millimetrin välillä. Tämä ei todennäköisesti ole kotitoimistolla Excelin ja Teamsin kanssa näpyttävälle kuin kuriositeetti, mutta kiihkeätempoiselle e-sports-pelaajalle tämä voi tehdä eron voiton sekä tappion välillä.

Vain mustassa värivaihtoehdossa kaupattava näppäimistö luottaa yksinkertaisuuteen. Vain 22 millimetriä paksu näppäimistö on minimalistinen, tyylikäs sekä sulavalinjainen kokonaisuus. Tummanpuhuvan kokonaisuuden rikkovat hieman harmahtava yläosa sekä RGB-valaistut painikkeet.

Laite näyttää peli- tai työpisteellä varsin hyvältä. Hillitty olemus on kaukana pahimmista pelilaitteista, jotka muistuttavat enemmän avaruusraketin hallintapaneelia kuin perinteistä näpyttelyalustaa. Selustaan menevä USB-C-piuha rikkoo hieman kokonaisuutta, mutta vastapainoksi sivusta katsoessa näkyvät punaiset kytkimet ovat väriltään sopivan erottuvat. Ne tulevat huomatuksi, mutta eivät iske kuitenkaan liiaksi silmään.

Matalaprofiiliset näppäimistöt jakavat aina mielipiteitä, eikä G515 Rapid TKL tee tähän poikkeusta. Selustassa olevat jalat auttavat nostamaan takalaitaa 5mm tai 1,5 senttimetrin korkeuteen. Tuntuma on parhaimmillaankin kuitenkin sellainen, että yhtään epäergonomisen työpöydän kanssa ranteet kipeytyvät herkästi. Sähköpöytää käyttäessä tämä ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi.

Sen sijaan TKL-koko voi olla isompi kynnyskysymys. Jotta laitteen mitat on saatu pidettyä reissukäyttöön sopivina, on laitteen oikeasta reunasta jätetty numeronäppäimistö pois. Tämä ei varmastikaan peruspelaajaa haittaa, mutta mikäli laite hankitaan myös työkäyttöön, saattaa tilanne olla toisin. Ennen ostopäätöstä on hyvä kysyä itselleen sitä, tarvitseeko laitteella käyttää esimerkiksi Exceliä tai muita numeroita vaativia sovelluksia. Jos vastaus on kyllä, TKL-näppäimistö ei ajane asiaa. Mikäli niille taasen ei ole käyttöä, säästää ratkaisulla rutkasti pöytätilaa.

Analogiset magneettiset kytkimet ovat mallin suurin valttikortti. Halutessaan painikkeet toimivat lähes hipaisulla, sillä 0,1 millimetrin aktivointipiste saa laitteen rekisteröimään kaiken tuulenvirettä voimakkaamman liikkeen. PBT-muoviset näppäinhatut ovat hyväntuntuiset sekä varsin hiljaiset näpytettävät.

Kuten Logitechin näppäimistöjen ja hiirien kohdalla on tapana, asetusten rukkaaminen onnistuu G Hub -tukisovelluksen avulla. Sen avulla voi paitsi säätää aktivointipistettä mutta halutessaan myös asettaa näppäimelle toisenkin toiminnon. Tällöin painikkeen painaminen puoliväliin tekee yhden asian, kun taas pohjaan asti klikkaaminen toisen funktion. Tämä voi olla pelikäytössä oivallinen lisä, vaikka se vaatiikin opettelua ja totuttelua.

G Hub -tukisovellusta on perattu lukuisissa Logitech-arvosteluissa vuosien ajan, eikä suuria mullistuksia ole tälläkään kertaa. Helppokäyttöinen ja täysin suomenkielinen ohjelmisto on vaivaton käytettävä. Sen syövereihin perehtymiseen kannattaakin käyttää hetki aikaa, jotta G515 Rapid TKL:n toiminnoista saa kaiken irti. Jos tiedät jo valmiiksi, että tällainen asetusjumppa ei kiinnosta, kannattaa valita suosiolla edullisempi ja astetta "tyhmempi" näppäimistö.

Vaikka kirjoitustuntuma, koko sekä muokattavuus ovat kunnossa, Logitech G515 Rapid TKL:ssä on muutama kynnyskysymys. Jo mainittu TKL-koko aiheuttaa omat tenkkapoonsa, mutta tässä hintaluokassa olisi myös suonut näkevänsä vaihtoehdon langattomalle käytölle. Valitettavasti näppäimistö vaatii toimiakseen piuhan. Sinänsä langattomatkin mallit tapaavat viedä donglen vuoksi yhden liitäntäpaikan tietokoneesta tai telakasta, mutta tässä tapauksessa piuha on ikävä lisä pelipisteen kokonaisulkonäköön. Onneksi pakettiin sisältyvä 1,8-metrinen USB-C-USB-A-kaapeli on kuitenkin pituudeltaan riittävä tehdäkseen elämästä helppoa.

Kokonaisuutena Logitech G515 Rapid TKL on oivallinen näppäimistö sopivalle kohdeyleisölle. Sen rajoitteet sekä ratkaisut ovat monelle ongelma, eikä laite myöskään tarjoa kummoisia lisäherkkuja. Fn-pikapainikkeilla voi hallita volyymiä, taustavalaistusta sekä muita toimintoja, mutta vastapainoksi erillinen äänenvoimakkuussäädin olisi mukava lisä. Sen puuttuminen on hieman yllättävää, sillä jopa merkittävästikin pienemmässä joskin paksummassa Logitech G Pro X 60:ssa on oma rullansa helpottamaan volyyminsäätöä.

Näistä moitteista huolimatta pidin G515 Rapid TKL:n tuntumasta sekä tarjoamasta käyttökokemuksesta. Jos tähtäimessäsi on matalaprofiilinen TKL-pelinäppäimistö, on kyseessä yksi tämän hetken kiinnostavimmista vaihtoehdoista.

Logitech G515 Rapid TKL - Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 169 €
• Julkaistu lokakuussa 2025
• Vain musta värivaihtoehto

Logitech G515 Rapid TKL julkaistiin lokakuussa 2025 vaihtoehdoksi langattomalle Logitech G515 Lightspeed TKL -mallille. 169 euron hintalappu on 20 euroa korkeampi kuin edeltäjällä, mutta myös toiminnot perustelevat hinnoittelun.

Jos ohuet TKL-näppäimistöt tuntuvat houkuttelevalta, toisena vaihtoehtona voisi olla niin ikään erittäin matalaprofiilinen Logitech G915 X Lightspeed TKL. Sen suositushinta on tosin 249 euroa, mutta tämän arvostelun kirjoitushetkellä tarjous on pudottanut sen hinnan 189 euroon.

Logitech G515 Rapid TKL - Tekniset tiedot

Kannattaako Logitech G515 Rapid TKL ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Samsung Galaxy S26 Ultra - Pika-arvio

Nykyaikana vuosittain julkaistavat puhelinmallit tapaavat esitellä todella hienovaraisia uudistuksia ja muutoksia. Tyypillisesti eroavaisuudet näkyvät kadonneina millimetreinä tai muutaman gramman painonpudotuksena. Jos mukana on merkittäviä lisäyksiä, koskevat ne materiaalivalintoja tai kamerakokonaisuutta. Vaikka tuttuus tekee uusista laitteista ajoittain hieman tylsiä, osoittaa Samsung Galaxy S26 Ultra sen, ettei ehjää kannata korjata.

Keväällä 2026 julkaistu malli on tuttu, tehokas ja näyttävä. Vaikka viimevuotisen mallin titaaninen runko on kadonnut ja sisäänrakennettu MagSafe-tuki olisi toivottu lisäys, on kokonaisuus tämän hetken ylivertaisimpia puhelimia. Ohut runko, kevyt rakenne, kookas näyttö, huikea suorituskyky sekä sisäänrakennettu S Pen -kosketuskynä tarjoavat rutkasti aihetta riemulle.

Samsung Galaxy S26 Ultra on niin laadukas lippulaivapuhelin, ettei isoja muutoksia jää kaipaamaan.

Kokonaisuuden kruunaa Galaxy-tuoteperheen paras kamerakokonaisuus ja tehokkain suoritin. Qualcommin uusi Snapdragon 8 Elite Gen 5 for Galaxy on napsun verran tehokkaampi kuin muissa tämän hetken Android-huippumalleissa oleva Snapdragon 8 Elite Gen 5 -perussiru.

S26 Ultra sisältää muutamia yllättäviä lisäyksiä. Sisäänrakennettu Privacy Display -toiminto parantaa yksityisyyttä tavalla, jota yksikään kilpaileva puhelin ei mahdollista. Niin ikään Super Steadyn Horizontal Lock -toiminto auttaa pitämään kuvat suorassa gyro- ja kiihtyvyysanturien avulla.

Kuten parhaalta Samsung-puhelimelta voi odottaa, tarjolla on kattava määrä AI-toimintoja. Niiden ansiosta GalaxyS26 Ultra on entistä monipuolisempi vaihtoehto tekoälyä arjessa ja vapaa-ajalla käyttävälle.

AI-työkalujen määrä on valtaisa ja osin jopa yliampuva. Tämä ei ole tietenkään huono asia, mutta kaikkia eri toimintoja hyödyntävät lienevät harvassa. Vastapainoksi voi kuitenkin verrata määrää parhaisiin iPhone-malleihin, jotka jäävät AI:n saralla vielä pahasti lähtötelineisiin.

Samsung yhdistää erinomaisen suorituskyvyn entistä parempaan lämmönhallintaan sekä akkukestoon. Kun hintakaan ei ole noussut viimevuotisesta mallista, on hinta-laatusuhde erinomainen.

Muutosten maltillisuus tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei Samsung Galaxy S25 Ultran omistajien ole syytä rynnätä ostoksille. Sen sijaan esimerkiksi S23 Ultran käyttäjät huomaavat muutosten olevan jo niin merkittäviä, että satsaus saattaa hyvinkin olla perusteltu.

Samsung Galaxy S26 Ultra - Hinta ja saatavuus

Samsung esitteli Galaxy S26 Ultran yhdessä Galaxy S26 Plussan ja Galaxy S26 -perusmallin kanssa 25. helmikuuta 2026 järjestetyssä Unpacked-tilaisuudessa. Myynti alkoi 11. maaliskuuta 2026.

Siinä missä Galaxy S26 ja Galaxy S26 Plus ovat edeltäjiään kalliimpia, Galaxy S26 Ultran tapauksessa hinnankorotukset koskevat vain yhden teratavun tallennuskapasiteetilla varustettua mallia. Tällöin tosin mukaan saa enemmän muistia.

Malli on saatavissa kuudessa eri värivaihtoehdossa, jotka ovat nimiltään Cobalt Violet, Sky Blue, Black, White sekä ainoastaan Samsungin verkkokaupasta saatavat Silver Shadow ja Pink Gold.

Puhelin on saatavissa 256 gigatavun, 512 gigatavun tai yhden teratavun tallennustilalla. Näistä suurimmassa on 16 Gt RAM-muistia, muissa malleissa 12 gigatavua. Perusmallin 1 499 euron suositushinta nousee lisäkapasiteetilla 200 tai 500 euroa.

Galaxy S26 Ultra on hintansa puolesta samalla viivalla iPhone 17 Pro Maxin kanssa, sillä Applen paras puhelin maksaa samaisilla tallennustiloilla 1 509 €, 1 759 € ja 2 009 €. Koska Galaxy S26 Ultra sisältää samaan rahaan S Pen -kosketuskynän, vetää Samsung pidemmän korren puhtaassa hintakilpailussa.

• Arvosana hinnasta: 4,5 / 5

Samsung Galaxy S26 Ultra - Tekniset tiedot

Samsung Galaxy S26 Ultran tekniset tiedot ovat:

Samsung Galaxy S26 Ultra - Muotoilu

• Maltillisia uudistuksia
• Ohuempi rakenne sekä enemmän muita Galaxy S26 -malleja muistuttava ulkonäkö
• Ei enää titaanirunkoa

Vaikka Samsung Galaxy S25 Edge ei välttämättä jää historiaan suurena menestystarinana, on sillä valtaisa vaikutus Samsungin puhelinmallistoon. Sen esittelemä muotoilukieli on vahvasti esillä Galaxy S26 Ultrassa.

Ensisilmäyksellä 6,9-tuumainen uutuusmalli ei juurikaan eroa S25 Ultrasta, mutta selustan kohotettu kameralohko on ottanut ilmeisiä vaikutteita S25 Edgen kaksoiskamerasta. Kohouma tuntuu luonnolliselta ratkaisulta, sillä puhelin itsessään on hieman edeltäjäänsä ohuempi ja kevyempi (7,9 mm vs 8,2 mm ja 214 grammaa vs 218 grammaa).

S26 Ultra on muotoilultaan miellyttävämpi kuin edeltäjänsä, sillä sen pyöristyneet reunat eivät tee siitä yhtä kulmikkaan näköistä kuin Galaxy S25 Ultra. Myös materiaaleissa on tehty muutoksia: titaani on vaihtunut alumiiniin, minkä vain ani harva käyttäjä todennäköisesti huomaa. Ratkaisu lienee peruja hintapaineesta, mutta samalla se mahdollistaa vaivattomamman värivaihtoehtojen luomisen. Todettakoon silti, että Samsung olisi voinut olla sävyjen kanssa hieman rohkeampikin.

Kuten sopii olettaa, näyttöä suojaa Corning Gorilla Glass Armor 2 -suojalasi, kun taas selustan turvana on Gorilla Glass Victus 2. Niiden ansiosta laite pysyy melkoisen hyvällä todennäköisyydellä ehjänä jopa putoamisten sekä vahinkojen yhteydessä.

Muilta osin kaikki on pysynyt ennallaan. Virta-/Gemini-painike, volyymisäädin, mikrofoni, SIM-paikka, kaiutin ja USB-väylä ovat siellä missä olettaa sopiikin.

Ainoana isompana erona kilpailijoihin on S Pen -kosketuskynä, joka on hieman ohuempi kuin aiemmin. Käytettävyydessä ei kuitenkaan ole eroa.

Puhelin on edelleen IP68-luokiteltu, joten pöly tai vesisade eivät aiheuta ongelmaa.

Muotoilun osalta asian voisi tiivistää siten, että laite muistuttaa monin tavoin edeltäjäänsä. Jos pidit Galaxy S25 Ultran ulkonäöstä, pitänet tästäkin. Kameralohko on hieman kohonnut ja värivaihtoehdot monipuolistuneet, mutta kovin suuresta irtiotosta ei voida silti puhua.

• Arvosana muotoilusta: 5/5

Samsung Galaxy S26 Ultra - Näyttö

• Näytön koko, tarkkuus ja kirkkaus pysyneet ennallaan
• Edelleen erinomainen näyttö
• Privacy Display on innovatiivinen lisäys

Samsung ei ole kajonnut 6,9-tuumaiseen Dynamic AMOLED -näyttöpaneeliin. Sen tarkkuus on edelleen asetuksista riippuen 3 120 x 1 440 (QHD+) tai 2 340 x 1 080 (FHD+), joista jälkimmäinen on virransäästön vuoksi oletuksena. Kirkkaus sekä adaptiivinen virkistystaajuus ovat nekin ennallaan. Näytössä oleva kamerareikä, ohuen kehykset sekä äänekkäät stereokaiuttimet eivät nekään anna kummoisia uutisaiheita, sillä kaikki tämä on nähty jo monesti aiemminkin.

Sen sijaan huomio kiinnittyy täysin uniikkiin Privacy Display -toimintoon.

Kuten nimikin jo viittaa, sen avulla saa parannettua näytön yksityisyyttä varmistamalla sen, etteivät sivussa tai takana olevat ulkopuoliset näe ruutusi tapahtumia. Kyseessä on täysin laitteistolla luotu toiminto, joka pohjautuu leveisiin ja kapeisiin pikseleihin. Oletuksena nämä molemmat ovat päällä, jolloin S26 Ultra mahdollistaa 180-asteisen katselukulman.

Privacy Display -toiminto kytkee leveät pikselit pois päältä, jolloin ruutu on luettavissa vain suoraan edestä katsottuna. Jos ulkopuolinen pyrkii tihrustamaan näytön tapahtumia, näyttää ruutu hänen silmissään lähes täysin mustalta.

Toiminnon mielenkiintoisin aspekti on se, että sen voi kytkeä päälle vain osalla näytöstä. Saat esimerkiksi ilmoitukset, salasanat, PIN-koodit sekä muut kätkettyä ulkopuolisilta.

Privacy Displayn saa kytkettyä päälle pikavalikosta. Kun teimme näin, huomasimme nopeasti sen toimivuuden. Ruutu voi aluksi näyttää hieman omituiselta ja sumeammalta, mutta näyttöä saa yhtä kaikki luettua myös hieman sivummasta.

Kun toiminnon kytkee maksimiasetukselle, ruutu näyttääkin sivusta katsottuna lähes pikimustalta. Tämä koskee myös osittaista käyttöä.

Toiminnon paras puoli on mahdollisuus asettaa se aktiiviseksi vain osalle sovelluksista. Jos haluat piilottaa ulkopuolisilta vaikkapa Instagram-sessiosi, voit asettaa Privacy Displayn päälle vain sitä käyttäessä.

Kokonaisuutena Privacy Display on niin innovatiivinen ja oivallinen keksintö, että odotamme kilpailijoiden seuraavan pian perässä.

• Arvosana näytöstä: 5/5

Samsung Galaxy S26 Ultra - S Pen

• Hieman aiempaa pienempi
• Erinomainen käyttökokemus

Samsung Galaxy S26 Ultran vertaaminen Apple iPhone 17 Pro Maxiin ei ole välttämätt mielekästä, sillä puhelimissa on yksi iso eroavaisuus: S-Pen-kosketuskynä. Se on ollut keskeinen osa Ultra-mallistoa useamman vuoden takaisesta Galaxy S22 Ultrasta lähtien.

Mikä tunnistaa itsestään taiteellisen puolen, tarjoaa S Pen oivalliset työkalut piirtämiseen. Kynä kätkeytyy huomaamattomalla tavalla puhelimen sisuksiin, josta sen esiinottaminen onnistuu erittäin näppärästi.

S Pen näyttää pitkälti samalta kuin aiemminkin, mutta se on hieman aiempaa ohuempi. Lisäksi sen selusta on aavistuksen kaareutuva, jotta se näyttää puhelimen reunassa paremmalta.

S Pen on käytössä yhtä näppärä kuin aiemminkin. Sen avulla muitiinpanot, kuvien merkkaaminen, piirtäminen sekä muut toiminnot onnistuvat sujuvasti. Kynä tunnistaa asennon seikä painamisen voimakkuuden, minkä lisäksi kyljessä oleva näppäin helpottaa vaikkapa pyyhekumitoiminnon käyttöä.

S26 Ultra vieläpä tunnistaa S Penin puuttumisen paikaltaan. Mikäli kynä ei ole käytössä hetkeen eikä se ole paikallaan, saat kohteliaan muistutuksen asiasta. Näin varmistat, ettei lisälaite jää vaikkapa työpaikalle lojumaan.

Samsung Galaxy S26 Ultra - Kamera

• Sama kamerakokonaisuus kuin S25 Ultrassa
• Erinomainen ja monipuolinen kamerapuhelin
• Aiempaa vähemmän kohinaa
• Super Steady -toiminto tekee vaikutuksen

Ennen kuin perehdymme sen tarkemmin Samsung Galaxy S26 Ultran kamerakokonaisuuden kyvykkyyteen, on hyvä käydä läpi mukana olevat kamerat. Järjestelmä on pysynyt käytännössä ennallaan edeltävään malliin nähden:

• Pääkamera: 200 MP f1.4
• 5x telekamera: 50 MP (10x zoom) f2.9
• 3x optinen telekamera: 10 MP f2.4
• Ultralaajakulmakamera: 50 MP f1.9
• Etukamera: 12 MP f2.2

Monien huomio kiinnittyy perinteisesti megapikselien määrään, mutta se ei tässä tapauksessa kerro koko totuutta. Sekä 200 megapikselin pääkamera että 10 megapikselin telekamera optisella 5x zoomilla on nimittäin kasvattanut aukon kokoa, mikä mahdollistaa paremman kirkkauden sekä vähäisemmän kohinan.

Käytössä kamerakokonaisuus on erinomainen. Vaikka raa'assa megapikselimäärässä ero iPhone 17 Pro Maxiin ja sen 48 megapikselin pääkameraan on valtaisa, käytännössä S26 Ultrakin yhdistää pikseleitä kompaktimpien kuvien tuottamiseksi. Oletuksena pääkamera taltioikin vain 12 MP kuvia, kun taas iPhone 17 Pro Maxilla lukema on 24 MP.

Käytimme testijakson aikana kaikkia kameroita vaihtelevissa tilanteissa. Vertailun vuoksi napsimme samoista tilanteista myös otokset Galaxy S25 Ultralla ja iPhone 17 Pro Maxilla.

Olipa käytössä mikä tahansa malli mainitusta kolmikosta, kuvanlaatu tekee vaikutuksen. Tästä huolimatta Galaxy S26 Ultra tuntuu vetävän kaikista pisimmän korren.

Samsung kertoo kuvaprosessoinnin tunnistavan kamerasta tulleen kohinan, jonka pohjalta se tekee tarvittavat toimenpiteet. Lopputuloksena on entistä selkeämpiä ja puhtaampia kuvia, jotka erottuvat edukseen erityisesti yökuvauksessa. Kuvissa on yksinkertaisesti väkemmän kohinaa ja rakeisuutta.

Yhdessä vaiheessa kuvasin hyperlapse-videon, joka tallentaa liikkuvaa yötaivasta. Lopputulos on tähtineen ja lentokoneineen upea tuotos.

Kuvien värit, luonnollisuus, selkeys sekä yksityiskohtaisuus ovat parasta mitä Samsungin puhelimissa on nähty. Erityisesti ihonväri tuntuu entistä aidommalta.

Zoomien saralla ei ole eroavaisuutta aiempaan. Käytössä on optinen 3x, 5x ja 10x zoomaus kahden telekameran avulla. Leikkisämmät kuvaajat voivat myös hyödyntää 30x ja 100x avaruuszoomeja, mutta niiden totuudenmukaisuus herättää kenties perusteltuakin huolta. Se, paljonko tekoäly laittaa näihin värikynää, ei ole täysin selvää.

Vaikka etukamera ei ole muuttnut megapikselien tai muiden uutuustoimintojen osalta, on sen näkökenttä kasvanut 85 asteeseen. Tämän ansiosta kuvissa näkyy aiempaa enemmän taustalla olevaa ympäristöä tai ystäväjoukkoa.

Videokuvauksen saralla tarjoillaan muutamia ammattitason herkkuja, kuten APV-koodekkia sekä 8K @ 30 fps -tilaa. Lopputulosta voi myös muokata suoraan puhelimessa esimerkiksi tekoälypohjaisella Audio Eraserilla. Sen sijaan isoksi päivitykseksi on laskettava Super Steady -toiminto, joka mahdollistaa vaakasuuntaisen lukituksen.

Se ei ainoastaan tasoita kallistuksia ja kääntymisiä, vaan hyödyntää kattavasti S26 Ultran gyroskooppia ja kiihtyvyysanturia. Se toimii merkittävästi paremmin kuin olisi voinut olettaa, ja lopputulos päihittää iPhonen Action-kuvaustoiminnon vaivatta.

• Arvosana kamerasta: 5 / 5

Samsung Galaxy S26 Ultra - Esimerkkikuvia

Samsung Galaxy S26 Ultra review: software and AI

• Täynnä AI-toimintoja
• Bixbyn kielimalli loistaa laitteeseen liittyvissä asioissa, Perplexity taas yleistiedossa
• Google on päivittänyt Geminin S26 Ultraa varten
• Galaxy AI pursuaa kuvankäsittelyyn liittyviä toimintoja

Samsung on vienyt AI-työkalut niin pitkälle, että määrä alkaa tuntua jo liioittelulta. Galaxy S26 Ultrassa huomion saavat Bixby, Perplexity, Samsung Galaxy AI sekä tietenkin Google Gemini. Näistä jokainen on tarpeen eri yhteyksissä, mutta on niiden osalta myös ajoittaista päällekkäisyyttä.

Samsungin tähtäimenä on selvästikin luoda ennen kaikkea AI-puhelin. Tässä myös monilta osin onnistutaan, vaikka tekoälytyökalut myös paranevat jatkuvasti. Se, mihin laite pystyy vaikkapa vuoden päästä, voi olla hyvinkin eri kuin missä tällä hetkellä ollaan.

Osittain kokonaisuus onkin vielä hieman vaiheessa. Gemini tarjoaa esimerkiksi mahdollisuuden tilata Uber-taksin, mutta muut kolmannen osapuolen sovellukset odottavat vielä vuoroaan. Taksitilaus kuitenkin osoittaa mahdollisuudet. Kunhan Gemini saa keskeiset tiedot sijainnista aikatauluun, voi se tehdä taikansa taustalla.

Täydellisyyteen ei vielä ylletä. Vaikka Gemini sanoi varanneensa Uber-kyydin, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kun pyysimme Geminiä peruuttamaan varauksen, ei tämä onnistunut.

Tästä huolimatta Gemini on pääasiassa toimiva työkalu. Monet sen kanssa käydyt keskustelut olivat onnistuneita, ja se osasi paitsi tunnistaa hyllyllä olleita esineitä sekä neuvoa vuotavan hanan sulkemisessa. Sopiva lähdekriittisyys on silti hyvä säilyttää.

Gemini on myös eräänlainen mainosalusta sille, mitä muut Android-puhelimet voivat odottaa lähitulevaisuudelta. Mukana on odotetusti Circle to Search -toiminto sekä siihen linkittyvä Find the Look -toiminnallisuus. Sen avulla voit ympäröidä kuvasta henkilön vaatetuksen, minkä jälkeen Gemini etsii kyseisen tuotteen.

Kokeilimme testiksi etsiä John Lennonin vaatusta 1970-luvulta. Tämän jälkeen pyysimme Nano Bananaa luomaan kuvan itsestäni samaisessa vaatteessa. Tämä ei valitettavasti toiminut, mutta sen sijaan sain uuden kuvan John Lennonista samaisissa kuoseissa. Oli hieman yllättävää, että Gemini suostui luomaan tunnetusta henkilöstä generoituja kuvia.

Samsungin oma Galaxy AI on tunnetusti väkevä ja toimiva työkalu Galaxy S -puhelimiin. Siinä on tällä kertaa myös muutamia tuoreita toimintoja.

Käytimme sitä esimerkiksi yksinkertaisen sarjakuvamaisen kasvokuvan luomiseen, minkä jälkeen loimmme siitä tarroja viestintää varten.

Galaxy AI:n kuvankäsittely on tuttuun tapaan monipuolista. Kun otimme kuvan pöydällä olleesta omenasta ja pyysimme Galaxy AI:ta leikkaamaan siitä siivun irti, lopputulos oli hämmästyttävän hyvä. Kuvan jatkokäsittely tosin osoitti, ettei siipale ollut muodoltaan aivan sellainen kuin mikä omenasta oli leikattu, mutta tämä on aika pieni aihe nipotukselle.

Seuraavaksi pyysimme tekoälyä luomaan dinosauruksen, joka syö omenaa. Lopputuloksena oli omenan takana oleva pieni krokotiili.

Toisessa testissä pyysimme Galaxy AI:ta luomaan lisää kukkia kasviin. Tässä myös onnistuttiin, vaikkakin kaikki kukat olivat neilikoita. Kun pyysimme lisäämään orkidean kukkia, ilmestyivät ne neilikoiden viereen.

Bixby on laadukas keskustelukumppani kyselyihin, mutta siitä ei vielä ole aivan sellaiseksi digitaaliseksi neuvonantajaksi kuin ehkä Samsung haluaisi. Vasta useamman toiston jälkeen kuvien kuvasuhde muuttui haluttuun 16:9-tyyliin.

Jos kysymykset koskevat muuta kuin puhelinta, on suositeltavaa käyttää Perplexity AI:ta. Kysyimme Bixbyltä Montanan pääkaupunkia, suositteli se käyttämään Perlexityä. Tällöin myös pieni logo paljastaa käytetyn työkalun.

On kuitenkin syytä todeta, että Perplexityn mukanaolo on hieman erikoista. Kun samaa asiaa kysyy Geminiltä, saa oikean vastauksen kattavammilla tiedoilla.

Samsung Galaxy S26 Ultrassa on uudet Now Nudge- ja Now Brief -toiminnot. Näistä ensimmäinen tunnistaa näytöllä olevat tilanteet ja tarjoaa pieniä kuvakkeita auttamaan toiminnoissa. Now Brief taasen pyrkii ymmärtämään rutiineja paremmin. Sen avulla pysyt paremmin perillä säästä, aikatauluista ja uutisista.

Viime vuonna Samsung esitteli tehokkaan Audio Erase -toiminnon, joka poistaa taustalta häiritsevät äänisaasteet. Sen avulla voit vähentää melua sekä hallita ääniä säätimien avulla. Lopputulos on kuitenkin äärimmilleen vietynä hieman robottimainen.

Se on mielenkiintoisimmillaan kolmannen osapuolen sovelluksiä käyttäessä. Huomasimme sen terävöittävän ja selkeyttävän esimerkiksi YouTuben ääniä, mutta muilta osin toiminto jäi meillä arjessa hieman taka-alalle.

Vaikka pidänkin monista AI-toiminnoista, tuntuu niiden määrä hieman liioittelevalta. Jollakin tavalla huomaan kaipaavani aikoja, jolloin käytössä oli vain jokin yksittäinen työkalu auttamaan arjessa. Toivottavasti palettia saadaankin yksinkertaistettua tulevina vuosina.

• Arvosana ohjelmistosta ja AI:sta: 4,5 / 5

Samsung Galaxy S26 Ultra - Suorituskyky

• Erittäin nopea Qualcomm Snapdragon Gen 8 Elite 5 for Galaxy -suoritin
• Suorituskyky loistaa kaikissa käyttötarpeissa

Samsung hyödyntää lippulaivamallistossaan perinteisesti markkinoiden nopeinta Snapdragon-suoritinta. Tälläkin kertaa suorituskyky häikäisee Qualcommin räätälöimän sirun ansiosta, sillä prosessori tarjoaa tälläkin kertaa hieman enemmän potkua kuin kilpailijoissa oleva saman piirin perusversio.

Qualcomm Snapdragon Gen 8 Elite 5 for Galaxy tarjoaa muutakin kuin vain suorituskykyä. Se on räätälöity toimimaan paremmin Galaxy S26 -sarjan kanssa useissa eri käyttötarpeissa. Käytännössä lisäpotku näkyy ennen kaikkea Geekbench-testeissä, joissa uutuusmalli päihittää niin edeltävän Galaxy S25 Ultran kuin Applen A19 Pronkin.

Vertailuarvot eivät anna paljoakaan lisäarvoa arkisesta peruskäytöstä. Päivittäisessä käytössä S26 Ultra on todella nopea. Edeltäjään lisätty lisäteho ei käytännössä juurikaan näy, sillä jo viimevuotinen malli oli tehoiltaan ylimitoitettu nykyisten sovellusten tarpeisiin. Merkkittävimmän hyödyn saavatkin AI-toiminnot, jotka tarjoavat nopeita ja hauskoja mahdollisuuksia.

Pelasimme testijakson aikana PUBG:ia ja Asphalt 9 Legendsia. Luuri mahdollistaa vaivatta parhaat mahdolliset graafiset asetukset ilman pelkoa suorituskyvyn yskähtelystä. Puhelin ei myöskään lämmennyt edes session venyessä.

Galaxy S26 Ultran suorittimen rinnalla on 12 Gt RAM-muistia ja 256 Gt tallennustilaa. Mikäli on valmis pulittamaan lisähintaa teratavun tallennuskapasiteetista, nousee muistimäärä 16 gigatavuun.

Kuten olettaa sopikin, Samsung Galaxy S26 Ultra on todella tehokas ja nopea puhelin kovimmissakin rasituksissa. Käytitpä puhelinta pelaamiseen, AI-toimintojen hyödyntämiseen tai johonkin muuhun, lopputulos ei jätä mitään sattuman varaan.

• Arvosana suorituskyvystä: 5 / 5

Samsung Galaxy S26 Ultra - Akkukesto

• 5 000 mAh
• Nopea langaton lataus
• Ei MagSafe-tukea

Galaxy S26 Ultran akkukesto on iloinen yllätys. Vaikka näyttö on aiempaa kirkkaampi, virkistystaajuus yltää 120 hertsiin ja tarkkuus on QHD+, puhelin kestää käytössä vaivatta yli 24 tunnin ajan. Jos resoluutiota sekä kirkkautta laskee jonkin verran, riittää akkukestoa kahden päivän ajaksi.

Uusi Snapdragon-suoritin ei kuluta virtaa samassa määrin kuin osa aiempien vuosien prosessoreista on tavannut tehdä. Lisäksi OneUI 8.5 -ohjelmisto on optimoitu akkukestoa silmälläpitäen.

45 W laturilla akku täyttyy 75 prosenttiin noin 35 minuutissa. Mikäli tehoa piisaa 65 W edestä, putoaa latausaika noin 30 minuuttin. Täyden latingin saa vajaassa tunnissa.

Galaxy S26 Ultra tukee langatonta latausta enintään 25 W asti. Sen sijaan MagSafen kaltaiset lisätyökalut loistavat poissaololaan, sillä S26 Utra ei sisällä minkäänlaisia magneetteja. Tätä voi pitää pienenä yllätyksenä, sillä esimerkiksi Google Pixel 10 -mallisto tarjoaa tämän tuen.

Jos magneetit ovat tarpeen, saa ne onneksi käyttöönsä lisälaitteena myytävän suojakotelon avulla.

• Arvosana akkukestosta: 4,5 / 5

Kannattaako Samsung Galaxy S26 Ultra ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Amazfit T-Rex 3 Pro - Pika-arvio

Amazfit on äitynyt viimeisten vuosien aikana rivakkaan julkaisutahtiin. Bip 6:n ja Active 2:n julkaisun jälkeen yritys on nyt tuonut markkinoille uusimman version huippu-ulkoilukellostaan. Amazfit T-Rex 3 Pron kampanjointiin on valjastettu menestynyt ultrajuoksija Ruth Croft, joka sanoo Amazfitin "antavan hänelle tarvitsemansa työkalut ilman, että se häiritsee juoksua".

Amazfit T-Rex 3 Pro haastaa markkinoiden parhaat ja kestävimmät premium-kellot Garmin Fenix 8 ja Apple Watch Ultra 3 erityisesti hinta-laatusuhteellaan. Vaikka se maksaa satasia vähemmän, laite sisältää erittäin kilpailukykyisiä toimintoja ja työkaluja. Näiden ansiosta kokonaisuus tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta ulkourheilijoille ja budjettitietoisille kuluttajille.

Sotilasluokan (MIL-STD-810H) luokituksen, titaanikehyksen ja safiirilasilasin ansiosta T-Rex 3 Pro on erittäin lujatekoinen aikarauta, joka on valmistettu kestämään äärimmäisiä lämpötiloja sekä vedenalaisia seikkailuja. Vesitiiviyden ansiosta se soveltuu jopa 45 metrin syvyydessä vietettäviin vapaasukellushetkiin asti. Jo ennestään erinomaisten sukellusominaisuuksiensa lisäksi T-Rex 3 Prossa on erillinen sukellustietokonetila, joten tässäkään Garmin Fenix ​​8 ja Apple Watch Ultra 3 eivät saa etumatkaa.

1,5 tuuman AMOLED-näyttö on vaikuttava kokonaisuus. Sen 3 000 nitin huippukirkkaus kilpailee uusimpien Apple Watchien kanssa. Tämän lisäksi kello tarjoaa jopa 25 päivän akkukeston peruskäyttöön. Vaikka kovemmassa rasituksessa lukema putoaakin jonkin verran, on akkukesto silti kiistaton vahvuus Garminin saati Applen kilpakumppaneihin verrattuna.

Suurin kompromissi on ohjelmisto. Kello hyödyntää Amazfitin Zepp-käyttöjärjestelmää. Vaikka Zepp OS on sujuva, nopea, pääasiallisesti hyvin suomennettu ja monipuolinen terveyden sekä kunnon seurantaa varten, se toimii suljetussa ekosysteemissä. Tämän vuoksi kello ei tarjoa kummoisesti kolmansien osapuolien sovelluksia. Jos haluat Spotifyn, Google Mapsin tai Stravan kaltaiset applikaatiot laitteeseen, on se tehtävä kilpailevalla mallilla.

Amazfit T-Rex 3 Pro - Tekniset tiedot

Amazfit T-Rex 3 Pro - Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 399 €
• Kestävyyden huomioiden edullinen
• Ei LTE-tukea

Seikkailijoiden tarpeisiin suunnatut kestävät huippukellot tapaavat maksaa pitkän pennin. Amazfit T-Rex 3 Pro on tässä kilpailussa iloinen poikkeus, sillä sen hintalappu lähtee liikkeelle vain 399 eurosta. Ero lähes 700 euroa maksavaan Garmin Fenix 8:aan saati 929 euron suositushinnalla varustettuun Apple Watch Ultra 3:een on merkittävä.

Hintalappu on saavutettu muutamilla kompromisseilla, jotka kannattaa huomioida ennen ostopäätöstä. Kellossa ei ole EKG-seurantaa, kolarintunnistusta, kattavaa kolmannen osapuolen sovellustukea tai muitakaan integraatioita. Jos nämä eivät aiheuta ongelmaa, on säästettyjen satasten määrä todennäköisesti riittävän ratkaiseva valttikortti.

Arvosana hinnasta: 5/5

Amazfit T-Rex 3 Pro - Muotoilu

• Kestävä ja laadukas rakenne
• Huippuluokan AMOLED-näyttö
• Kaksi kokovaihtoehtoa

Amazfit T-Rex 3 Pro on kestävä ja ulkokäyttöön tarkoitettu älykello, joka luottaa paksuun ja vankkaan estetiikkaan. Laitetta katsoessa ja käpistelessä on vaikea välttää mielikuvaa siitä, etteikö kyseessä olisi jonkinlainen kunnianosoitus klassisille digitaalisille Casio-urheilukelloille.

Muotoilu muistuttaa myös kovasti Garmin Fenix ​​8 -sarjaa, sillä molemmissa kelloissa on pyöreä, lujatekoinen muotoilu sekä sekoitus fyysisiä painikkeita (neljä Amazfitissa, viisi Garminissa) ja kosketusnäyttötoimintoja. Käytitpä näppäimiä tai ruutua, saat käyttöösi miellyttävän kokemuksen.

Kuituvahvistettu polymeerikotelo on yhdistetty titaanikehykseen ja painikkeisiin, mikä tekee kokonaisuudesta kestävän mutta kevyen. Kotelossa on korkearesoluutioinen 1,5 tuuman AMOLED-näyttö, jonka enimmäiskirkkaus on huikeat 3 000 nitiä. Tämän seurauksena kelloa voi käyttää vaivatta jopa suorassa auringonvalossa. Näyttö on hieman upotettu ja suojattu naarmuuntumattomalla safiirilasilla ikävien kolahdusten ja säröjen välttämiseksi.

Muka on paitsi älykelloille tyypilliset toiminnot mutta myös muutamia erikoisuuksia. T-Rex 3 Pron kirkkain yllätys on sisäänrakennettu LED-taskulamppu, joka sijaitsee Garmin-kellojen tapaan kotelon yläosassa. Valossa on säädettävä kirkkaus ja kaksivärinen tila, jossa punainen valo on suunniteltu säilyttämään yönäkö telttailun tai myöhäisillan navigoinnin aikana.

Siinä missä T-Rex-mallisto on aiemmin ollut yksikokoinen ja massiivinen, Pro 3 esittelee kompaktimman vaihtoehdon. Tämän seurauksena voit nyt valita alkuperäisen 48 mm aikaraudan ja kompaktimman 44 mm mallin väliltä. Jälkimmäinen säilyttää titaani/polymeerirakenteen, mutta se sopii pienemmän kokonsa ansiosta paljon paremmin pienempiin ranteisiin tai takin hihan alle. Tämä voi tuntua monesta mieluisalta, sillä T-Rex 3 Pro on kooltaan todella kookas. Kestävyys on hyvä asia ulkoillessa, mutta arkikäytössä massiivinen olemus voi olla monesti hieman tiellä.

Arvosana muotoilusta: 4/5

Amazfit T-Rex 3 Pro - Ominaisuudet

• 180 urheilutilaa
• 10ATM
• NFC-tuki

Amazfit T-Rex 3 Pro tarjoaa laajan valikoiman ominaisuuksia. Mukana on tuki yli 180 urheilulajille, mutta laite on silti selvästi taipuvainen ja suunnattu seikkailunhaluisempaan toimintaan. Kilpailijoista poikkeavia lajeja ovat esimerkiksi hiihto ja lumikenkäily. Hiihtokartoitustoiminnon avulla käyttäjät voivat löytää lähimmän hiihtokeskuksensa ja navigoida yksityiskohtaisten karttojen avulla. Amazfitin mukaan nämä kartat sisältävät köysiratoja, värikoodattuja rinteitä ja selkeitä reittiopastuksia.

Vaikka näin kevään kynnyksellä talvi on enää pelkkä hyytävä muisto, on Suomessa syytä huomioida pakkaskelitkin. T-Rex 3 Pro kestää jopa -40 ℃ lämpötilassa. Lisäksi älykäs Low Temperature Mode -tila pitää kellon tärkeät ohjelmistotoiminnot toiminnassa jopa -30 ℃ pakkasissa.

Vesipedot sekä pinnan alla viihtyvät voivat ottaa ilon irti 10ATM-luokituksesta. Tämä tarkoittaa, että kello on sertifioitu sukeltamiseen 45 metrin syvyyteen asti. Tätä myöten laitteen kanssa voi intoutua vaikkapa lomareissulla kaikenlaisiin vapaasukellus- ja laitesukellusretkiin.

Terveysseurannasta vastaa uusi BioTracker-sensori, joka tarjoaa erittäin tarkan sykeseurannan myös haastavissa ulko-olosuhteissa. Ammattitason tarkkuuden vuoksi kello voidaan yhdistää myös Amazfit Helio Strap -hihnaan.

Mikäli nälkä tai jano yllättää pidemmän urheiluseikkailun aikana, Zepp Pay hyödyntää NFC-tekniikkaa. Voit tallentaa lähimaksamista varten enintään kahdeksan pankkikorttia.

Arvosana ominaisuuksista: 4/5

Amazfit T-Rex 3 Pro - Suorituskyky

• Erinomainen terveys- ja aktiivisuusseuranta
• Loistava akkukesto
• Vaatimaton AI-avustaja

T-Rex 3 Pro on mainio älylaite terveyden ja aktiivisuuden seurantaan. Testasin sitä kalliimman ja luotettavan Huawei Watch Ultimate 2:n rinnalla, eikä mitatuissa lukemissa ollut juurikaan heittoa. Sykemittauksessa ailahtelu oli yhden iskun luokkaa, minkä lisäksi kellot saivat saman 96 prosentin lukeman veren happipitoisuuden suhteen. Tätä voi pitää Amazfit T-Rex 3 Pron kohdalla vaikuttava, sillä Huawein valttina on on erityinen X-Tap-anturi mittauksen tarkkuuden varmistamiseksi.

Testasimme T-Rex Pron GPS-tarkkuutta tutuilla lenkkireiteillä. Mittausreitti sisältää sekä maaseutu- että taajamaympäristöjä, joten se on oivallinen testi GPS:n suorituskyvylle. GPS-lukitus oli melkein välitön, vaikka olin vielä kotonani. Paikannus pysyi tahdissa mukana koko neljän kilometrin matkan ajan, eikä keskeytyksiä esiintynyt. Vertailin etäisyyttä sekä Huawei Watch Ultimate 2:ssa että onthegomap.comissa ja huomasin, että kello oli vaikuttavan 50 metrin sisällä molemmista, mikä on tilastollisesti merkityksetön 1,25 % ero.

Kello tarjoaa myös poikkeuksellisen akkukeston. Laite kesti testauksessa 9–10 päivää jopa aina päällä olevan näytön ja jatkuvien seurantatoimintojen ollessa aktiivisena. Jos tarvitset akkukestolta vieläkin enemmän, voi seurantatyökalut kytkeä pois päältä. Tällöin kello ehtii tikittämään latausten välissä jopa kolmen viikon ajan. Erittäin tarkan GPS-seurannan aikana akku todistaa laadukkuutensa tyhjentymällä vain noin 3 % tunnissa, mikä tekee siitä luotettavan kumppanin monipäiväisiin seikkailuihin.

Yksi Amazfitin alati kehittyvistä valteista on sen Zepp Flow AI -teknologia. T-Rex 3 Prossa oleva Zepp Flow on keskusteleva tekoälyassistentti. Älykellojen valikoissa kahlaaminen on perinteisesti hieman työlästä, joten odotimme mielenkiinnolla sitä, pystyisikö Amazfit tarjoamaan intuitiivisemman kokemuksen.

Hetkellisen alkututustumisen jälkeen kokeilimme puhekomentojen antamista, eikä tutuilla fraaseilla ollut minkäänlaisia ongelmia. Aivan täydellisesti se ei kuitenkaan toimi, sillä kun kysyimme iltapäivän säätietoja, kieltäytyi laite kertomasta säätietoja menneestä ajasta. Harmillisesti iltapäivä oli kuitenkin vasta alkanut.

Tekoälyavustajan kanssa ei aina löydy yhteistä säveltä. Ajoittain kello tunnistaa sanat hieman sinne päin, jolloin esimerkiksi oikean puhelinkontaktin avaaminen voi tuottaa vaikeuksia.

Virtuaaliavustajat sekä chatbotit ovat vielä nykyaikana hieman ikävässä välitilassa. Jos yhteispeli ei toimi täydellisesti, jää sen käyttäminen nopeasti kokonaan pois arjesta. Näin kävi myös Zepp Flown kohdalla. Kolmannen osapuolen sovellusten puutteen lisäksi olin hieman pettynyt tarjolla oleviin perinteisiin älykellojen ominaisuuksiin.

Mainittakoon vielä lopuksi, että Zepp-sovellus on lokalisoitu suomeksi varsin onnistuneesti. Sen valikoissa olevat ohjeet sekä osa toiminnoista on yhä englanninkielisiä, mutta pääosa työkaluista taittuu sujuvasti ensimmäisellä kotimaisella.

Arvosana suorituskyvystä: 4/5

Amazfit T-Rex 3 Pro - Arvosana

Kannattaako Amazfit T-Rex 3 Pro ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Harkitse myös

Huawei FreeBuds Pro 5 - Pika-arvio

Aloitetaanpa itsestäänselvyydestä: Huawei FreeBuds Pro 5 on tämän hetken parhaiden nappikuulokkeiden kärkitaistossa. Maaliskuussa 2026 julkaistu malli onnistuu jokaisella osa-alueella tehnen kokonaisuudesta likipitäen virheettömän.

Kuten nimikin jo kertoo, kyseessä on viidennen sukupolven nappikuulokemalli. Tykästyimme jo aikanaan FreeBuds Pro 2, eikä marraskuussa 2024 ilmestynyt Huawei FreeBuds Pro 4 jättänyt sekään harmiteltavaa. Tällä kertaa kokonaisuus on hioutunut jo tasolle, jossa vertailu Apple AirPods Pro 3:een on täysin perusteltua.

FreeBuds Pro 5 näyttää ja tuntuu laadukkaammalta kuin hintalapun perusteella voisi olettaa. Napit ovat pienet ja kevyet, sillä kumpikin kuuloke painaa vain 5,5 grammaa. Materiaalit ja kokonaisuus tuntuvat erinomaisen viimestellyiltä.

Paitsi että napit ovat tyylikkäät, ne ovat myös erittäin käyttömukavat. Korvat eivät rasitu edes pidempiaikaisessa käytössä.

Ominaisuuksien määrä tekee vaikutuksen. Mukana on moniparitus, kattavat hallintakomennot sekä Huawei Audio Connect -tukisovellus. Viimeksi mainittu on omia suosikkejamme kaikista tarjolla olevista applikaatioista.

Akkukestoa piisaa ilman vastamelutoimintoa noin 8,5 tunniksi ja sen kanssa kuudeksi tunniksi. Latauskotelon avulla ylletään jopa 38 tuntiin. Akkukesto ei ole siis aivan yhtä hyvä kuin osalla kilpailijoista, mutta kokonaisakkukesto taasen pistää monia paremmaksi.

Vastamelutoiminto on uutuusmallin suurin päivitys. FreeBuds Pro 5 hyödyntää kaksoismoottorista AI-melunvaimennusta. Käytännössä ympäristön hälinän saa vaiennettua lähes tyystin, mutta tästä huolimatta kuuntelukokemus ei kärsi toiminnosta lainkaan. Myös puhelukäyttö on erinomainen.

Äänenlaatu on sekin loistavaa. Kahden elementin muodostama kokonaisuus tuottaa rikkaan ja avaran äänimaiseman, jossa eri äänialat ovat kattavasti esillä. Joudut pulittamaan pitkän pennin lisää saadaksesi kilpailijoilta paremman äänenlaadun.

Annamme ani harvoin millekään laitteelle täyttä viittä tähteä, mutta tässä tapauksessa on tehtävä poikkeus. Huawei FreeBuds Pro 5 tarjoaa niin hyvän vastineen rahalle, ettei vastaavaa ole hetkeen tullut vastaan. Muotoilu, äänenlaatu sekä ominaisuudet hakevat yksinkertaisesti vertaistaan tässä hintaluokassa.

Toki jostakin voisi nipottaakin. Tuki häviöttömälle äänelle vaatii Huawein laitteen, mikä on nykyaikana melkoinen harvinaisuus yhtiön Google-tuen puuttumisen vuoksi. Lisäksi muotoilu voi olla joillekin aavistuksen kookas, mutta tämä on mieltymysasia.

Tavalliseen arkikäyttöön emme suosittelisi tällä hetkellä mitään muuta mallia yhtä varauksetta kuin Huawei FreeBuds Pro 5:tä. Se tarjoaa kaiken tarpeellisen erinomaisesti toteutettuna, joten se kannattaa pitää ehdottomasti harkinnassa uusia nappikuulokkeita etsiessä.

Huawei FreeBuds Pro 5 - Hinta ja saatavuus

• Julkaistiin maaliskuussa 2026
• Suositushinta 229 €
• Sama hinta kuin edeltävällä mallilla

Huawei FreeBuds Pro 5 julkistettiin helmikuussa 2026 ja sen myynti alkoi Suomessa maaliskuussa.

Nappikuulokkeiden suositushinta on 229 euroa, joskin malli saapui myyntiin 40 euron julkaisutarjouksen saattelemana. Mikä tärkeintä, hinta on pysynyt siis ennallaan edeltävästä Huawei FreeBuds Pro 4:stä.

Jos vertailukohdaksi ottaa pahimmat kilpakumppanit, maksavat AirPods Pro -napit sekä Samsung Galaxy Buds4 Pro 249 euroa.

Hintalappu on ei tokikaan ole markkinoiden halvin, mutta vastapainoksi Huawei FreeBuds 5 Pro on selkeästi laadukkaampi kuin esimerkiksi 119 euroa maksava Nothing Ear (a).

Huawei FreeBuds Pro 5 - Tekniset tiedot

Huawei FreeBuds Pro 5 - Ominaisuudet

• Enintään 9/38 tunnin akkukesto
• Runsaasti toimintoja helppokäyttöisessä sovelluksessa
• Loistava vastamelutoiminto

FreeBuds Pro 5 on pullollaan toimintoja, joista lähes kaikki ovat käytettävissä Huawei Audio Connect -sovelluksessa. Kyseinen applikaatio on selkeydessään ja käytettävyydessään markkinoiden parhaimmistoa, sillä jokainen toiminto on löydettävissä ilman valikkokikkailua.

Huawei mainostaa kuulokkeita maailman ensimmäisenä kaksimoottorisena vastamelukuulokkeena, jossa ANC-kaksoistekniikka ja reaaliaikainen MIMO AI -tunnistusmalli tekevät yhteistyötä ympäristön vaientamiseksi. Matalataajuuksinen elementti hallinnoi tärinän ja basson toimintaa, kun taas korkeataajuuksinen elementti vastaa terävämmistä äänistä. AI-tunnistus käsittelee peräti 400 000 melutapahtumaa sekunnissa, mikä tarkoittaa erinomaista sopeutumista ympäristön häiriötekijöihin.

Käytännössä vastamelutoiminto on todella tehokas. Käytimme kuulokkeita useissa erilaisissa ympäristöissä aina liikenteestä tuuletettuun tilaan, mutta mikään näistä ei aiheuttanut häiriötekijää kuunteluhetken. Tästä huolimatta kuuntelukokemus ei muutu hengettömäksi, kuten osassa vastamelukuulokkeita.

Tarjolla on neljä erilaista vastamelutoimintoa. Kaksoistekniikka adaptoituu ympäristöön, kun taas erilaisiin ympäristöihin tarkoitetut tilat luovat puitteet hiljaisemmille sekä meluisammille toimintaympäristöille.

Mukana on mainio Tietoisuustila (Awareness), joka tarjoaa miellyttävän määrän erilaisia asetusvaihtoehtoja. Voit hyödyntää esimerkiksi keskustelun tunnistamistilaa tai adaptiivista äänenvoimakkuutta miellyttävän kokemuksen saamiseksi.

Keskustelun tunnistaminen on mielenkiintoinen lisäys. Kun alat puhumaan, vastamelutoiminto vaihtuu automaattisesti Tietoisuustilaan. Samalla volyymi laskeutuu vain palatakseen maltillisesti takaisin kymmenen sekunnin puhetauon jälkeen. Tämä tuntui näppärältä työkalulta keskusteluihin, eikä nappeja tarvinnut säätää manuaalisesti laisinkaan.

FreeBuds Pro 5 hyödyntää Bluetooth 6.0 -yhteyttä, mikä on merkittävä parannusaskel Pro 4:n Bluetooth 5.2 -teknologiasta. Mukana on myös moniyhteys kahteen eri laitteeseen. Testasimme kuulokkeita samanaikaisesti läppärin sekä puhelimen kanssa, eikä vaihtaminen aiheuttanut minkäänlaista viivettä. Lisäksi paikannukseen tarkoitettu Find My Earbuds toimi halutulla tavalla, kun kuuloke oli tipahtanut pöydän alle.

Uusi sisäänrakennettu antenni lupaa 38 % paremman Bluetooth-kantaman. Tarkkaa varmistusta on vaikea tehdä, mutta ainakaan testijakson tai salitreenin aikana yhteydessä ei ollut ongelmaa.

Koodekkien saralla mainittakoon iPhonen AAC-tuki, Androidin LDAC sekä Huawein omille laitteille tarkoitettu häviötön ääni (L2HC 4.0, 2,3 Mbps). Eli häviötön ääni koskee vain Huawein omia laitteita, mutta LDAC ja AAC ovat onneksi hyviä vaihtoehtoja arkikäyttöön.

Kuulokkeiden hallinta onnistuu vartta näpäyttämällä, puristamalla tai pyyhkäisemällä. Komentoja voi muokata sovelluksessa, mutta tällaisenaankin ne toimivat tarkasti ja nopeasti. Päänliikekomennoilla saa vastattua puheluihin, mikä toimi pääasiassa hyvin. Käytöntunnistus osasi katkaista musiikkitoiston kun napin poisti korvasta, mutta vastamelutoimintoa voi käyttää myös yhdellä kuulokkeella. Pelaajia puolestaan hemmotellaan alhaisen latenssin tilalla.

Huawei lupaa FreeBudsw Pro 5:n jaksavan jopa 9 tuntia ilman vastamelutoimintoa. Hälinän suodattamisella lukema putoaa 6 tuntiin, mutta latauskotelolla ylletään peräti 38 tuntiin. Testijakson aikana pääsimme 50 % volyymillä 8,5 tunnin akkukestoon ja vastamelutoiminnollakin liki kuuteen tuntiin. Väitteet pitävät siis kutakuinkin paikkansa, mutta ympäristö sekä vastamelutoiminnon taso tietenkin vaikuttaa lukuihin.

Verrokkina voidaan käyttää AirPods Pro 3:sta, joka yltää vastamelulla 8 tuntiin ja ilman sitä 10 tuntiin. Kotelon venyttää lukeman 24 tuntiin. Galaxy Buds 4 Prolla lukemat ovat 6 ja 7 tuntia sekä kotelolla 30 tuntia.

FreeBuds Pro 5 ei siis vedä taistossa pisintä tikkua, mutta vastapainoksi se yltää latauskotelollaan parhaaseen lukemaan. Kokonaisuutena akkukesto on hyvällä tasolla.

Mainittakoon vielä lopuksi, että vastamelutoiminto ei ole laadukkaiden ja sopivankokoisten tulppien ansiosta aina välttämätön. Rauhallisemmissa ympäristöissä selvisi testimme perusteella hyvin ilmankin.

• Arvosana ominaisuuksista: 4,5 / 5

Huawei FreeBuds Pro 5 - Muotoilu

• Pienempi, kevyempi ja miellytävämpi muotoilu
• IP57-luokitus takaa sujuvan treenikäytön
• Miellyttävä latauskotelo vahvoilla magneeteilla

FreeBuds Pro 5 tuntuu luonnolliselta jatkolta Huawein Pro-nappikuulokemallistoon. Tämä on pelkästään hyvä asia – ainakin jos tykkäät varrellisista kuulokkeista. Ennen kaikkea malli tuntuu erinomaiselta vaihtoehdolta pienikorvaisille, jotka pitävät hyvin toimivista pyyhkäisy- ja painalluskomennoista.

Huawei kertoo uutuusnappien olevan 10 % pienempiä ja 6 % kevyempiä kuin edeltäjänsä. Nappikuuloke painaakin vain 5,5 grammaa. Vaikka kokonaisuus tuntuu hieman isommalta kuin AirPods Pro 3, ei käyttömukavuudessa tarvitse tehdä kompromissia.

Vaikka käytimme kuulokkeita aamutuimaan kolme tuntia putkeen ja vielä iltapäivällä useamman lisätunnin verran, eivät korvat väsyneet millään tavalla.

Valmistajan mukaan kuulokkeet on suunniteltu yli 10 000 käyttäjän korvista saadun profiilin perusteella. Mukana on neljä erikokoista silikoniuloketta, joista jokainen löytää itselleen sopivan.

Ainoa pieni harmi koskee materiaalivalintoja, sillä edeltävistä malleista tuttua muistivaahtomuovikorvapehmusteista uloketta. Koska nämä mainitaan sovelluksessa, lienee turvallista olettaa niiden olevan myöhemmin suunnitelmissa. Valtaosa käyttäjistä tykännee kuitenkin riittävästi silikonisista tulpista.

Kuulokkeiden varsi on hieman ovaalimaisempi kuin aiemmin. Kiiltäväpintainen edusta sekä metallinen kehys tekevät kokonaisuudesta tyylikkään. Saimme syyniimme hiekka/kulta-värityksellisen mallin. Tarjolla on lisäksi sininen malli vegaaninahkaisella kotelolla.

Uusi IP57-luokitus ansaitsee isot kehut. Sen turvin voi luottaa, etteivät roiskeet, hiki tai edes pieni vesivahinko aiheutta kuulokkeille uhkakuvia. Testasimme nappeja salikäytössä sekä juoksulenkillä, jotka osoittivat huolet turhiksi.

Latauskotelo on miellyttävä kokonaisuus. 43-grammainen kotelo on kevyt ja pienikokoinen. Pyöreäreunaisuus sekä tyylikäs pinnoite tekevät sen käytöstä ja kuljettamisesta miellyttävää. Lisäksi suojus napsahtaa jämäkästi paikalleen magneettien ansiosta.

Kotelon etupuolella oleva valo kertoo akku- ja paritustilanteen. Kotelokin on IP54-luokiteltu, joten vesisade tai pieni kastuminen ei haittaa.

Kokonaisuutena muotoilu antaa aihetta tyytyväisyydelle. Jos varrellinen rakenne ei ole ongelma, on tässä markkinoiden tämän hintaluokan tyylikkäin ja kestävin kokonaisuus.

• Arvosana muotoilusta: 5 / 5

Huawei FreeBuds Pro 5 - Äänenlaatu

• Uudet kuuloke-elementit
• Dynaaminen ja energinen ääni
• Tuki häviöttömälle äänelle Huawein puhelinta käyttäessä

FreeBuds Pro 5:n merkittävin uudistus on sen kahdesta elementistä koostuva järjestelmä, jonka muodostavat 11 millimetrin woofer-elementti ja 6 millimetrin diskanttielementti.

Erityisesti matalat äänet ovat vahvasti läsnä, mutta tästä huolimatta basso ei vyöry muiden äänialojen yli. Halutessaan bassoa saa lisättyä erillisellä tilalla, mutta tällöinkin matalat äänet tuntuvat pysyvän hyppysissä. Äänessä on voimaa ja pontevuutta ilman tuhnuuntumista tai muita lieveilmiöitä.

Bassosta huolimatta niin keskiäänet kuin korkeatkin äänet erottuvat hienosti. Eri äänialat ovat hyvin hallinnassa ja tasapainossa, mikä tuo kuuntelukokemukseen miellyttävyyttä.

Kun kuuntelimme testikäytössä Queens of the Stone Agen kappaletta No One Knows, laulu tuntui olevan hienosti keskiössä. Tästä huolimatta kitarat tekivät taustalla selkeitä taikojaan eikä muidenkaan soittimien erottaminen aiheuttanut haastetta.

Samat sävelet koskevat orkestraatiolla sävytettyä musiikkia. Hans Zimmerin Dune-sountrack on profiililtaan vaativa ja monikerroksinen, mutta FreeBuds Pro 5 ei ollut tästä haasteesta moksiskaan.

Kuuntelukokemus oli kauttaaltaan erinomainen jopa oletusasetuksilla. Tarjolla on myös mahdollisuus kattavaan säätämiseen taajuuskorjaimen sekä kahdeksan esiasetetun ääniprofiilin avulla. Viimeksi mainitut on kehitetty yhdessä Beijing Central Conservatory of Musicin kanssa. Tasapainoinen ääniprofiili on oletuksena ja se vakuuttaa luonnollisuudellaan. Vaikka muitakin profiileja testattiin, teki perusasetuksiin aina mieli palata.

Ääniprofiilien avulla voi nostaa laulua esiin, luoda konserttisalimaisen tunnelman tai vaikkapa lisätä bassoa. Onpa mukana asetuksia peleille, podcasteille ja leffoillekin.

Tilaääni ei vaadi toimiakseen Dolby Atmos -sisältöä, vaan toiminto vakuuttaa kaikenlaisella kuunneltavalla sisällöllä. Se ei ole ainakaan omaan mieleeni musiikkitoistossa, mutta leffakäytössä toiminto tuo mukavasti lisäpotkua hetkeen.

Puheluiden äänenlaatu on syytä mainita. Puhe kuulostaa rauhallisissa ympäristöissä luonnolliselta ja selkeältä, mutta meluisammissa paikoissa huomaa taustamelun pureutuvan ajoittain lävitse. Tästä huolimatta ääni on selkeää ja helposti kuunneltavaa.

Kun huomioi uuden elementit, kattavat säätövaihtoehdot ja tilaäänen, on FreeBuds Pro 5 mainio kokonaisuus kaikkiin käyttötarpeisiin.

• Arvosana äänenlaadusta: 4,5 / 5

Huawei FreeBuds Pro 5 - Hinta-laatusuhde

• Erinomainen vastine rahalle
• Verrokkeja edullisempi
• Huaweilla on monesti houkuttelevia tarjouksia

Rohkenemme sanoa, että FreeBuds Pro 5 on tämän hetken kokonaisvaltaisin vastamelunappikuuloke omassa hintaluokassaan.

Mikäli haluat kuitenkin jotain erikoisominaisuuksia, kuten häviöttömän äänen tai treeniin tarkoitettuja toimintoja, saattaa kilpailijoilla olla sopivampiakin malleja tarjolla. Joku voi myös ärsyyntyä siitä, ettei häviötöntä ääneä ole saatavilla kuin Suomessa käytännössä poissaolollaan loistavilla Huawei-puhelimilla.

Peruskäytössä FreeeBuds Pro 5 tarjoaa kuitenkin erinomaisen äänenlaadun, loistavan vastamelutoiminnon, miellyttävän muotoilun sekä kattavan määrän toimintoja.

Kun hintalappukin on kilpailijoita huokeampi, kannattaa mallia harkita vakavasti. Lisäksi tarjouskampanjat kallistavat vaakakuppia entuudestaan enemmän Huawein puolelle.

• Arvosana hinta-laatusuhteesta: 5 / 5

Kannattaako Huawei FreeBuds Pro 5 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Apple iPad Air 13" (M4, 2026) - Pika-arvio

Applen iPad Air -tabletti on jo useamman vuoden ajan ollut kuin peruskäyttöön tarkoitettu Pro-malli. Alkuvuodesta 2026 ilmestynyt malli jatkaa tältä osin samalla linjalla. Se ei tarjoa varsinaisia ​​suunnittelumuutoksia, mutta konepellin alle vaihdettu M4-siru, kasvanut RAM-muistin määrä sekä parantuneet yhteydet tekevät mallista perustellun lisän Applen tablettivalikoimaan.

Käytännössä iPad Air (M4, 2026) tarjoaa Applen tuoreimman suorittimen ilman iPad Pron tyrmistyttävää hintalappua. Jokapäiväisessä käytössä 13-tuumainen iPad Air suoriutuu vaikuttavalla tavalla riippumatta siitä, käytätkö iPadOS 26 -ohjelmiston useita sovelluksia samanaikaisesti, muokkaatko valokuvia tai videoita, vietätkö vapaa-aikaasi pelien parissa vai otatko Magic Keyboardin käyttöön.

Näyttönä on edelleen sama vuonna 2024 esitelty Liquid Retina -paneeli. Vaikka se on edelleen huippuluokkaa, on sen virkistystaajuus valitettavasti 60 Hz. iPad Pron 120 Hz ProMotion -teknologia jää siis yhä haaveeksi. Tästä huolimatta näyttö on riittävän hyvä viihde- ja työkäyttöön.

Jos sinulla on entuudestaan iPad Airin M3- tai edes M2-sirullinen versio, ei päivittäminen todennäköisesti ole tarpeen. Mutta kaikille, jotka luottavat yhä vieläkin vanhempaan iPadiin tai jotka ovat hankkimassa ihkaensimmäistä Applen tablettiaan, iPad Air (M4, 2026) on markkinoiden houkuttelevin vaihtoehto.

Yksinkertaisesti sanottuna iPad Air (M4) on se iPad, joka useimpien ihmisten pitäisi ostaa. Toivottavasti Apple jatkaa nykyistä linjaustaan ja pyrkii tuomaan vuosi vuodelta lisää toimintoja sekä suorituskykyä ilman hinnankorotuksia. Ainoa isompi asia, jota olisimme tällä kertaa toivoneet, olisi ollut lisätallennustila. Toivon kuitenkin, että Apple olisi omaksunut saman lähestymistavan kuin iPhone 17e:ssä lyömällä aloitustallennustilaa.

Ja muista, että - kuten huomautan jokaisessa kirjoittamassani iPad-arvostelussa - sinun kannattaa ottaa huomioon lisävarusteiden, kuten Apple Pencil ja Magic Keyboard, kustannukset. Molemmat ovat erinomaisia ​​iPad Airin kumppaneita, mutta toisen vai molempien lisääminen riippuu lopulta tarpeistasi ja budjettistasi. Kun iPhone 17e tuplasi edeltäjänsä tallennustilan ilman hinnankorotusta, olisi samaa toivonut myös yhdelle Applen parhaista iPadeista.

Ja kuten käytännössä jokaisessa iPad-arvostelussamme aiemminkin, myös tällä kertaa on syytä sivuuttaa Applen lisälaitteita. Sekä Apple Pencil että Magic Keyboard tekevät kokemusta selvästi paremman, mutta niiden hankkiminen tabletin kyytipojaksi nostaa hintalappua merkittävästi. Tästä huolimatta niitä kannattaa harkita tosissaan.

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Tekniset tiedot

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Hinta ja saatavuus

Applen uusin iPad Air jatkaa hyväksi todetulla linjalla, jossa hintalappu pysyy suorittimen päivittymisestä sekä muutamista uutuusominaisuuksista huolimatta ennallaan. Hinta luonnollisesti nousee tallennuskapasiteettia lisäämällä, mutta minimissään sitä piisaa 128 Gt ja enintään jopa teratavun verran.

11-tuumaisen iPad Airin suositushinta lähtee liikkeelle 689 eurosta, kun taas 13-tuumaisesta isoveljestä joutuu pulittamaan vähintään 889 euroa. Cellular-tuki tuo tabletille lisähintaa 170 euron verran.

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Muotoilu

• Yhä moderni ja helposti liikuteltava muotoilu
• Samat vanhat neljä värivaihtoehtoa ilman uudistuksia

Vuoden 2026 iPad Airissa uutta on enimmäkseen se, mitä konepellin alla on. Malli itsessään on saatavissa samoissa neljässä värissä – sininen, violetti, tähtiharmaa tai tähtivalkea – ja se se on muotoilultaan lähes identtinen kahden edellismallin kanssa.

Tämä ei ole huono asia, sillä Apple luottaa edelleen korkealaatuiseen alumiinirakenteeseen, joka tuntuu riittävän kevyeltä ja laadukkaalta. Vaikka iPad Air ei ole enää Applen kokoonpanon ohuin tai kevyin iPad, 13-tuumainen tabletti on helposti liikuteltavaa sorttia. 11-tuumainen pikkuveli on tätä luonnollisesti vieläkin enemmän.

Käytimme testijakson aikana vuorotellen 11-tuumaista iPad Prota ja 13-tuumaista iPad Airia. Näistä kookkaampi uutuusmalli tuntui kädessä mukavammalta. Se on kooltaan edeltäjien tavoin 280,6 x 214,9 x 6,1 mm ja painoltaan 616 grammaa (Cellular-versio 617 grammaa). Violetti sävy on edelleen miellyttävän näköinen, mutta olisimme silti halunneet nähdä jonkin tuoreenkin vaihtoehdon. iPhone 17e on saatavissa pehmeänpinkkinä ja MacBook Neo sitrushedelmän keltaisena, joten ehkäpä ainakin toisen näistä olisi voinut tuoda myös tablettipuolelle.

Painikkeiden asettelun kuvaamiseksi puhumme tabletin käytöstä vaakatilassa. Touch ID -anturillinen virtapainike sijaitsee vasemmassa yläreunassa, kun taas äänenvoimakkuusäätimet majailevat lähellä yläreunaa. Niiden vieressä on magneetit, jotka pitävät Apple Pencil Pron tai Apple Pencil USB-C:n tukevasti kiinni paikallaan.

Kaikki on edelleen helposti saavutettavissa. Apple lienee meidän tavoin tyytyväinen muotoilun nykytilaan, sillä sitä ei ole muutettu millään tavoin. Touch ID on edelleen nopea ja luotettava konsti iPad Airin lukituksen avaamiseen sekä tunnistautumisen vaativiin toimintoihin.

Selustan 12 megapikselin takakamera on yhä vasemmassa yläkulmassa, kun taas Applen Smart-liitin on oikeassa reunassa. Tämän ansiosta iPad Air on yhdistettävissä Applen Magic Keyboardiin ilman perinteistä Bluetooth-pariliitosta tai lisävarusteen lataamista.

Apple-logo on keskellä tabletin selustaa, mutta se oikein päin vain tabletin ollessa pystysuorassa. Jos laitetta käyttää meidän tavoin pääasiassa vaaka-asennossa, on tuttu logo hieman hölmösti sivuttain. Tästä huolimatta selusta ja logo näyttävät hienoilta ja sopivan heijastavilta.

Kuten koko osiosta voi päätellä, asiat ovat pysyneet tukevasti ennallaan. Jos pidit edellisen iPad Airin muotoilusta, uutuusmalli hivelee makunystyröitäsi.

• Arvosana muotoilusta: 4 / 5

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Näyttö

• Terävä ja värikäs Liquid Retina -näyttö
• Ei vieläkään 120 Hz ProMotion -tukea

Kaikkien iPadien tärkein yksittäinen komponentti on näyttö, ja tämä pätee vielä tavanomaistakin enemmän 13-tuumaisen iPad Airin kohdalla. Apple tuntuu junnaavan tältä osin Air-malliston tiimoilta paikallaan, sillä käytössä on sama näyttöpaneeli kuin vuonna 2024 julkaistussa iPad Airissakin.

Tämä ei ole silti huono asia, sillä 13 tuuman iPad Air tarjoaa isokokoisen näytön työskentelyyn. Ruudun käyttömahdollisuudet ovat jopa parantuneet, sillä iPadOS 26 mahdollistaa kattavan sovellusten moniajon. Näyttö on myös mainio työkalu leffojen ja sarjojen katsomiseen.

13-tuumainen Liquid Retina -näyttö on erinomainen. Se ei ole aivan yhtä vaikuttava kuin iPad Pron dynaaminen OLED-paneeli 120 Hz:n ProMotion-virkistystaajuudella, mutta se on passeli kokonaisuuden työkäyttöön, luoviin projekteihin sekä muuhun käyttöön. Katsoitpa elokuvaa, editoit Final Cut Prossa, kirjoitat koulutyötä, selailet nettiä tai pelaat, saat rahalle hyvän vastineen.

Värit ovat eloisia ja iskeviä. Erityisesti Apple Pencil Prolla kirjoittaessa mustan sävyt nousevat hienosti esiin. Mikäli et halua synkistellä liiaksi, voi kynän värin vaihtaa myös toiseen väriin.

13 tuuman Liquid Retina -näyttö tarjoaa kahden edellisen mallin tavoin resoluution 2 732 x 2 048, joten pikselitiheys on tutut 264 ppi. Maksimikirkkaus yltää mainioon 600 nitiin. Heijastamaton näyttöpinnoite on melko keskeinen osa käyttökokemusta, sillä se auttaa hylkimään sormenjälkiä ja vähentämään ympäristöstä tai auringosta tulevia heijastuksia.

Kuten totesimme jo viimevuotisessa arvostelussa, suurin puute on tälläkin kertaa virkistystaajuus. 13 tuuman iPad Airin virkistystaajuus on edelleen 60 Hz, joten Apple pitää mukautuvan 120 Hz ProMotion-näytön iPad Pro -malliston yksinoikeutena. Suurimmalle osalle tämä tuskin on iso ongelma, ja onpa mukana hyvä määrä muita uudistuksia.

• Arvosana näytöstä: 4 / 5

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Kamera

• Ei muutoksia etu- tai takakameraan
• Etukamera on hyvällä paikalla ja tukee Valokeilassa-toimintoa

Jos kyseessä on sinun ensimmäinen 13-tuumainen iPad Air tai olet vaihtamassa vanhemmasta mallista, huomannet etukameran sijoittelun parantuneen merkittävästi aiemmasta. Kuten edeltävässä mallissa jo nähtiin, myös nyt 12 megapikselin etukamera sijaitsee tabletin pitkällä sivulla. Tämä helpottaa FaceTime-videopuheluissa höpöttelyä.

Vaakatilassa kamera on keskellä yläreunaa, mikä tarkoittaa, että käyttäjä on videopuheluissa tai vlogatessa kuvan keskellä. Se toimii myös hienosti Applen sisäänrakennetun Valokeilassa-toiminnon kanssa, joka seuraa käyttäjää tämän liikkuessa. Siitä on iloa erityisesti arkisissa puheluissa, sillä monet saattavat keskustelun lomassa häärätä keittiössä kokkailemassa tai muuten vain puuhailla kotonaan muita askareita. Kuvanlaatu on vakaa, ja kokemusta voi piristää erilaisin tehostein.

Selustassa on sama 12 megapikselin takakamera kuin edeltäjässäkin. Se sopii täydellisesti nopeiden valokuvien ottamiseen tai asiakirjojen skannaamiseen, mutta todennäköisesti vain ani harva käyttää tablettia varsinaiseen valokuvaamiseen.

• Arvosana kamerasta: 4 / 5

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Ohjelmisto

• iPadOS 26 on kokonaisvaltainen ja mainio kokonaisuus
• Tuki Magic Keyboard- ja Apple Pencil -lisälaitteille

iPadOS 26 oli ilmestyessään lähes mullistava kokemus iPad-tableteille. Erityisesti sen mahdollisuudet nousevat esiin 13-tuumaista tablettia käyttäessä. Siinä missä takavuosina kookas ruutu oli enemmän näyttävä ilmestys kuin kovinkaan käytännöllinen työkalu, nykyisellään tilanne on toisin. 13-tuumainen iPad Air (M4) on vakavasti otettava vaihtoehto perinteiselle läppärille.

Kuten myöhemmin tulevassa suorituskykyyn keskittyvässä osiossa käymme läpi, kokemus on todella sulava ja nopea. iPadOS 26:n tärkein juju on sovellusten moniajossa. Ohjelmisto mahdollistaa Safari-selaimen ikkunan skaalaamisen sopivankokoiseksi ruudun alakulmaan, jolloin sen vierelle ja yläpuolelle saa avoimeksi pikaviestintäohjelman, kuvankäsittelysovelluksen tai mitä nyt ikinä haluaakaan. Kokemus ei ole täysin samanlainen kuin Mac-läppäreillä, vaan kokonaisuus tuntuu olevan nimenomaan tablettia varten suunniteltu.

Joustavuus tuntuu olevan isossa osassa. Tablettia voi käyttää kosketusnäyttöä räpläämällä, Magic Keyboardia hyödyntämällä tai Apple Pencilillä naputtelemalla. Näistä jokainen toimii erinomaisesti, joten voit valita omiin mieltymyksiin sekä tarkoitusperiin soveltuvan konstin.

Testijakson aikana editoimme videota Final Cutilla, muokkailimme dokumentteja, jälkikäsittelimme valokuvia, pelasimme Real Flight Simulatoria, höpöttelimme FaceTime-puheluissa ja katsoimme videoita. Näitä varten käytimme tablettia ihan sellaisenaan sekä Magic Keyboardia hyödyntämällä. Viimeksi mainittu on saatavissa mustana tai valkoisena, mutta 329 euron (11-tuumainen) tai 349 euron (13-tuumainen) hintalappu nostaa kokonaishinnan melkoisen korkeaksi. Tällöin laite tuntuu Macin veroiselta, vaikka liikuteltavuus onkin paremmalla tasolla.

Otimme vertailun vuoksi tabletin Apple MacBook Pro 14:n (M5) tilalle arkikäyttöön. Vaikka Magic Keyboard ei sisälly suoraan pakettiin ja se on hintava, nostaa se erityisesti työkäytön toiseen potenssiin. Sama koskee Apple Pencil Prota (149 €), jonka avulla piirtäminen, maalaaminen, käsinkirjoittaminen ja muistiinpanojen tekeminen muuttuu helpommaksi. Myös iPadOS:n kahlaaminen on kynän avulla sujuvaa.

Mukana on luonnollisesti myös Apple Intelligence -tuki. Sirin voi ottaa käyttöön pitkällä painalluksella tai äänikomennolla. Valitettavasti virtuaaliavustajan päivitys on edelleen odottamassa itseään, mutta kunhan Apple saa joskus projektinsa valmiiksi niin iPad Air (M4) on tuettujen laitteiden piirissä. Muilta osin AI-ominaisuudet mahdollistavat kuvankäsittelyn, matemaattisten yhtälöiden ratkaisun sekä muita perustoimintoja.

• Arvosana ohjelmistosta: 4 /5

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Suorituskyky

• M4-siru selviää jokaisesta haasteesta
• Tehokas nykyisellään eikä suorituskyky muodostu rajoitteeksi tulevaisuudessakaan

Kuten laitteen nimikin jo viittaa, suurin muutos vuoden 2026 tablettiin paljastuu vempaimen sisuksista. Cellular-versiossa muutoksia on kolme, Wi-Fi-mallissa kaksi. Aloitetaanpa näiden tarkempi perkaaminen järjestelmäpiiristä, joka tuntuu olevan Applen nykyisten laitejulkistuksien määräävä tekijä.

Apple julkaisi iPad Airin (M2) vuonna 2024 ja iPad Airin (M3) vuotta myöhemmin. Vuoden 2026 mallisto jatkaa samalla polulla, joten M4-sirullinen iPad Air on saatavissa sekä 11- että 13-tuumaisena. Toinen muutos suorituskyvyn saralla koskee RAM-muistia, jonka määrä on noussut aiemmasta kahdeksasta gigatavusta 12 gigatavuun. Kokonaisuutena suorituskykyloikka on sellainen, että M2- tai M3-sirullisen iPad Airin omistajien ei välttämättä kannata sännätä kauppaan, on uutuusmalli tehojensa osalta aallonharjalla. Jos olet hankkimassa ensimmäistä iPad Airiasi, on tässä tämän hetken paras vaihtoehto.

M4-sirussa on 8-ytiminen prosessori, joka koostuu kolmesta suorituskyky- ja viidestä tehokkuusytimestä. Näiden rinnalla on 9-ytiminen nähtönohjain ja 16-ytiminen Neural Engine. Valitsipa kumman kokovaihtoehdon tahansa, saat 12 Gt RAM-muistia sekä laitteistokiihdytetyn säteenseurannan. Tehot näkyvät pelaamisen ja videoeditoinnin kaltaisissa vaativissa tehtävissä. Lopuksi on vielä mainittava muistin siirtonopeus, joka on aiemman 100 Gb/s sijasta 120 Gt/s.

Kuten jo M3-mallin kohdalla pohdimme, myös M4-sirullinen iPad Air herättää yhden kysymyksen: mihin tarvitaan iPad Prota, kun Air-mallisto on suorituskyvyltään näin hyvä? Tehojen puolesta iPad Air on merkittävästi iPad-perusmallia parempi, eikä sen tekniikka muodostu pullonkaulaksi sovellusten moniajossa, pelaamisessa eikä missään muussakaan tilanteessa.

Teimme kaikkemme saadaksemme iPad Air 13 (M4, 2026):n hidastelemaan tai kyykkäämään. Edes videon siirtäminen taustalla yhdessä pelaamisen sekä FaceTime-puhelun kanssa ei kuitenkaan saanut toivottua konehuoneen yskähtelyä aikaiseksi. M4-siru pysyy kaiken kukkuraksi kovassakin käytössä hiljaisena ja viileänä.

Arkikäytössä tabletti ei siis muodostu rajoittavaksi tekijäksi, vaan se pysyy käyttäjänsä tahdissa. Tätä suurempaa kehua on vaikea tabletille antaa.

Varmistimme vielä lopuksi tabletin tehot virallisessa testissä. iPad Air (M4, 2026) saalisti Geekbench 6:n piinapenkissä yhdellä ytimellä 3 745 pistettä ja moniydintestissä 13 342 pistettä. Lukemat ovat selvästi paremmat kuin M3-sirullisen edeltäjän 3 023 ja 10 046. Voitaneenkin sanoa, että jos olet päivittämässä M1-sirullista mallia, perus-iPadia tai useamman vuoden vanhaa iPad Prota uudempaan, huomaat suorituskyvyssä melkoisen loikan.

• Arvosana suorituskyvystä: 4,5 / 5

Apple iPad Air 13 (M4, 2026) - Akkukesto ja liitettävyys

• Koko päivän kestävä akku
• Wi-Fi 7 -tuki
• C1X-modeemi mahdollistaa nopeat 5G-yhteydet

Toisin kuin iPhonessa, Apple jakaa iPad Airin – ja muiden iPadien – akun tarkan koon sekä arvionsa akkukestosta. Akkujen koot ovat pysyneet ennallaan edeltävään sukupolveen nähden: 13 tuuman iPad Airin akku on 36,59 Wh ja 11-tuumaisen mallin 28,93 Wh. Tämä ei ole huono asia, koska kumpikaan M3-malli ei kompastellut akkukestoonsa.

Apple arvioi iPad Airin Wi-Fi-version jaksavan jopa 10 tunnin verran web-selailua tai videotoistoa. Cellular-mallinkin kohdalla pitäisi päästä yhdeksän tunnin surffailuaikaan. Testijakson aikana 13-tuumainen iPad Air selvisi yleensä suurimman osan työpäivästä ilman ongelmia, mutta illalla jatkuneen viihdekäytön kohdalla joutui jo kurkottelemaan laturin suuntaan.

Apple toimittaa iPad Airin myyntipaketissa edelleen USB-C-USB-C-kaapelin sekä laturin.

M4-sirun kaverina on Applen N1-siru, joka mahdollistaa Wi-Fi 7 -yhteyden Bluetooth 6:n ja Thread-verkkoprotokollan rinnalla. Jos valitset Cellular-mallin, saat käyttöösi myös iPhone Airista tutun C1X-modeemin.

• Arvosana akkukestosta ja liitettävyydestä: 4 / 5

Kannattaako Apple iPad Air 13 (M4 2026) ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Google Pixel 10a - Pika-arvio

Google Pixel 10a on mielenkiintoinen keskihintainen Android-älypuhelin, joka noudattelee valmistajan budjettimallien tyypillisiä ratkaisuja. Se ei sisällä uutta prosessoria tai päivitettyä kamerakokonaisuutta, vaan käytössä ovat Pixel 9a:sta tutut Tensor G4 ja kaksoiskamera. Myös muilta osin suuret uudistukset jäävät haaveeksi, sillä painopisteenä tuntuu olevan ennen kaikkea väkivahva hinta-laatusuhde.

Tämä ei ole välttämättä huono asia. Pixel 10a tarjoaa edelleen erinomaisen muotoilun, joka tuntuu ensiluokkaiselta ja värikkäältä. Lisäksi sen selusta on nykyajalle poikkeuksellisesti täysin tasapintainen, joten kameralohko ei kohoa taustasta esiin. Akkukesto on erinomainen 5 100 mAh:n kennon ansiosta, joka kestää helposti koko päivän. Lisäksi Google on lisännyt puhelimeen satelliitti-SOS-tuen hätätilanteita varten. 6,3-tuumainen Actua-näyttö pysyy kirkkaana ja tasaisena 120 Hz:n virkistystaajuudella, kun taas 48 megapikselin pääkamera ja 13 megapikselin ultralaajakulmakamera tarjoavat joustavuutta jokapäiväisiin kuvaushetkiin.

Kokonaisuus ei todennäköisesti ole satsauksen arvoinen päivitys Google Pixel 9a:n omistajille. Moni budjettimallia etsivä saattaa myös pitää edellisvuoden mallia yhä houkuttelevampana, sillä se on tarjousten ansiosta jopa 150 euroa halvempi. Koska puhelimilla on sama prosessori, kamerajärjestelmä ja akkukapasiteetti, pienet uudistukset ja erot eivät välttämättä tunnu lisähinnan arvoiselta.

Jos etsit edullista Android-älypuhelinta, joka ei vaadi kompromisseja suorituskyvyn, kameran tai tekoälyominaisuuksien saralla, Pixel 10a on mainio valinta. – kuten useimmat A-sarjan puhelimet ennen sitä – on edelleen monien muiden budjettien Android-puhelimien yläpuolella, vaikka paljoa ei olekaan muuttunut vuodesta toiseen. Se on juuri sitä, mitä iPhone 17e tarjoaa Applen leirissä. Ensi vuodelle toivomme kuitenkin edes muutamaa merkittävää parannusta, jotka tekisivät pesäeron edeltäjään.

Google Pixel 10a - Hinta ja saatavuus

Google Pixel 10a ilmestyi keväällä 2026 ja sen suositushinta lähtee liikkeelle 579 eurosta. Tarjolla on neljä eri värivaihtoehtoa, jotka ovat violetti (Lavender), punainen (Berry), vaaleanvihreä (Fog) sekä musta (Obsidian).

Puhelimessa on 8 Gt RAM-muistia sekä Tensor G4 -suoritin. Sen sijaan tallennustilan osalta voi valita 128 ja 256 gigatavun väliltä. Jälkimmäinen vaihtoehto nostaa hintalappua satasella.

Google Pixel 10a - Tekniset tiedot

Google Pixel 10a - Muotoilu

• Täysin tasapintainen selusta
• Hauskoja värivaihtoehtoja
• Tuntuu laadukkaalta kokonaisuudelta

Google Pixel 10a satsaa edeltäjiensä tavoin ennen kaikkea hyvään hinta-laatusuhteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi halvalta saati rumalta näyttävä puhelin. Pixel 10a on ulkoisesti pitkälti samasta puusta veistetty kuin muutkin tuoreet Pixel-malliston kännykät.

Pixel 10a tuntuu erittäin hyvältä kädessä. Laitteen olemus on samanlainen kuin edeltävä Pixel 9a. Laitetta kehystävät metallireunat ovat pehmeitä kosketukselle, kun taas sileä mattapintainen muotoilu tekee käsituntumasta onnistuneen. Painikkeiden sijoittelu on sekin loogista ja odotettua. Virtanäppäin ja äänenvoimakkuussäätimet ovat oikealla, USB-C-portti sijaitsee pohjassa kaiuttimien vieressä ja SIM-korttipaikka piiloutuu vasemman sivustan yläosaan.

Saimme syyniin erittäin miellyttävältä näyttävän Lavender-sävyn. Toisin kuin Applen iPad Air M4:n laventeli, Googlen luomus yhdistää sinistä ja violettia saumattomasti upeaksi kokonaisuudeksi. Google luottaa eloisiin laiteväreihin, ja Pixel 10a on tästä oivallinen esimerkki. Muut tarjolla olevat sävyt ovat punertava Berry, vaaleanvihreä Fog, sekä musta Obsidian.

Väritys näkyy lähes yksinomaan laitteen selustassa. Nykyisin puhelimien kohdalla on tavattu nähdä lasitausta, mutta Pixel 10a on valinnut sen tilalle sileäpintaisen muovin. Kaksoiskamerajärjestelmä sijaitsee vasemmassa yläkulmassa LED-salaman vieressä, minkä lisäksi selustassa on Googlen logona paremmin tunnettu iso "G"-kirjain.

Googlen Pixel 10a on hyvännäköinen älypuhelin. Ennen kaikkea se erottuu massasta selustallaan, joka on täysin tasapintainen. Enää ei tarvitse pelätä laitteen heiluvan pöydälle asetettuna puolelta toiselle, sillä Google on poistanut kameralohkon kokonaan. Ratkaisun ansiosta tausta on tasainen, mikä tuntuu todella iloiselta yllätykseltä.

Ratkaisu on poikkeuksellinen, joten sen saapuminen ensimmäiseksi budjettimalliin on melkoinen yllätys. Toivottavasti sama muotoilu nähdään tänä vuonna myös seuraavan sukupolven Pixel-lippulaivamalleissa.

Selusta on muotoilun kiistaton valttikortti. Pixel 10a sisältää sen lisäksi tuen langattomalle Qi-lataukselle, mutta tästä huolimatta PixelSnap-tuki jää haaveeksi.. Pixel 10a on tässä suhteessa melko identtinen Pixel 9a:n kanssa.

Google on perinteisesti karsinut joitakin Pixel-lippulaivapuhelimien ykköstoimintoja pois budjettimallistaan. Tässä tapauksessa isoin ero on juuri PixelSnap-tuki, sillä Google Pixel 10 ja Google Pixel 10 Pro tarjoavat tämän toiminnon. Jos on ihaillut Applen MagSafe-lisälaitteita tai Googlen uutuustuotteita, voi tämän puuttuminen tuntua liian isolta kompromissilta.

Ratkaisu tuntuu erikoiselta myös sen vuoksi, että iPhone 17e sai edeltäjästään poiketen MagSafe-tuen. Tämä voi kääntää joidenkin vaakakupin omenalogoisen yhtiön puolelle.

Jos PixelSnapin puuttumisen unohtaa, on Pixel 10a upea, moderni ja värikäs puhelin. Kun tähän lisää tasaisen selustan sekä ennallaan pysyneen hintalapun, on rahalle saatava vastine kohdillaan.

• Arvosana muotoilusta: 4,5 / 5

Google Pixel 10a - Näyttö

• Googlen Actua-näyttö on markkinoiden kärkeä
• Hyvä katselukokemus kaikessa käytössä
• Tuki 120 Hz virkistystaajuudelle

Google Pixel 10a sisältää Pixel 10:n ja Pixel 9a:n tavoin 6,3-tuumaisen Actua-näytön, joka hemmottelee silmiä. POLED-paneeli tarjoaa resoluution 1 080 x 2 424 (422 ppi). Kokonaisuutena näyttö on loistava, ja vain maksimikirkkaus saa sen erottumaan todellisista lippulaivapuhelimista.

Google väittää Pixel 10a:n huippukirkkauden yltävän jopa 3 000 nitiin (2 000 nitiä HDR-sisällöllä), mutta Future PLC:n laboratoriotesteissä tällaiset lukemat jäivät haaveeksi. Tesissämme maksimilukemaksi saatiin 1 896 nitiä. Käytännössä tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä testijakson aikana ruudun lukeminen ei tuottanut vaikeuksia edes kirkkaassa kevätauringonpaisteessa. Se on silti erikoista, että samassa mittauksessamme Pixel 9a ylsi parempaan 2 076 nitiin.

Toisin kuin iPhone 17e, Pixel 10a tarjoaa tuen 120 Hz:n virkistystaajuudelle. Tämä tuo lisäpotkua erinomaisesti sisällön katseluun tai pelien pelaamiseen, minkä lisäksi käyttökokemus tuntuu sulavammalta. Kannattaa kuitenkin huomata, ettei 120 Hz virkistystaajuus ole oletuksena käytössä, vaan se on kytkettävä erikseen päälle. Vaikka toiminto syö akkukestoa jonkin verran, on kokemus sen avulla kertaheitolla parempi. Värit näyttävät teräviltä ja eloisilta, eikä kontrasti anna aihetta nipotukselle. Myös tummemmat sävyt näyttävät syviltä. TikTokia ja Instagramia selatessa sekä suoratoistopalveluta katsellessa on helppo ihastella Pixel 10:n näytön tuottamaa kuvaa.

Näytössä on edelleen optinen sormenjälkitunnistin. Vaikka se ei ole yhtä nopea kuin lippulaivamallien ultraäänianturit, se tuntuu silti nopealta ja tarkalta. Anturi on edeltävän mallin tavoin sijoitettu näytön alareunaan.

Kuten edullisemmasta Pixelistä voi odottaa, 6,3 tuuman näytön ympärillä on paksummat kehykset kuin lippulaivamallissa. Pixel 10a:ssa ei ole onneksi näyttölovea. Sen sijaan yläreunassa on keskitetty kamerakolo 13 megapikselin selfie-kameralle.

Jotta naarmut ja pudotukset eivät tuottaisi ongelmia, Pixel 10a:n näyttö on peitetty Corning Gorilla Glass 7i -turvalasilla. Tämä on merkittävä päivitys 9a:n Gorilla Glass 3:een verrattuna. Vaikka laite putosi testijakson aikana lattialle muutamiakin kertoja, ei puhelimessa ole näkyviä naarmuja tai muita elämänmerkkejä.

• Arvosana näytöstä: 4 / 5

Google Pixel 10a - Ohjelmisto

• Puhdasverinen Android
• Vahva sidos Googlen ekosysteemiin
• Gemini pursuaa ovista ja ikkunoista

Kuten Google Pixel -puhelimien kohdalla on totuttu, myös Pixel 10a tarjoaa puhtaan Android-kokemuksen kattavilla Google-toiminnoilla. Esiasennettu Android 16 on tutunlainen kokonaisuus, jonka rinnalla on kattavat Googlen kehittämät työkalut sekä ennen kaikkea Gemini. Googlen tekoälytoiminnot on integroitu sujuvaksi osaksi kokonaisuutta, mutta kovin suuresta erosta Pixel 9a -edeltäjään nähden ei voida puhua.

Google Pixel -puhelimien parhaat tekoälytoiminnot liittyvät puheluihin: olipa kyseessä sitten pidossa odottelu tai häirikkösoittojen tunnistaminen, AI tarjoaa helpotuksia arkeen. Nämä ovat todella hyödyllisiä arjen vilinässä. Gemini on aina käytössä puhelimen ollessa kiinni verkkoon, joten se tarjoaa apua monissa eri tilanteissa.

Mikäli olet tottunut jo aiemmin Androidin ja Googlen ekosysteemeihin, tuntuu kokemus hyvin tutulta. Mukana ei ole suuria uudistuksia, vaan käyttökokemus koostuu tutuista Googlen sovelluksista sekä AI-työkaluista.

Yksi uusi ominaisuus, jota käydään hieman tarkemmin myöhemmissä osiossa läpi, on Camera Coach -toiminto. Sen tarkoitus on tarjota käyttäjälle vinkkejä parempien kuvien ottamiseen. Työkalu nähtiin ensimmäisen kerran Pixel 10 -malliston yhteydessä, ja se on yhtä hyvä lisäys tässäkin tapauksessa.

Kenties suurin valttikortti on päivityslupaus. Google lupaa budjettimallilleen peräti seitsemän vuoden päivityslupauksen, joka on markkinoiden kirkainta kärkeä. Mikäli suorituskyky ei muodostu tulevina vuosina ongelmaksi, on Pixel 10a turvallinen valinta pitkälle seuraavan vuosikymmenen puolelle asti.

• Arvosana ohjelmistosta: 4 / 5

Google Pixel 10a - Kamera

• Hintaansa nähden erinomaiset kamerat
• Ei teknisiä parannuksia edeltäjään nähden
• Camera Coach on mainio lisäys

Vaikka kyseessä ei ole sinänsä kriittinen asia, tuntuvat Pixel 10a:n kamerat ennakkoon pieneltä pettymykseltä. Kokonaisuus on nimittäin pysynyt täysin muuttumattomana edeltävään malliin nähden. Pixel 10a:n takakaksoiskamerajärjestelmässä on 48 megapikselin pääkamera ja 13 megapikselin ultralaajakulmakamera. Molemmat ovat kerrassaan erinomaiset, ja niillä on hyvä kyky ottaa teräviä, värikkäitä kuvia, joissa on rutkasti yksityiskohtia.

Ennen kaikkea kokonaisuus on miellyttävän monipuolinen. 48 megapikselin pääkamera sopii erinomaisesti jokapäiväiseen kuvaamiseen: olipa kyseessä lemmikkikoiran leikkihetken ikuistaminen, lounasaterian kuvaaminen tai muotokuvan nappaaminen sosiaaliseen mediaan, Pixel 10a vastaa haasteeseen. Vastaavasti 13 megapikselin ultralaajakulmakameran ansiosta voit vetäytyä etäämmälle ja sovittaa kuvaan enemmän sisältöä, mikä sopii mainiosti maisemien, ryhmäkuvien tai rakennusten kuvaamiseen.

Muotokuvatila on myös Pixel 10a:n valttikortti. Googlen kuvaprosessointi erottaa kohteen taustasta ja tuottaa luonnollisen näköisen sumennuksen ja vahvan reunantunnistuksen hiusten sekä vaatteiden ympäriltä. Muut kameratilat toimivat nekin hyvin tuottaen kirkkaita kuvia.

Pixel 10a jää hieman vajavaiseksi zoomauksen saralla. Koska mukana ei ole erillistä teleobjektiivia, on kuvatessa turvauduttava digitaaliseen zoomiin. Vaikka Googlen prosessointi tekee kunnollista työtä pitäen kuvat laadukkaina pienillä zoomaustasoilla, yksityiskohdat alkavat heikentyä zoomin lisääntyessä.

Tämäkään ei tuo todellista parannusta Pixel 9a:han verrattuna. Molemmilla puhelimilla saa hyviä kuvia, mutta otoksia kannattaa varmuuden vuoksi napata aina useampi ihan vain lopputuloksen varmistamiseksi. Kamerakokonaisuuden osalta olisi ollut kiva nähdä edes pieni parannusaskel aiempaan nähden.

13 megapikselin etukamera ei herätä suoranaisia hurraahuutoja, mutta ei se toisaalta tuota pettymystäkään. Tässä hintaluokassa sitä voi pitää varsin kohtuullisena.

• Arvosana kamerasta: 4 / 5

Google Pixel 10a - Suorituskyky

• Pixel 10a tarjoaa hyvän suorituskyvyn arkikäyttöön
• Käytössä Tensor G4 -järjestelmäpiiri

Toisin kuin voisi olettaa, Pixel 10a hyödyntää samaa prosessoria kuin Pixel 9a. Tensor G4 -suoritin ei ole markkinoiden tehokkaimpia siruja, mutta tässä hintaluokassa on luonnollista, että ylikylän suorituskyky jää haaveeksi. Se, minkä takia Google ei päätynyt uudemman Tensor G5:n käyttöön, on kuitenkin mysteeri. Tämä ratkaisu tuntuu hiukan joka tapauksessa hienoiselta pettymykseltä. Uudempaa suoritinta haikailevat joutuvat valitsemaan Pixel 10 -lippulaivamalliston puhelimen.

Tämä muodostaa samalla merkittävän eroavaisuuden iPhone 17e -kilpakumppaniin, jossa on parhaista iPhoneista tuttu A19-siru. Se, onko tämä ongelma vai ei, on hiukan kaksipiippuinen asia. Toisaalta kuluttajan on hyvä vaatia itselleen parasta mahdollista kokonaisuutta, mutta samalla Pixel 10a tuntuu silti riittävän nopealta ja tehokkaalta puhelimelta jopa vaativaan käyttöön.

Pixel 10a toimii hyvin peruskäytössä ja jopa kevyessä pelaamisessa. Tekoälytoiminnot ottavat hieman pidemmän aikaa eikä videokäsittelykään tapahdu aivan kädenkäänteessä. Eivät nämä silti tunnu liian hitailta toimenpiteiltä.

Arkikäytössä Pixel 10a suoriutui vaivatta. Olipa käytössä sähköposti, Slack, pikaviestintäsovellus, nettisurffailu, TikTok tai pelaaminen, laite tarjoaa melko viiveettömän käyttökokemuksen.

Kaikentasoisten sovellusten käynnistyminen tapahtuu salamannopeasti eikä suorituskyky jättänyt ainakaan tässä vaiheessa isommalti toivottavaa. Tehoiltaan se ei ole aivan yhtä nopea kuin Pixel 10 tai Pixel 10 Pro, mutta ei laite tunnu myöskään kompromisseja tekevältä halpisversioltakaan.

• Arvosana suorituskyvystä: 4 / 5

Google Pixel 10a - Akkukesto ja liitettävyys

• Koko päivän akkukesto
• Tukee langallista pikalatausta
• SOS-satelliittiyhteys on hyvä lisä

Kuten mainittua, PixelSnap-tukea ei ole valitettavasti mukana. Tästä huolimatta Pixel 10a tukee langatonta 7,5 watin latausta sekä tietenkin langallista latausta. Jälkimmäinen tarjoaa USB-C-piuhan avulla kohtuullisen hyvän latausnopeuden, sillä 30 minuutin odottelulla saa noin 60 prosentin akkuvarauksen.

Puhelimessa on 5 100 mAh akkukapasiteetti eli sama kuin Pixel 9a:ssa. Sen ansiosta puhelin jaksaa vaivatta koko päivän ajan kohtuullisen aktiivisellakin käytöllä. Lukemat saivat lisävahvistusta Futuren akkutestissä, jossa Pixel 10a kellotti mainiot 15 tuntia ja 16 minuuttia. Tämä on yli kaksi tuntia enemmän kuin Pixel 9a:n tapauksessa.

Koska puhelimessa on sama akku ja suoritin, juontanee parantunut akkukesto juurensa ennen kaikkea energiatehokkuuden sekä optimoinnin puolelle.

Aivan kuten iPhone 17e, myös Google Pixel 10a tarjoaa Satellite SOS -tuen. Mikäli siis olet huomaat joutuneesi vaikeuksiin esimerkiksi puhelinverkon ulkopuolella olevalla maastoalueella, voit pyytää apua satelliittiyhteyden avulla. Toivottavasti et joudu tätä käyttämään, mutta sen mukanaolo on kiva plussa.

• Arvosana akkukestosta ja liitettävydyestä: 4 / 5

Kannattaako Google Pixel 10a ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Apple iPhone 17e - Pika-arvio

iPhone 17e ei ole pelkkä vuosipäivitys Applen budjetti-iPhonelle. Vaikka moni asia on pysynyt ennallaan alkuvuodesta 2025 ilmestyneeseen iPhone 16e -edeltäjään nähden, keskeisiä toimintoja on jalostettu merkittävästi eteenpäin. Siinä missä viimevuotinen puhelin teki pohjatyön modernisoimalla iPhone SE (2022):n muotoilun, iPhone 17e tekee paketista houkuttelevamman.

Muotoilun osalta uutuutena tarjotaan uusi Soft Pink -värivaihtoehto, joka täydentää mustan ja valkoisen sävyn tarjoaman valikoiman. Isommat päivitykset ovat kuitenkin konepellin alla. iPhone 17e hyödyntää Applen A19-sirua, minkä ansiosta laite tuntuu nopealta arkikäytössä. Lisäksi tallennuskapasiteetti on tuplaantunut, joten tilaa on vastaisuudessa 256 tai 512 gigatavua. Onneksi nämä muutokset eivät ole näkyneet hintalapussa, sillä puhelimen suositushinta on julkaisussa tallennustilasta riippuen 749 € tai 999 €.

Kamerakokonaisuus on yhä rajallisen yksinkertainen. Siinä on vain yksi 48 megapikselin kamera, mutta Apple on onneksi parantanut sen toimintakykyä. Muotokuvat hyötyvät älykkäämästä syvyystunnistuksesta, jonka avulla voit lisätä taustan sumennuksen kuvan ottamisen jälkeen. Kuvaprosessointi takaa Applelle ominaiset luonnolliset värit.

Muutamia kompromisseja on jouduttu tekemään. Kamerakokonaisuuden rajallisuus, virkistystaajuuden heikkous sekä aina päällä -toiminnon puuttuminen jäävät yhä parhaiden iPhone-mallien yksinoikeudeksi. Kokonaisuus ei siis yllä yhtä kokonaisvaltaiseksi kuin iPhone 17 tai iPhone 17 Pro.

Jos sen sijaan haluat laadukkaan ja edullisen iPhonen, on iPhone 17e erinomainen valinta. Ennen kaikkea se tarjoaa täydellisen vaihtoehdon iPhone SE:n päivittämistä harkitsevalle käyttäjälle.

Apple iPhone 17e - Hinta ja saatavuus

• Alkaen 749 €
• 256 tai 512 gigatavua tallennustilaa

Applen uusin budjettimalli esittelee tuplaantuneen tallennuskapasiteetin sekä uusia ominaisuuksia, joten moni arveli laitteen hintalapun nousevan vähintään muutamia kymppejä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä iPhone 17e maksaa julkaisussaan saman verran kuin vuotta aiemmin ilmestynyt iPhone 16e.

256 gigatavun tallennustilalla varustettu iPhone 17e maksaa Suomessa 749 euroa. Tuplasti kookkaammalla 512 Gt kapasiteetilla varustetusta mallista joutuu pulittamaan 999 euroa.

Värivaihtoehdot ovat valkoinen, musta sekä uusi pehmeänpinkki.

iPhone 17e saapui myyntiin 11. maaliskuuta 2026.

Apple iPhone 17e - Tekniset tiedot

Apple iPhone 17e - Muotoilu

• Uusi pehmeänpinkki-sävy on erinomainen lisä
• Muotoilultaan samanlainen kuin iPhone 16e
• MagSafe-tuki on viimein täällä

Ulkonäöllisesti iPhone 17e ja iPhone 16e on veistetty samasta puusta. Tästä huolimatta se tuntuu nykyaikaiselta iPhonelta, jonka ainoan isomman eron huippumalleihin muodostaa takakameroiden määrä. Muutoin se on valmistettu samoista ensiluokkaisista materiaaleista, joita olemme tottuneet omenalogoisilta puhelimilta odottamaan.

iPhone 17e saapui myyntiin uuden värivaihtoehdon kera, joten tarjolla on iPhone SE -mallistoille tyypilliset kolme eri sävyä. Kuten iPhone 16e aiemmin, myös 17e on saatavissa mustana ja valkoisena. Uutuutena on uusi pehmeänpinkki (Soft Pink) sävytys, joka tuo mieleen hauskalla tavalla pienen poskien punastumisen. Kaikkien makuun väritys tuskin on, mutta ainakin me tykästyimme siihen.

Takaosan keskellä oleva kiiltävä Apple-logo voi olla toisinaan vaikea havaita, koska se sulautuu mattapintaiseen pehmeän vaaleanpunaiseen pintaan. Kaiken kaikkiaan uutuussävy on onnistunut värilisäys, ja se voisi tehdä 17e:stä houkuttelevamman niin sanotuista tyttöväreistä pitäville.

Toinen muutos on piilotettu takapaneelin alle: iPhone 17e:ssä on täysi MagSafe-tuki. Tämä tarkoittaa käytännössä magneettirengasta, joka mahdollistaa Applen lisävarusteiden käytämisen. Tätä tukea ei edeltävässä iPhone 16e:ssä ollut iPhone 16e:ssä, ja Apple perusteli ratkaisua ontuvasti sillä, etteivät käyttäjät muka halua sitä. Ehkäpä vuotta myöhemmin tehty päätös osoittaa, että Applen puheissa oli selittelyn makua.

Näytössä on tuttu eikä kamerakokonaisuudessa ole valitettavasti vieläkään ultralaaja- tai telekameraa. Jos nämä puutteet sivuuttaa, tuntuu kokonaisuus muilta osin ehdalta iPhone 17 -perheen jäseneltä. Kulmat ovat hieman terävämmät kuin pyöristetyissä iPhone 17 -malliston luureissa, mutta edestä katsottuna tätä ei juuri huomaa.

iPhone 17e:llä on mitoiltaan identtinen iPhone 16e:n kanssa. Molempien puhelimien mitat ovat 146,7 x 71,5 x 7,8 mm, mutta MagSafen lisäys tarkoittaa pientä lisäpainoa. iPhone 17e saa puntarin pysähtymään 169 grammaan. Edeltäjään nähden painoa on tullut lisää kahden gramman verran, eli tätä ei arjessa huomaa millään tavoin.

Pohjassa on USB-C-portti, kaiuttimet ja mikrofoni. Oikealla kyljellä on tutusti päävirtapainike, kun taas vasenta sivustaa koristavat muokattava Toiminto-painike sekä äänenvoimakkuussäätimet. Pohjimmiltaan painikkeet ovat siis Applelle ominaisilla paikoilla. Ainoa puute tällä saralla on Kamerasäädin, joka jää vielä tässä vaiheessa lippulaivamalliston yksinoikeudeksi.

iPhone 17e on kestävyydeltään hyvällä tolalla. Sillä on sama IP68-luokitus kuin iPhone 16e:llä. Tämä tarkoittaa, että se voi selviytyä puolen tunnin ajan jopa kuuden metrin syvyydessä. Näyttöä suojaa iPhone 17 -malliston tavoin Ceramic Shield 2 -lasi, joka tekee siitä Applen mukaan kolme kertaa naarmuuntumattomamman kuin mallit, joissa ei ole kyseistä suojaa.

• Arvosana muotoilusta: 4 / 5

Apple iPhone 17e - Näyttö

• 6,1-tuumainen Super Retina XDR -näyttö on arjessa miellyttävä
• Ceramic Shield 2 tuo turvaa naarmuuntumiselta
• Näyttölovi yhä paikallaan

iPhone 17 nosti iPhone-perusmallien näytöt uudelle tasolle, mutta iPhone 17e ei saa samaa parannusta. Tämä tarkoittaa, että aina päällä oleva näyttö sekä 120 Hz virkistystaajuus jäävät haaveeksi.

Se ei kuitenkaan välttämättä ole huono asia. Jos olet tottunut iPhone SE:n (2022) tai vanhemman iPhone-perusmallin ruutuun, tarjolla oleva parannusloikka on melkoinen. IPhone 17e:ssä on 6,1 tuuman Super Retina XDR OLED -näyttö resoluutiolla 2 532 x 1 170 (460 ppi). Tämä on SE 3:n 4,7 tuuman näyttöä isompi, tarkempi ja parempi. Lisäksi ruutu jatkuu merkittävästi pidemmälle kohti puhelimen reunoja kuin paksuilla näyttöreunuilla varustetuissa vanhoissa malleissa.

Apple tarjoaa myös joitain tavallisia näyttöetujaan täällä. Paneeli tukee True Tonea, joka säätää värin lämpöä ympäristön mukaan. Vastaavasti Wide Color (P3) -tuki mahdollistaa rikkaampien sävyjen toistamisen. Se voi myös saavuttaa jopa 1 200 nitin kirkkauden HDR-sisällölle.

Jokapäiväisessä käytössä värit näyttävät räikeiltä, ​​kontrasti on voimakas ja ruutu sopii erinomaisesti videoiden katseluun, verkkosivujen selaukseen, sähköposteihin vastaamiseen sekä FaceTime-puheluiden soittamiseen. Jos et ole tottunut aina päällä -tuelliseen näyttöön tai korkeaan virkistystaajuuteen, näyttö tuntuu varsin modernilta.

Ainoa ikävämpi ominaisuus on näyttölovi. Apple toi sen ensin takaisin iPhone 16e:n kanssa, ja nyt se on jälleen mukana modernimman Dynamic Islandin sijaan. Se leikkaa hieman katsottavaa sisältöä, mutta erityisen häiritsevältä se ei onneksi tunnu. Tämän loven sisällä on 12 megapikselin etukamera sekä TrueDepth-kenno, joka mahdollistaa Face ID -toiminnon.

• Arvosana näytöstä: 4 / 5

Apple iPhone 17e - Ohjelmisto ja Apple Intelligence

• iOS 26 ja Liquid Glass
• Standby Mode is excellent

Kuten muutkin iPhone 17 -mallit, myös iPhone 17e käyttää esiasennettua iOS 26 -käyttöjärjestelmää. Tällä hetkellä versiossa iOS 26.3:a olevan ohjelmistontärkein ominaisuus on Liquid Glass, joka raikastaa koko kokemusta ja lisää kokonaisvaltaista "modernia" tunnelmaa.

Apple jopa yhdistää pehmeänpinkin värityksellä varustetun mallin yhteensopivaan taustaan. Siinä on terälehtiä muistuttavia kerroksittaisia muotoja, joista jokainen muistuttaa vaaleanpunaista lasilevyä. Mitä tulee Liquid Glassiin ja iOS:n kerroksiin, huomaat, että sovelluksen ja käyttöliittymän elementit sulautuvat toisiinsa yhtenäisemmin. Esimerkiksi Control Center -valikko on edelleen käytännöllinen ja muokattavissa, mutta sen läpikuultavuuden ansiosta voit nähdä sen alapuolella olevat elementit.

Nyt kun uusi ohjelmistoversio on ollut käytössä jo roimat puoli vuotta, monet sovelluskehittäjät ovat ottaneet käyttöön oman näkemyksensä Liquid Glassista. Tämä tuo kokemukseen persoonallisuutta.

Kuten muissakin iPhoneissa, voit mukauttaa Toiminto-painiketta räätälöidäksesi iPhone 17e -käyttökokemusta. Sen avulla voit esimerkiksi pikakäynnistää kameran, toisen suosikkisovelluksen tai jopa aktivoida mukautetun työnkulun pikakuvakkeiden avulla.

iOS 26 esitteli myös uudelleen suunnitellun puhelinsovelluksen, joka tarjoaa nykyaikaisemman ilmeen. Suosikit ovat yläreunassa ja viimeksi käytetyt heti sen alapuolella. Jos muutos ei kuitenkaan ole mieluinen, voi sen vaihtaa vanhanaikaiseen versioon.

Monet ylemmät ohjauspalkit on nyt sijoitettu alareunaan, mikä helpottaa niiden käyttämistä. Viestit-sovellus sai merkittävän ehostuksen, jonka ansiosta voit mukauttaa minkä tahansa chatin taustaa.

Apple Intelligence on täysin tuettu iPhone 17e:ssä, mikä tarkoittaa, että voit luoda mukautettuja hymiöitä (Genmojit), poistaa ei-toivottuja elementtejä kuvista, tehdä yhteenvedon ilmoituksista ja jopa käyttää Visual Intelligenceä kuvakaappausten kanssa selvittääksesi, mitä kuvassa oikein näkyykään.

Applen AI-ominaisuuksien määrä jatkaa kasvamistaan, mutta suuren tekoälyllä toimivan Siri-päivityksen osalta ollaan yhä odotusvaiheessa. En ostaisi iPhone 17e:tä vain tämän lupauksen vuoksi, mutta kun Apple on jossain vaiheessa viimein valmis sen julkaisuun, ominaisuus on A19-sirun ansiosta tulossa myös edullisemman hintaluokan iPhoneen.

Monien mielikuvissa MagSafe on tarkoitettu lähinnä lisävarusteita tai nopeampaa langatonta latausta varten. Tämä on osin tottakin, mutta samalle se mahdollistaa StandBy-tilan. Kun iPhone 17e asetetaan MagSafe-telakointiasemaan ja käännetään sivuttain, iPhone 17e toimii ikään kuin miniälynäyttönä. Tällöin 6,1 tuuman näyttö näyttää ajan halutulla tavalla. Voit myös pyyhkäistä widgetien välillä nähdäksesi vaikkapa sää- tai pörssitiedot. Jos puhelin on työ- tai yöpöydälläsi, ilmoitusten – kuten viestien tai sähköpostien – näkyminen näytöllä on kätevää.

• Arvosana ohjelmistosta: 4 / 5

Apple iPhone 17e - Kamera

• Vain yksi 48 MP pääkamera
• Käytössä 1x ja 2x zoom
• Muotokuva-efektin voi lisätä jälkikäteen

Kyllä, iPhone 17e ja iPhone 17 Air eroavat toisistaan merkittävästi hinnaltaan ja tarkoitusperältään, mutta kamerakokonaisuuden osalta laitteet ovat itse asiassa melko samanlaiset. Molemmissa iPhoneissa on vain yksi takakamera, joten on selvää, että osa Airin hyödyistä – erityisesti yhden objektiivin muotokuvatilassa – on valunut 17e:hen.

Kuten iPhone 16e:ssä aiemmin, myös iPhone 17e:ssä on yksi 48 MP Fusion-pääkamera, jossa on sisäänrakennettu optinen kuvanvakain. Voit kuvata joko 1x tai 2x zoomilla, joista jälkimmäinen osoittautui erityisen hyödylliseksi ihmisten tai lemmikkien kuvaamisessa. Hintalapun huomioiden on yllättävää ja harmillista, että käytössä on vain yksi linssi, mutta Apple on omaksunut tämän lähestymistavan uusissa malleissaan. Jos tarvitset ultralaajakulma- tai telekameran, on käyttäjän laitettava kättä taskuun Apple iPhone 17:n tai iPhone 17 Pron saadakseen. Mikäli olet tasen valmis astumaan Applen ekosysteemin ulkopuolelle, Google Pixel 9a:n tai Google Pixel 10a:n kaltaiset puhelimet tarjoavat kaksoiskameran suunnilleen samaan hintaan.

Kritiikistä huolimatta on sanottava, että 48 megapikselin kenno yhdistettynä A19-sirun mahdollistamaan kuvaprosessointiin toimii mainiosti. iPhone 17e taltioi erinomaisia ​​kuvia, jotka vakuuttavat yksityiskohdillaan ja realistisilla väreillään. Tämä ei ole suuri yllätys, silllä Applen puhelimet ovat tavanneet olla tuttu näky parhaiden kamerapuhelimien listallamme. Sinänsä ero edeltävään iPhone 16e -malliin voisi olla suurempikin, mutta vanhempaa iPhonea käyttäneet huomaavat merkittävän parannuksen kuvattaessa kaikkea kaupunkimaisemista taivaaseen, lemmikkeihin tai ihmisiin.

Todellinen parannus koskee uudistunutta muotokuvatilaa. Kun kuvaat henkilöä tai lemmikkiä tavallisella valokuvatilalla, kamera tunnistaa automaattisesti syvyyden ja antaa mahdollisuuden lisätä bokeh-efektin jälkeenpäin. Se toimii todella hyvin, ja kuten iPhone Air aiemmin, myös iPhone 17e napsii laadukkaita muotokuvia yhdellä linssillä. Näistä pystyy erottelemaan pienetkin yksityiskohdat ilman pelkoa siitä, että laitteen budjettihinta näkyisi lopputuloksessa.

Etupuolella on yhä 12 megapikselin etukamera. Se ei tarjoa samaa laajempaa näkökenttää, johon iPhone 17:n ja Airin käyttäjät ovat tottuneet. Tämä tarkoittaa, että selfiet useiden ihmisten kanssa voivat joskus tuntua vähän Tetris-peliltä. Silti se tallentaa päteviä selfieitä ja mainiota videota FaceTime-puheluita varten.

Kyseessä ei ole Applen joustavin, edistynein saati paras kamerapuhelin, mutta jokapäiväiseen kuvaamiseen iPhone 17e tarjoaa silti riittävän laadukkaan kokonaisuuden. Se täyttää Applelle asetettavat odotukset.

• Arvosana kamerasta: 4 / 5

Esimerkkikuvia

Apple iPhone 17e - Suorituskyky

• A19-suoritin tarjoaa oivan suorituskyvyn
• Tuplaantunut tallennustila

Keskeisimmät uudistukset iPhone 17e:ssä ovat laitteen järjestelmäpiiri sekä kasvanut tallennustila. iPhone 17e:ssä on Applen A19-siru, joka nähtiin ensimmäisen kerran iPhone 17:ssä. Tallennustila on puolestaan kaksinkertaistunut 128 Gt:sta 256 gigatavuun. Tämän ansiosta puhelin tuntuu arvokkaammalta siitäkin huolimatta, ettei hintalappu ole muuttunut viime vuodesta.

Siru ei ole silti täysin sama kuin iPhone 17:ssä. iPhone 17e:n sisällä on edelleen 3 nanometrin siru, joka koostuu kuudesta ytimestä: kahdesta suorituskyky-ytimestä ja neljästä tehokkuusytimestä. Mukana on lisäksi 4-ytiminen näytön­ohjain 16 Neural Accelerator ‑kiihdyttimellä, eli ytimiä on yksi vähemmän kuin iPhone 17:ssä. Tämä ei kuitenkaan näy perusarjessa. Ja jos siirryt vanhan puhelimen käytöstä uuteen budjettimalliin, huomaat merkittävän parannuksen.

Tuplaantuneen tallennustilan ansiosta käytössä on runsaasti tilaa sovelluksille, musiikille, videoiden latauksille sekä 48 megapikselin pääkameralla tai 12 megapikselin selfie-kameralla otetuille valokuville ja videoille. Päivittäisessä käytössä huomasin iPhone 17e:n olevan johdonmukaisesti toimiva ja nopeasti rullaava puhelin, joka suoritti kaikki pyydetyt toiminnot ripeästi.

Pystyin muokkaamaan videoita iMoviessa, CapCutissa tai Editsissä, pelaamaan Mini Metron, Disney Dreamlight Valleyn, Asphalt 9:n ja Real Flight Simulatorin kaltaisia pelejä, selaamaan videoita TikTokissa tai Instagramissa, vastaamaan sähköposteihin Gmailissa tai Mailissa, lähettämään viestejä, soittamaan puheluita ja selaamaan verkkoa ilman hidastumista. Peruskäytössä laite tuntui hyvin samanlaiselta kuin iPhone 17 Pro tai iPhone 17 Air.

Kokemukseni iPhone 17e:stä vastasi myös Future-tiimin virallisissa testeissä saatuja lukemia. iPhone 17e sai 3 606 yksiytimistä ja 9 292 moniytimistä Geekbench 6.5 -testeissä. Harppaus edeltäjään on merkittävä, sillä iPhone 16e nappasi samoista testeistä 3 235 ja 8 056 pistettä. Lukemat ovat melko lähellä tavallista iPhone 17:ää, joka saalisti 3 701 ja 9 460 pistettä.

Päivittäisen suorituskyvyn lisäksi iPhone 17e:ssä on myös Applen uusin C1X-modeemi, joka ilmestyi ensimmäisen kerran iPhone 17 Airissa. Testauksessani se toimi hyvin matkapuhelinyhteyksissä, ja Apple sanoo, että se on jopa kaksi kertaa nopeampi kuin edellisen sukupolven C1, jota iPhone 16e hyödyntää.

• Arvosana suorituskyvystä: 5 / 5

Apple iPhone 17e - Akkukesto

• Mainio koko päivän akkukesto
• Parantunut langallinen lataus
• MagSafe-tuki mahdollistaa 15 W langattoman latauksen

Koska näyttöteknologia ei sisällä aina päällä -tukea, pitkä akkukesto tuntuu luonnolliselta seuraukselta. iPhone 17e jaksaakin vaivatta koko päivän ajan. Apple ei tyypilliseen tapaansa ole kertonut akun tarkkaa kokoa, vaan lupaa laitteen jaksavan jopa 26 tunnin ajan videotoistoa. Testijakson aikana selvisimme rutiininomaisesti koko päivän jopa vaativammalla käytöllä, johon sisältyi videoiden lataamista, FaceTime-puheluita ja runsasta viestinvaihtoa. On reilua sanoa, että C1X-modeemin kanssa yhdistetty A19-siru tarjoaa arkeen riittävän akkukeston.

MagSafe-lisäys ei ole vain loistava lisätarvikkeille ja toiminnallisuudelle Applen ekosysteemissä, sillä tässä kohtaa sen mukaantuloa voi pitää lähes välttämättömänä – esiteltiinhän MagSafe ensimmäisen kerran jo Applen iPhone 12 -malliston yhteydessä. Se myös parantaa merkittävästi langatonta latausta verrattuna Apple iPhone 16e:hen tai Apple iPhone SE 3:hen. Itse asiassa se tekee langattomasta latauksesta vihdoin aidosti käyttökelpoisen vaihtoehdon.

iPhone 17e mahdollistaa MagSafella langattoman 15 W lataustehon rajoitetun 7,5 W sijaan. Tähän yltääkseen MagSafe-laturi on liitettävä vähintään 20 W:n virtalähteeseen. Vaikka puhelin voi hieman lämmetä latauksen aikana, se jäähtyy pian sen jälkeen.

iPhone 17e:n myyntipaketti sisältää langallista latausta varten USB-C–USB-C-kaapelin. Sen avulla puhelin saa puolessa tunnissa lisäpuhtia jopa 50 %. Latausnopeus on miellyttävän hyvä ottaen huomioon, että kyseessä on edullisempi vaihtoehto iPhone-tuoteperheessä. Onkin mukavaa, että et tarvitse kalliimpaa puhelinta tai lisälaitetta tähän päästäksesi.

Vaikka iPhone 17e ei tarjoa useampaa takakameraa tai lovitonta näyttöä hyvällä virkistystaajuudella saati aina päällä -toiminnolla, on se akkukeston osalta mainio puhelin.

• Arvosana akkukestosta: 5 / 5

Kannattaako Apple iPhone 17e ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Logitech Pro X2 Superstrike - Lyhyesti

Logitech G Pro X2 Superstrike on hiiri, joka nostaa suorituskyvyn keskiöön. Voit jättää hyvästit RGB-valoille, ylimääräisille painikkeille sekä muille koristeellisille mutta käytännössä turhille kilkkeille. Tämä malli on suunnattu esportsin tarpeisiin. Huippumalli on kevyt, tyylikäs ja nopea.

Alkuun se voi näyttää hieman samanlaiselta kuin aiemmat Pro-mallit. Muotoilu on tuttua ja istuvuus taattua. Se on muotoiltu siten, että käyttö tuntuu suurimmalle osalle käyttäjistä kaikin puolin vakaalta. Noin 60 grammaa painava hiiri on tarpeeksi kevyt tehdäkseen nopeita korjauksia vaivattomasti ilman, että se tuntuu kuitenkaan halvalta. Pohjassa olevat tassut liukuvat erinomaisesti, jolloin hiiri voi liikkua tasaisesti hiirimaton päällä ilman vastusta.

Suurin ero kilpaileviin malleihin on kahden pääpainikkeen alla. Logitech on vaihtanut perinteiset mekaaniset kytkimet magneettiseen järjestelmään, jossa on haptinen takaisinkytkentä. Ratkaisu muistuttaa samaista teknologiaa jota näppäimistöt ja ohjaimet ovat jo pidemmän aikaa käyttäneet. Klassinen napsautus ei täten ole enää entisensä. Sen sijaan hiiri rekisteröi syötteesi magneettisen tunnistuksen avulla ja antaa haptista palautetta, joka simuloi napsautusta.

Tämä voi kuulostaa kikkailulta, mutta sitä se ei ole. Se tuntuu erilaiselta ensimmäisten tuntien aikana. Aivosi odottavat fyysistä napsautusta, johon monet ovat vuosien ja vuosikymmenten ajan tottuneet. Lyhyen ajan kuluttua huomaat, että muutos on kaiken vaivan arvoista. Käyttö on hallittua, johdonmukaista ja toimii yllättävän hyvin.

Logitech G Hubilla voi määrittää klikkauksen rekisteröitymispisteen. Voit valita erittäin kevyen käyttöpisteen tai hieman suuremman vastuksen. Tukisovelluksella voi myös säätää sitä, kuinka nopeasti painike nollautuu sen vapauttamisen jälkeen. Eron todella huomaa vaativassa käytössä, jossa klikkailu on jatkuvaa. Näiden toimintojen avulla voi hallita sitä, kuinka aggressiivisesti hiiri reagoi sormiisi.

Kaikki nämä hyödyt konkretisoituvat Counter-Strike 2:n kaltaisissa räiskintäpeleissä. Hyvin reagoiva hiiri tuntuu erittäin nopealta. Pienetkin sipaukset ja mikrosäädöt rekisteröityvät viiveettä. Pelisessioiden aikana tuntui, että laukaukset irtosivat johdonmukaisemmin. Hiiren suorituskyvy siirtää fokuksen laitteesta peliin, mikä näkyy suoraan tulostaululla.

Hiiressä on tuttu Hero 2 -anturi, jonka DPI-lukema on jopa 44 000. Käytännössä tällaista lukemaa ei tarvitse juuri kukaan, mutta se kertoo jotain tarkkuudesta. Polling-arvo on langattomasti käytäessä peräti 8 000 Hz. Tämä tarkoittaa käytännössä, että hiiri lähettää tietoja tietokoneellesi kahdeksantuhatta kertaa sekunnissa. 1 000 Hz:llä akku kestää paljon pidempään, mutta 8 000 Hz:llä kaikki tuntuu hieman terävämmältä ja toimivammalta. Huomaat tämän eron erityisesti korkean virkistystaajuuden näytöissä.

1 000 Hz auttaa venyttämään akkukestoa, mikä on yleensö hyvä ratkaisu. Jos pelaat jatkuvasti 8 000 Hz:llä, lataustarve yllätää useammin. USB-piuhalla lataaminen onnistuu pelaamisen aikana, mutta tällöin langattomuuden tuoma vapaus katoaa sen sileän tien.

Muotoilultaan Superstrike on minimalistinen. Siinä on yhteensä viisi painiketta, mutta monista malleista poiketen erillinen DPI-painike, Bluetooth-tuki sekä erilaiset lisäkilkkeet on jätetty pois. Tämä hiiri ei ole tarkoitettu käyttäjälle, joka hyödyntää makroja sekä eri laitteita jatkuvalla syötöllä.

Se, mikä nostaa Logitech Pro X2 Superstriken muiden yläpuolelle, on sen tekninen ylivertaisuus. Kunhan laitteeseen tottui, aiemmin käytössä olleet Logitechin pelihiiret tuntuivat vanhentuneen käsiin. Superstrike tuntuu verrokkeja tarkemmalta ja tehokkaammalta erityisesti uuden napsautusjärjestelmän ansiosta. Vaikka haptiseen palautteeseen suhtautui ennakkoon hivenen niuhosti, tämä ennakkoluulo osoitettiin turhaksi hyvin nopeasti.

Logitech G Pro X2 Superstrike on niin kallis, ettei sitä voi suositella ihan jokaiselle peruspelaajalle. Jos sen sijaan pelaat tavoitteellisesti etkä halua hiiren olevan rajoittava tekijä, Logitech Pro X2 Superstrike tarjoaa jotain todella ainutlaatuista. Se ei ole pelkkää mainospuhetta tai teknologialla kikkailua, vaan yksinkertaisesti kilpailijoitaan parempi pelihiiri.

Logitech Pro X2 Superstrike - Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 179,99 €
• Vain yksi värivaihtoehto

Logitech G Pro X2 Superstrike on erittäin kallispelihiiri. 180 euron suositushinnalla myyntiin tullut huippumalli kuitenkin tähtää parhaiden pelihiirien ykköspaikalle, joten pieni lisähinta viimevuotiseen Logitech Pro X Superlight 2 Dex -malliin tuntuu perustellulta.

Vaikka hintalappu hivelee kattoa, moni asia loistaa poissaolollaan. Mukana ei ole RGB-valaistusta tai Bluetooth-tukea. Ratkaisu on kuitenkin perusteltu, sillä Pro X2 Superstrike ei tähtää puolivillaisiin kompromisseihin. Mukanaolevat teknologiat ovat markkinoiden terävintä kärkeä.

Hintalappu karkoittaa varmasti ison peruspelaajista, mutta esports-ammattilaisten tapauksessa tilanne on toisin. Kun jokaisella ottelulla on painoarvoa, laitteiston on syytä olla sen mukaista. Tällöin Logitechin lippulaivamallin toiminnot perustelevat pienen lisähinnan.

Logitech Pro X2 Superstrike - Tekniset tiedot

Kannattaako Logitech Pro X2 Superstrike ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Logitech Pro X2 Superstrike - Vaihtoehtoja

Resident Evil Requiem tuntuu kahdelta erilliseltä puolikkaalta.

Sen päähenkilöinä nähdään tuore tuttavuus Grace Ashcroft sekä sarjan veteraaneille hyvinkin tuttu Leon S. Kennedy. Kumpikin hahmo tarjoaa erilaisen näkemyksen klassikkosarjan selviytymiskauhusta, jota maustetaan ensimmäisen persoonan nuohoamisella sekä resurssienhallinnalla. Kun kokonaisuuden kruunaa erinomainen kolmannen persoonan toiminta, pitäisi palasten olla kohdillaan.

Paperilla kaava kuulostaa siltä, että jokaiselle Resident Evil -fanille tarjoillaan toivottuja asioita. Pelin ensimmäisen puoliskon ajan tämä myös pitää paikkansa. Upeissa maisemissa seikkaileminen, oivaltavien pulmien ratkaiseminen ja pelottavien uhkien väisteleminen tekevät Gracen kohtauksista yksinkertaisesti nautinnollisia. Vastapainoksi Leonin toiminnallisemmat ja aseiden voimaan luottavat hetket tuovat mukavaa kontrastia.

Valitettavasti tasapaino kellahtaa hanurilleen jälkimmäisen puoliskon toiminnallisten hetkien kohdalla. Vaikka ne ovat toimivia ja näyttäviä, tulee alkupuoliskon kauhuisempaa tunnelmaa nopeasti ikävä.

Muistojen kartano

Resident Evil Requiem on tarkoitettu kunnianosoitukseksi sarjan klassikko-osille. Teos yhdistää elementtejä lähes kaikista tähän mennessä tulleista julkaisuista. Grace ei vain hyödynnä Resident Evil 7: Biohazardin ensimmäisen persoonan näkökulmaa, vaan myös alkuperäisen Resident Evilin klassiset pulmanratkaisut ovat vahvasti läsnä. Gracen ensimmäisenä alueena nähtävä Rhodes Hill Chronic Care Center on loistava esimerkki tämän kaavan toimivuudesta. Alue nousee yhdeksi koko Resident Evilin historian hienoimmista miljöistä.

Koko alue on hämmentävä sekoitus ahtaita käytäviä ja pieniä huoneita, joiden tavoitteet edellyttävät ympäristön huolellista tutkimista. Sopivien avaimien löytäminen, salaisten koodien tulkitseminen ja tärkeiden esineiden poimiminen pitävät otteessaan huikealla tavalla. Eteneminen on aina intuitiivista, enkä koskaan huomannut raapivani päätäni miettien sitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Osasyynä on se, että eteenpäin pääsemiseen on yleensä tarjolla useampiakin ratkaisuja.

Koristeellinen juhlasali ja laitoksen laaja pääaula tuovat mieleen Spencer Mansionin ikoniset puitteet, mikä saa varmasti monet fanit myhäilemään onnesta. Vastapainoksi uudet vihollistyypit pitävät menon raikkaana. Teoksen keskiössä oleva virustaudin leviäminen luo pohjan aiempaa älykkäämmille zombeille, joiden olemus ja toiminta antaa vinkkejä sopivasta etenemistavasta.

Esimerkiksi valojen sammuttamiseen tähtäävä zombi on poistettavissa tieltä joko kallisarvoisilla ammuksilla tai hämäykseksi kytkettävällä lampulla. Vaikka päättäisitkin edetä tuliluikkuja laulattaen, keittiön mutatoituneen kokin kaltaiset isommat jörmyt vaativat kaatuakseen rutkasti erilaisia työkaluja ja varusteita. Näiden kellistäminen on silti vaivan arvoista, sillä palkkioksi saatavat keräilykolikot auttavat hankkimaan erilaisia parannustyökaluja.

Tallentaminen rajoittuu erillisiin kirjoituskoneellisiin turvahuoneisiin. Vaikka niiden määrä tekee etenemisestä sujuvaa, pelkkä ajatus tallentamisen rajoittamisesta tuo mukavan lisämausteen jännittävimpiin kohtauksiin.

Tästä huolimatta erityisesti Grace ei ole koskaan täysin turvassa, sillä kintereillä on jatkuvasti jos jonkinlaisia ylivoimaiselta tuntuvia vihollista. Erityisesti tarinan kannalta useampaan kertaan toistuvan paholaisen väistely käsikirjoitetuissa sekä dynaamisissa kohtauksissa jää tukevasti mieleen kummittelemaan.

Mainitulla naishahmolla on kattava valikoima mahdollisia konnuuksia mielessä: äkillinen kurkottaminen pöytien alta ja vainun seuraaminen ovat hyviä esimerkkejä tilanteista, joihin ei missään nimessä haluaisi joutua. Ongelmat voi onneksi keirtää esimerkiksi lasipullojen viskelyllä, mutta uhka kummittelee silti niskassa jatkuvalla syötöllä.

Osa näiden hetkien toimivuudesta johtuu Gracesta, joka tuntuu todella samaistuttavalta päähenkilöltä. Kontrasti esimerkiksi Resident Evil 7:n sekä Villagen protagonisti Ethan Wintersiin on valtaisa.

Vapisevat kädet ja raskas hengityt ovat loistava kontrasti Leonin itseluottamukselle. Lisäksi Grace on myös sympaattisen kömpelö. Hänen halunsa selvittää totuus äitinsä väkivaltaisesta kuolemasta luo koukun, joka saa jatkamaan jatkuvasti eteenpäin.

Takaisin vuoteen 1998

On siis sääli, että Grace siirtyy tarinan puolivälissä lähes tyystin taka-alalle, kun painopiste kääntyy Leoniin. Raccoon Cityn raunioihin palaaminen vie pelaajan puoliavoimeen maailmaan, jossa jatkuva taistelu, pomomähinät sekä elokuvamaiset kohtaukset vievät kaiken huomion.

Jotkut hetket, kuten raketinheitinmoottoripyörän takaa-ajo, muistuttavat parjattuja Resident Evil 6:n ​​yliampuvia tapahtumia. Toiset hetket taas tuntuvat siltä, ​​että pelaaminen vaihtuu Resident Evil -elokuvan katsomiseksi.

Kun jatkuvat sarjan historiaa kunnioittavat silmäniskut kulminoituvat epätyydyttävään loppuun, joka jättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, on loppufiilis lattea. Tarina saanee jatkoa joko laajennusten tai jatko-osan muodossa, mutta irtonaisena pakettina Resident Evil Requiemin kliimaksi jättää kylmäksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kohtaukset olisivat tylsiä. Tekijätiimi Capcomin kunniaksi voidaan todeta, että vaikka tapahtumat saattavatkin olla ajoittain ehtaa camp-huumoria, pysyy pelaaja tukevasti tuolillaan miettimässä sitä, mitä seuraavaksi oikein onkaan luvassa.

Audiovisuaalinen toteutus paikkaa ongelmia hienosti. Resident Evil Requiem on todella näyttävä teos, joka vie pelisarjan uudelle tasolle. Ympäristöjen tarkkuus kauniit säteenseurantaa hyödyntävät heijastukset, sujuvat animaatiot ja hieno hahmomallinnus saavat puhtaat paperit. Vaikka Nintendon konsolilla on havaittavia pientä graafista repeilyä ja ruudunpäivityksen heilahtelua, on teos jopa Nintendo Switch 2:lla erittäin upea.

Nautin läpipeluukerrastani, mutta on vaikea olla toivomatta, että Capcom suhtautuisi tarinankerrontaan hieman rohkeammin. Kun pelisarjalla on ikää yli 30 vuoden verran, toivoisi uusien osien katsovan ennemmin eteen- kuin taaksepäin.

Kannattaako Resident Evil Requiem pelata?

Pelaa, jos...

Älä pelaa, jos...

Saavutettavuus

Resident Evil Requiem tarjoaa useampia vaikeusasteita, joista Casual on kiistatta helpoin. Kokemusta voi säätää valitsemalla tasoksi Standard (Modern) tai Standard (Classic), joista jälkimmäinen rajoittaa Gracella pelattavien kohtausten tallennusmahdollisuuksia.

Teoksessa on erillinen valikko saavutettavuusasetuksille, jotka mahdollistavat säätöjen tekemistä visuaalisten, äänimaisemallisten, liikesairautta aiheuttavien kohtausten sekä fyysisten rajoitteiden pohjalta. Halutessaan fontin kokoa koko muokata mikäli haluaa pitää tekstitykset päällä.

Näin arvostelimme Resident Evil Requiem -pelin

Pelasimme Resident Evil Requiemia yli 20 tunnin ajan Nintendo Switch 2:lla, joka oli pääasiallinen arvostelualustamme. Tämän aikana pelasime teoksen läpi sekä aloitimme uuden läpipeluukerran. Käytimme lähes yksinomaan Joy-Con 2 -ohjaimia sekä konsolin sisäänrakennettuja kaiuttimia.

PC-version testaamista varten käytimme pelitietokonetta, jonka keskeiset komponentit ovat Corsair 2000d RGB Airflow -kotelo, Asus ROG Strix B860-I -emolevy, Intel Core Ultra 7 265K -suoritin, 2 Tt WD Black SN770 SSD -asema, 32 Gt DDR5 Corsair Vengeance -muistia sekä Nvidia 5070 Ti -näytönohjain.

Teos rullasi sujuvasti parhailla graafisilla asetuksilla 60 kuvan sekuntivauhdilla. PC:n lisälaitteina hyödynsimme Razer DeathAdder V3 Pro -hiirtä, Cherry XTRFY K5V2 -näppäimistöä sekä Astro A20 X -pelikuulokkeita.

Pitkän linjan Resident Evil -faneina olemme läpäisseet lähes jokaisen sarjan teoksen useampaan kertaan. Näiden joukkoon lukeutuvat myös hieman enemmän mielipiteitä jakavat Operation Raccoon City sekä Umbrella Corps.

Arvostelujakson aikana Requiem joutui vertailluksi aiempiin osiin. Verrokkeina olivat erityisesti Resident Evil 7: Biohazard sekä osien 2, 3 ja 4 uusioversiot. Luonnollisesti myös muut kauhugenren pelit toimivat mittatikkuina

Logitech G321 Lightspeed - Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 69 €
• Julkaistu loppuvuodesta 2025

Logitech G321 Lightspeed julkaistiin loppusyksystä 2025 ja sen suositushinta on 69 euroa. Hintansa puolesta se onkin hieman kapeassa raossa, sillä vain muutamaa kuukautta myöhemmin julkaistu Logitech G325 Lightspeed kustantaa ainoastaan kympin enemmän.

Vaikka saman yhtiön valikoimassa on tarjolla lähes samanhintainen ja teknisesti selvästi kiinnostavampi malli, on G321 Lightspeedin budjettihinta tästä huolimatta kiinnostava valttikortti edullisia ja erittäin simppeleitä pelikuulokkeita etsiville.

Logitech G321 Lightspeed on saatavissa kattavasti eri jälleenmyyjiltä sekä valmistajan omasta verkkokaupasta. Mallia kaupataan mustana sekä valkoisena.

• Arvosana hinnasta: 3,5/5

Logitech G321 Lightspeed - Muotoilu

• Vain 210 gramman paino takaa miellyttävän käytettävyyden
• Muovinen rakenne
• Violetti lisäsävy tuo persoonallisuutta

Kun kuulokkeet ovat hintahaitarin huokeammassa päässä, ei laitteen muotoilulta ja materiaalivalinnoilta parane odotella ihmeitä. Logitech G321 Lightspeed suorastaan alleviivaa tätä oletusta. Testiin saatu musta sävytys näyttää ulkoisesti varsin tutulta ja turvalliselta, mutta tarkempi hypistely paljastaa sen, miten näin alhaiseen hintaan on ylletty. Muovinen rakenne tekee kuulokkeista kevyen, joustavan sekä halvantuntuisen.

Vaikka malli tuntuu kaikkea muuta kuin premium-tasoiselta, ei tämä silti tarkoita ämyrien olevan huonot. Pikemminkin päinvastoin: vain 210-grammainen rakenne tuntuu käyttäessä todella huomaamattomalta. Vertailukohta ei ole tietenkään reilu, mutta kolminkertaisella hintalapulla varustettu Astro A20 X tuntuu 290-grammaisena huomattavasti raskaammalta.

Mainittakoon tähän väliin kuitenkin myös ekologiset asiat, sillä Logitech kertoo muovirungon koostuvan vähintään 28-prosenttisesti kierrätysmuovista.

Huokea hinta ei onneksi vaadi kompromissien tekoa käyttömukavuudessa. Pehmeät muistivaahtokupit sekä pehmustettu panta ovat miellyttävät käytettävät pitkienkin sessioiden ajan. Pää ja korvat eivät siis hikoa edes tuntien maratonin aikana.

Kun kuulokkeet itsessään ovat muotoilultaan todella turvalliset, on kokonaisuuteen pyritty tuomaan pientä persoonallisuutta. Lopputuloksena ovat värikkäät piuhat, jotka kulkevat kuulokekupeista pehmustettuun pantaan. Testissä olleessa mustassa versiossa kaapelit sekä volyymipainikkeet ovat violetit, kun taas valkoista mallia maustetaan vihreällä sävyllä. Kumpikaan ei ole erityisen vaikuttava silaus, mutta yhtä kaikki ne tuovat kokonaisuuteen hieman persoonallisuutta.

G321 Lightspeedin fyysiset painikkeet sekä toiminnot on sijoitettu vasemman korvan päällä olevaan kuppiin. Sen ympärillä on pieni valo kertomassa päälläolosta, virtakytkin, Bluetooth-painike, volyyminäppäimet sekä USB-C-latausväylä. Homman kruunaa puomimikrofoni, joka ei ole taittuva. Mikäli mikki tuntuu olevan liian lähellä suuta, tilanteelle ei siis oikeastaan voi mitään. Testijakson aikana tämä ei kuitenkaan häirinnyt.

Kuten jo nimikin kertoo, mukana on Logitechille tyypillinen Lightspeed-yhteys. Tämä vaatii toimiakseen USB-A-donglen liittämisen koneeseen. Bluetooth-paritus onnistuu omalla painikkeellaan, jolloin kuulokkeet ilmoittavat Bluetooth-tilasta.

Loppuun on vielä hyvä mainita, että malli ei sisällä minkäänlaista RGB-valaistusta. Itselleni tämä oli mieleen, sillä omaa silmääni miellyttävä peliestetiikka on jotain ihan muuta kuin vilkkuvia valoja. Ymmärrettävästi moni on asiasta eri mieltä, ja niistä innostuvat joutuvat pettymään.

• Arvosana muotoilusta: 3/5

Logitech G321 Lightspeed - Suorituskyky

• 40mm kaiutinelementit ovat melko hyvät
• Fyysinen puomimikrofoni ei irrotettavissa
• Ei tukiohjelmistoa

Logitech G321 Lightspeed hyödyntää 40mm kuuloke-elementtejä, jotka tarjoavat hintaansa nähden varsin kohtuullisen kuuntelukokemuksen. Olipa käytössä Bluetooth 5.2 tai Lightspeed, langaton yhteys säilyy vakaana ja laadukkaana.

Malli on selkeästi suunniteltu pelikäyttöä silmällä pitäen. Miellyttävä käyttötuntuma jatkuu peliäänien saralla, sillä maisema kuulostaa tasapainoisella ja sopivan tilavana. Tietenkään kokemus ei yritä vetää vertoja moninkertaisesti kalliimmille huippumalleille, mutta ei fiilis myöskään jää puolitiehen.

Edullinen hintalappu näkyy kuitenkin äänen selvinä rajoitteina. Dynamiikka ei ole sillä tasolla kuin monissa himpun verran hintavammissa malleissa (katson erityisesti teitä, Logitech G522 Lightspeed ja Logitech G325 Lightspeed), minkä lisäksi bassossa on ilmeistä vajavaisuutta. Vaan tottahan toki huolen voi heittää pois, sillä eivätkös taajuuskorjain sekä tukisovellus tee tämän suhteen ihmeitä?

Vaan kun eivät tee. Logitech G321 Lightspeedin budjettihinta näkyy ennen kaikkea siinä, että kokemus on suoraviivaistettu äärimmilleen. Kun kuulokkeet on paritettu konsoliin tai tietokoneeseen, käyttö voi alkaa. Sen enempää ei nimittäin voi tehdäkään, sillä malli ei tarjoa tukea Logitech G Hubille tai Options+ -tukisovellukselle. Taajuuskorjainta, vaihtoehtoisia ääniprofiileja tai muitakaan vippaskonsteja ei siis yksinkertaisesti ole. Ainoastaan Windows Dolby Atmos- ja Windows Sonic -tuet tuovat asiaan helpotusta, mutta eivät nekään vaativalle viihdekäyttäjälle riitä.

Se, kuinka suuresta ongelmasta tässä puhutaan, riippuu täysin käyttäjän tarpeista. Jos haluaa optimoida pelikokemuksensa mahdollisimman hyväksi, ei Logitech G321 Lightspeed tarjoa riittävän hyvää vastinetta rahalle. Mikäli taasen haluat hankkia itsellesi pätevät peruskuulokkeet ilman ekstraherkkuja, tilanne kääntyy päälaelleen. Tällöin muutaman säästetyn kympin voi käyttää johonkin, mitä oikeasti tarvitsee.

Puomimikrofoni (16 bittiä / 16 kHz) on hyvin peruslaatuinen hyvässä ja pahassa. Sitä ei saa kuulokkeista lainkaan irti, mutta onneksi puomin nostaminen mykistää mikrofonin sujuvasti. Pienenä ärsykkeenä on silti todettava, että esimerkiksi työkäyttöä suunnittelevalle Microsoft Teams ei siirry mykistystilaan, vaan käyttäjä näyttää olevan palaverissa mikki avoimena. Ja sama asia toisinpäin: kun istuntoon hyppää mukaan, on käytössä monesti tuplamykistys.

Peruskäytössä mikrofoni tekee kuitenkin tarvittavat temput. Pallokuvioinen suuntaus ei taltioi juurikaan ympäristön hälinää, minkä lisäksi istuntojen toisella puolella olleet olivat äänenlaatuun vallan tyytyväisiä.

Kuulokkeiden 20 tunnin akkukesto ei ole myöskään erityisen hyvä taikka huono. Käytännössä laitteella selviää peruskäytössä useamman illan ajan, mutta esimerkiksi Logitech G522 Lightspeed yltää jopa 90 tunnin käyttöaikaan. Siinäpä se hintaero korostuukin.

• Arvosana suorituskyvystä: 3/5

Kannattaako Logitech G321 Lightspeed ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Coros Pace 4 - Pika-arvio

Coros Pace 4 jatkaa edeltäjänsä juoksujalanjäljissä yhtenä tämän hetken parhaista edullisista juoksukelloista. Vauhti onkin kiihtymään päivän, sillä uutuusmalli laittaa monin tavoin paremmaksi kuin edellisen sukupolven Coros Pace 3. Kun sekin nähtiin parhaiden urheilukellojen listallamme, ovat odotukset korkealla.

Merkittävin parannus koskee näyttöä, joka loikkaa vanhanaikaisesta MiP-ruudusta 1,2-tuumaiseen AMOLED-kosketusnäyttöön. Resoluutiokin on aiemman 240x240 sijasta selvästi parempi 390x390. Lopputuloksena on selkeämpi kuva, jota on miellyttävämpi lukea sekä seurata. Tämä tietysti vaikuttaa samalla akkukestoon, mutta Coros on tehnyt asian suhteen tarvittavat toimenpiteet.

Coros Pace 4 on tarkoitettu juoksijoiden, triathlonistien ja pyöräilijöiden ranteisiin. Kello painaa vain 32 grammaa, joten sitä hädin tuskin huomaa käyttäessä. Urheilusuorituksen GPS-paikannuksen mittauslukemat eivät ole yhtä tarkkoja kuin parhaissa malleissa, mutta vauhdin, sykkeen sekä rytmin kaltaiset lukemat olivat testijakson perusteella kohdillaan.

Tätä mallia ei ole silti tarkoitettu suurelle yleisölle. Laitteesta puuttuvat parhaille älykelloille ominaiset arkitoiminnot musiikkitoistosta ja NFC-maksamisesta lähtien. Nämä tuskin treenatessa kuitenkaan haittaavat. Lisäksi pienet kompromissit on helppo sulattaa hintalapun ollessa noin 250 euron hujakoilla.

Coros Pace 4 - Tekniset tiedot

Coros Pace 4 - Hinta ja saatavuus

• Suomessa 269 €
• Loistava hinta huomioiden kaksitaajuuksisen GPS:n sekä AMOLED-näytön
• Samassa hintaluokassa kuin Garmin Forerunner 165

Coros Pace 4 maksaa Suomessa 269 euroa ja se on saatavissa useilta eri jälleenmyyjiltä. Tosin saatavuus ei kata aivan kaikkia suurimpia jälleenmyyjiä, joten saatavuus on aavistuksen hankalampaa kuin kilpakumppanien kohdalla.

Hintalappua voi pitää hyvin kohtuullisena, sillä mallissa on mukana muutamia huippuominaisuuksia, kirkas AMOLED-näyttö sekä markkinoiden parhaimmistoon yltävä akkukesto. Hinnan puolesta malli onkin kiinnostavampi kuin Apple Watch SE 3, vaikkakin Applen älykello tähtää ennen kaikkea arkikäyttäjien ranteisiin.

Jos etsit samasta hintaluokasta kilpailevaa vaihtoehtoa, kannattaa huomio kääntää esimerkiksi Garmin Forerunner 165:een, Suunto Runiin sekä kestävämpien mallien tapauksessa Amazfit T-Rex 3 Pron suuntaan.

Coros Pace 4 - Muotoilu

• Kevyt muotoilu tuntuu miellyttävältä mutta edulliselta
• Kirkas ja tarkka AMOLED-näyttö
• Kolmen painikkeen hybridikäyttö

Coros Pace 4 on pieni, kevyt ja edullinen kokonaisuus. Vaikka tässä hintaluokassa tuntuisi omituiselta kutsua kelloa premium-tasoiseksi, muoviset materiaalit paljastavat hintalapun. Onneksi tämä tuo mukanaan myös positiivisia asioita, sillä materiaalivalinnat tekevät vain 32-grammaisesta (nylon-rannekkeella) kellosta todella kevyen ja huomaamattoman. Kun paksuuttakin on vain 11,8 mm, kello sujahtaa puseron alle ongelmitta.

Kellon suurimpiin valtteihin lukeutuu 1,2-tuumainen AMOLED-näyttö, joka vertautuu Garmin Forerunner 265- ja Apple Watch SE 3 -malleihin. 1 500 nitin kirkkaus sekä resoluutio 390x390 ovat hintalappua paremmalla tolalla. Laitteen lataus onnistuu erillisellä magneettisella laturilla.

Siinä missä Garmin luottaa viiden fyysisen painikkeen kokonaisuuteen ja Apple taasen digitaaliseen kruunuun sekä yhteen näppäimeen, Coros Pace 4 kulkee näiden kahden välimaastossa. Kellossa on kolme hybridipainiketta, joihin lukeutuvat digitaalinen säädin sekä Applen ideaa lainaava Toiminto-näppäin. Näiden ansiosta valikkojen kahlaaminen onnistuu myös hanskoja käyttäessä.

Kellon selustassa olevat anturit ovat riittävän tasapinteisesti aseteltu, jotta kello ei ärsytä ihoa pidemmänkään käytön aikana. On myös kehuttava kellon sisäänrakennettuja kaksoismikrofoneja melunvaimennuksella, jotka ovat tässä hintaluokassa harvinainen näky.

Arvosana muotoilusta: 4 / 5

Coros Pace 4 - Ominaisuudet

• 19 päivän akkukesto
• Innovatiivinen puhenauhoitus
• Sisäänrakennettu GPS

Coros Pace 4 mainostaa ennen kaikkea äänitoimintojaan, erinomaista akkukestoaan sekä kaksitaajuuksista GPS-paikannustaan. Aloitetaanpa äänitoiminnoista, jotka ovat sidottu kilpailijoita vahvemmin treenaamiseen. Pace 4 mahdollistaa puhekommentin taltioimisen heti harjoituksen jälkeen, minkä lisäksi Voice Pins -merkinnät auttavat kirjaamaan ylös treeninaikaisia tapahtumia.

Kuten olettaa saattaa, Pace 4 hyödyntää kaksitaajuuksista GNSS-sirua, joka mahdollistaa kaikkien viiden tyypillisimmän satelliittijärjestelmän (GPS, GLONASS, Galileo, Beidou ja QZSS) käytön. Näiden välillä vaihtelu auttaa paikantamaan sijainnin kaupunkien kaltaisissa haastavissa ympäristöissä.

Offline-karttojen puuttuminen on sääli, mutta Breadcrumb-navigointi auttaa ohjastamaan suunnitellulla reitillä. Toinen vaihtoehto on mahdollisuus synkronoida reitti Stravan kaltaisessa palvelussa.

Lopuksi on vielä alleviivattava akkukestoa. Pace 4 tarjoaa huiman kestävyyden, sillä laite selviää yhdellä latauksella jopa 19 päivän ajan kokoaikaista käyttöä. Jos GPS-asetukset laittaa tappiinsa treenatessa, putoaa lukema yhä erittäin säälliseen 41 tuntiin. Akkukesto vertautuu Amazfit Balance 2:een, jonka vastaavat lukemat ovat 21 päivää tai 33 tuntia.

Arvosana ominaisuuksista: 4 / 5

Coros Pace 4 - Suorituskyky

• Nopea ja selkeä käyttöliittymä
• Tarkat terveystoiminnot
• Melko hyvä GPS-paikannuksen tarkkuus

Coros Pace 4 hyödyntää Ambiq Apollo 510 -suoritinta, joka tarjoaa selvästi edeltäjäänsä paremman suorituskyvyn sekä energiatehokkuuden. Lopputuloksena on vikkelästi pyörivä käyttöliittymä, joka ei hidastele missään olosuhteissa. Ohjelmiston selkeys ja yksinkertaisuus auttavat pitämään käytön sujuvana alusta alkaen, sillä Coros tuo kaikki keskeiset tiedot yhteen näkymään. Tästä voisivat monet eri ikkunoita ja pyyhkäisykomentoja suosivat kilpailijat ottaa mallia!

Parantunut suorituskyky auttaa Voice Pins -kirjauksissa sekä treenipäiväkirjan pitämisessä. Nämä ovatkin keskeinen osa Coros Pace 4 -käyttökokemusta. Kun eri muistiinpanot saa tehtyä heti treenin päätteeksi puhumalla, on kokemus selvästi sujuvampi kuin näppäilyä vaativilla kilpailijoilla. Vielä kun mukaan saisi AI-toiminnot tiivistämään sekä ymmärtämään nämä kommentit.

GPS-paikannuksen osalta kaksitaajuuksinen GNSS-suoritin jättää hieman motkotettavaa. Se onnistui testijakson aikana lukitsemaan sijaintitiedon varsin hyvin kohdilleen jopa vaikeissa ympäristöissä, mutta aivan huippumallien tasolle se ei silti yllä.

Kun vajaan kolmen kilometrin lenkin vertailukohdaksi otettiin Huawei Watch Ultimate 2, heitti Pace 4:n mittauslukema 200 metrillä. Lukeman tarkkuus riittää huvikseen urheileville, mutta ero osoittaa lisäsatasten tuoman parannuksen tarkkuuteen. Toivottavasti Coros panostaa tähän tulevissa malleissaan.

Biometriset terveystoiminnot ovat uudistuneet kattavasti. Nyt sykemittauksesta vastaa tuore anturikokonaisuus, joka sai lukemat vastaamaan Huawei Watch Ultimate 2:n mittauksia. Jotta tarkkuus on kohdillaan, täytyy kellon olla asetettuna ranteeseen tarkasti. Muutoin mittaustulokset pomppivat minne sattuu.

Vaikka 1 500 nitin AMOLED-näyttö on valtava harppaus eteenpäin, akkukesto on onnistuttu pitämään oivallisena. High GPS -asetuksilla akkukestoa piisaa 41 tunniksi ja kaksitaajuuksisella paikannuksellakin 31 tunniksi. Testijaksomme aikana käytimme kelloa useamman juoksu- ja pyörälenkin mittaamiseen, mutta silti akkukestoa piisasi 10-14 päivän ajaksi. Laitteen 5ATM-vedenkestävyys varmistettiin pitämällä laitetta vesiastiaan upotettuna minuutin ajan.

Pace 4 on keveydeltään ja kooltaan erinomainen vaihtoehto sellaisten juoksijoiden ranteisiin, jotka haluavat kellonsa olevan huomaamaton lisä. Se mittaa halutut asiat riittävällä tarkkuudella olematta silti huomion keskipiste.

Arvosana suorituskyvystä: 4 / 5

Coros Pace 4 - Arvosana

Kannattaako Coros Pace 4 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Harkitse myös

CyberGhost on romanialais-saksalainen tietoturvajättiläinen, joka tarjoaa kokonaisvaltaisen VPN-palvelun. Sillä on tällä hetkellä jo yli 38 miljoonaa käyttäjää.

CyberGhost VPN kehuskelee aiheestakin palvelinmäärällään. Se tarjoaa yli 9 200 palvelinta 126 eri sijainnissa ja sadassa eri maassa. Se on huomattavasti enemmän kuin monilla sen kilpailijoilla, joskin muun muassa ExpressVPN väittää sijaitsevansa 160 ja HideMyAss peräti 290 palvelinsijainnissa.

Osa palvelimista mahdollistaa torrent-lataamisen, minkä lisäksi tarjolla on erilliset sovellukset Windowsille, Macille, iOS:lle, Androidille sekä muutamille muille järjestelmille.

Palvelu toimii enintään seitsemällä laitteella. Lukema itsessään on parempi kuin esimerkiksi viiden laitteen rajoituksen sisältävällä ExpressVPN:llä, mutta se voi silti aiheuttaa ongelmia. Kannattaa kuitenkin huomata, että CyberGhostin rajoitus on laitekohtainen, ei samanaikainen. Jos siis yhdistät esimerkiksi pelikonsolin VPN:ään, on yksi paikka käytetty. Onneksi turhia laitteita saa poistettua järjestelmästä, mutta tämä on silti ärsyttävää.

• Tutustu CyberGhostiin palvelun kotisivuilla

Ongelmatapaukset eivät ole VPN-palveluille tuntemattomia juttuja. CyberGhost tarjoaa kattavan valikoiman erilaisia oppaita, minkä lisäksi apua on saatavilla niin sähköpostitse kuin live chatinkin muodossa.

Palvelun voi laajentaa dedikoidun IP-osoitteen luomiseksi. Enintään viisi euroa ja monesti tarjousten ansiosta vain 2,5 euroa kuukaudessa maksava palvelu luo käyttöösi täysin uniikin IP-osoitteen.

Dedikoitu IP on omiaan erityisesti IP-rajoitettujen verkkojen yhteydessä. Lisäksi se auttaa suoratoistopalveluiden ja muiden sivustojen kanssa, jotka ovat saattaneet estää tiettyjen IP-osoitteiden käytön aiempien väärinkäyttöjen vuoksi.

Dedikoitu IP ei silti ole täysin ongelmaton. Sen avulla sivustot tunnistavat sinut tutuksi käyttäjäksi, sillä tulet jokaisella kerralla samasta osoitteesta. Onneksi CyberGhost mahdollistaa dedikoidun ja dynaamisen IP-osoitteen välillä vaihtelun. Tämän ansiosta sinun ei tarvitse käyttää tunnistettavaa ja ikiomaa IP-osoitettasi kuin vain niissä tapauksissa, että oikeasti tarvitset sitä.

Hinnoittelu

CyberGhost tarjoaa monia erilaisia tilausvaihtoehtoja. Näistä lyhyin on kuukauden tilaus, joka maksaa 11,99 euroa.

Tarjolla myös merkittävästi pidempiä ja täten edullisempia sopimuksia. Palvelun saa kahdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi 2,19 eurolla kuukaudessa, kun taas puolen vuoden sopimus nostaa kuukausihinnan 6,99 euroon (41,94 € / 6 kuukautta).

Hinta on siis pidemmällä sitoutumisella kohdillaan, mutta vastaavanlaisia hintoja löytyy myös kilpailijoilta.

Tilauksen voi myös päivittää CyberGhost Security Suiteksi, jolloin hintaan lisätään tilausajasta riippuen 1,00 - 4,50 euroa.

Tilauksen voi maksaa Bitcoin-virtuaalivaluutalla, PayPal-verkkolompakolla, Google Payllä tai pankkikortilla.

Mukana on myös ilmaiset kokeilujaksot, jotka ovat kuitenkin hiukan tavallista monimutkaisempia.

Kun lataat sovelluksen ja luot tunnuksen, saat 24 tuntia aikaa kokeilla palvelua. Aika on paitsi erittäin lyhyt, joten testipäivä kannattaa pyhittää yksinomaan CyberGhostia varten,

Mobiililaitteilla testiaika on sentään seitsemän päivää, joten suosittelemme aloittamaan testauksen ainoastaan silloin, kun ennätät kokeilla palvelua kunnolla.

Joka tapauksessa ilmainen koejakso on hyvä lisä, ja saapa katumapäälle tuleva rahansa takaisin vielä myöhemminkin. Kuukauden tilauksen voi peruuttaa kahden viikon ajan, kun taas pidemmissä tilauksissa rahat palautetaan peräti 45 päivän ajan.

Lokitiedostot ja yksityisyys

CyberGhost hyödyntää kolmea tunnettua VPN-protokollaa, jotka ovat OpenVPN, WireGuard ja IKEv2.

Kuten lähes kaikki VPN-palvelut, myös CyberGhost mainostaa itseään "ei lokitiedostoja" -palveluna.

Onneksi puheilla vaikuttaisi olevan katetta enemmän kuin monissa muissa tapauksissa. Erityisesti seuraavat osuudet tuovat turvan tunteen:

"Kun käytät CyberGhostin VPN-palvelua, meillä ei ole tietoa tietoliikenteesi määrästä tai yksityiskohdista, kuten sivuhistoriasta, verkkoliikenteen määränpäästä, datan luonteesta tai hakujen luonteesta. Näitä ei seurata, tallenneta tai taltioida."

"Lisäksi CyberGhost VPN ei taltio yhteystietojasi. Emme siis taltioi mitään tietoja koskien IP-osoitettasi, yhteyksien ajankohtia tai sessioiden kestoa."

Lupaukset ovat olleet samat pitkän aikaa, joten näiltä osin olemme joutuneet pitkälti luottamaan palveluntarjoajan sanoihin. Onneksi tilanne on nyt kuitenkin muuttunut. CyberGhost ilmoitti syyskuussa 2022, että Deloitte suoritti ulkopuolisen auditoinnin lokitietojen keräämisestä, muutoshallinnasta, asetuksista, häiriöhallinnasta sekä dedikoiduista IP-osoitteiden luonnista. Samainen tarkastus toteutettiin edellisen kerran tammikuussa 2024.

Varsinaisia tuloksia ei avattu, sillä niiden irrottaminen kontekstista ja raportista voisi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Tämä ei kuitenkaan ole CyberGhostin veruke vaan Deloitten vaatimus.

Olemme nähneet loppuraportin. Sen perusteella Deloitte ei nähnyt ongelmia tai puutteita. Loppuyhteenvedon pitäisi olla nähtävissä CyberGhostin sivuilta, mutta tämän jutun päivityshetkellä sitä ei syystä tai toisesta löytynyt.

Lupaukset yksityisyydestä ja auditointiraportit ovat hyödyllisiä, mutta halusimme suorittaa muutamia omia testejä.

Aloitimme DNSLeakTest.comin sekä vastaavien palveluiden avulla varmistaaksemme DNS-tietovuotojen puuttumisen. Tällaisia ei paljastunut kertaakaan.

CyberChostin mukaan sovellus blokkaa mainoksia, seurantaohjelmia ja haittaohjelmia sisältävät domainit. Kokeilimme tätä kytkemällä työkalun päälle päästääksemme 156 tunnettua seurantaohjelmaa liikkeelle. Sovellus sai estettyä näistä erinomaiset 149, mikä on käytännössä samalla viivalla kuin Windscribella (147) sekä Private Internet Accessilla (149).

• Säästät reilusti nappaamalla CyberGhostin kauttamme

Suorituskyky

VPN-palveluiden suorituskyvyn mittaaminen ei ole yksiselitteistä puuhaa, sillä tuloksiin vaikuttaa monia eri asioita. Iso-Britanniasta tehdyn testin perusteella voidaan antaa kuitenkin osviittaa nopeuksista. Testit tehtiin useamman eri nopeustestin, kuten SpeedTestin, Cloudflaren ja SpeedOf.men, avulla.

WireGuardin tulokset ovat parantuneet vauhdilla. CyberGhostin palvelimet ylsivät tällä kertaa huimaan 950 Mb/s -vauhtiin. Tämä tarkoittaakin CyberGhostin nousua tämän hetken nopeimpien VPN-palveluiden joukkoon.

Käytössä on lisäksi vanhempi ja toisinaan soveltuvampi OpenVPN-protokolla. Sen huippunopeudeksi mitattiin 460 Mb/s, mikä on samalla viivalla monien kilpakumppanien kanssa.

Netflix ja suoratoistopalvelut

Monille VPN-palvelu tulee ajankohtaiseksi Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita varten. Olemme katsastaneet parhaat VPN-palvelut Netflixiä silmällä pitäen erilliseen oppaaseen, mutta käydään silti läpi CyberGhostin tilanne. Palvelu nimittäin tarjoaa erilliset palvelimet suoratoistopalveluita varten.

Windows-sovelluksen Streaming-filtteri tuo näytille suositellut palvelimet Yhdysvaltojen Netflixiä, Hulua, BBC iPlayeria, Amazon Primeä, Disney+:aa, YouTube TV:tä, HBO Maxia sekä muita palveluita varten. Tarjolla on sopivia vaihtoehtoja myös muiden maiden valikoimaa varten.

Palvelinvalikoima on keskittynyt Pohjois-Amerikkaan sekä Eurooppaan, mutta myös muut maat ovat kohtuullisesti mukana. Joukossa on Australia, Brasilia, Intia, Japani, Korea ja Singapore. Näiden avulla katetaan myös pienempiä palveluita, kuten RTL, MTV Finland, France TV ja AI Play.

Aloitimme testit BBC iPlayerillä, joka avautui täysin ongelmitta. CyberGhost onnistui kiertämään myös ITV:n ja Channel 4:n rajoitukset.

Yhdysvalloissa Netflix ei aiheuttanut pienintäkään hikkaa. Samainen palvelu avautui myös Australian, Kanadan, Japanin ja Iso-Britannian osalta.

Kokonaisuutena CyberGhost nappasi tuoreimmassa testissä täydet pisteet, sillä jopa aiemmin ongelmia tuottanut 10Play avautui ongelmitta.

• Kokeile CyberGhost-VPN-palvelua erinomaiseen tarjoushintaan

Torrentit

CyberGhost ei tue P2P-liikennettä kaikilla palvelimilla. Yhtiö täsmentää toimintaa sivuillaan vapaasti käännettynä seuraavasti:

"Olemme blokanneet P2P-protokollan osalla palvelimista joko strategisista (liikenne hidastaa yhteysnopeuksia merkittävästi) tai laillisista syistä niissä maissa, joissa lainsäädäntö vaatii tämän. Näiden maiden joukossa ovat Yhdysvallat, Venäjä, Singapore, Australia ja Hong Kong."

Onneksi P2P-tuettuja palvelinsijainteja ei tarvitse opetella ulkoa. CyberGhost-sovellus tarjoaa erillisen "For Torrenting" -listan eri vaihtoehdoista. Tarjolla on runsaasti käyttöön sopivia palvelimia, sillä laskimme Windows-listalta 70 P2P-tuellista palvelinta. Lukema on merkittävästi enemmän kuin suurimmalla osalla VPN-palveluntarjoajista.

Yhdistimme tämän avulla kolmeen P2P-ystävälliseen alueeseen ja onnistuimme ongelmitta lataamaan torrentteja kaikista. Emme myöskään havainneet ongelmia latausnopeuksissa.

Palaamme Windows-sovelluksen ominaisuuksin myöhemmin tarkemmin, mutta mainittakoon silti jo nyt sovelluskohtainen VPN-yhteyden muodostus. Sen avulla CyberGhost yhdistää VPN-palvelimeen automaattisesti torrent-sovelluksen avautuessa.

Torrent-tiedostojen lataaminen voi toisinaan olla riskialtista puuhaa, mutta CyberGhostin URL-seulonta karsii valikoimasta epäilyttävimmät vaihtoehdot. Tämä on omiaan vähentämään ongelmakohtien määrää.

Asennus

CyberGhost on tehnyt käyttöönotosta mahdollisimman vaivattoman. Kokeilumme perusteella tavoitteessa on myös onnistuttu.

Verkkosivuilla olevaa latauslinkkiä klikkaamalla saa napattua koneelleen pienen Windows-asennuspaketin. Hyväksyimme käyttöehdot, syötimme sähköpostin ja salasanan ja lopulta vahvistimme tietomme vastaanottamalla vahvistusviestin annettuun sähköpostitiliin. Mitään muuta ei tarvita.

Sama yksinkertaisuus jatkuu myös mobiilisovellusten kohdalla. CyberGhost tarjoaa sovellukset Androidin ja iOS:n latauspaikalta, eikä käyttöönottoon sisälly mitään tavallisesta poikkeavaa.

Mikäli tarvitset OpenVPN-asetustiedostot reititintä tai muuta laitetta varten, tilanne muuttuu selvästi hankalammaksi. Siinä missä monet muut VPN-palvelut tarjoavat useita .OVPN-vaihtoehtoja ladattavaksi, CyberGhost vaatii selvästi pidemmän prosessin.

Käyttöönotto vaatii tällöin sisäänkirjautumisen, laiteprofiilin luomisen, haluttujen asetusten valitsemisen (mainosesto, datapakkaus jne.), protokollan valinnan (OpenVPN TCP tai UDP), sijaintimaan valinnan, palvelimen nimeämisen, käyttäjätunnuksen sekä salasanan. Tämän jälkeen saat ladattua tiedoston, sertifikaatit sekä muut keskeiset tiedostot ZIP-pakettina.

Jos haluat tehdä käyttöönoton useille eri sijainneille, voit halutessasi uudelleennimetä .OVPN-tiedostot tarkemmiksi.

Lähestymistavassa on monimutkaisuudestaan huolimatta omat etuutensa. Saat nimittäin asetettua yhteydet toimimaan juuri haluamallasi tavalla. Mikäli aiot kuitenkin tehdä tämän kaikille palvelimille erikseen, luvassa on runsaasti käsityötä.

• Tutustu meidän CyberGhost-tarjoukseen ja saat puolet pois hinnasta

Windows-sovellus

CyberGhostin Windows-sovellus tekee vaikutuksen sekä yksinkertaisella ja kevyellä käyttöliittymällä. Simppeli näkymä kertoo yhteystilanteen, listan sijainneista sekä tarjoaa painikkeen yhdistämistä varten.

Ei silti kannata luulla sitä liian rajoittuneeksi. Oikeaan reunaan sijoitettu valikko tarjoaa runsaan valikoiman erilaisia lisäominaisuuksia. Sen avulla voit valita mieluisan palvelimen, minkä ohella serverit kertovat etäisyyden sekä ruuhkatilanteen. Voit halutessasi rajata näkyville suoratoistoon tai torrenteille optimoidut palvelimet, minkä lisäksi suosikkijärjestelmä mahdollistaa omien listojen helpon luomisen.

WireGuard-protokollan käynnistyminen otti verrattain pitkään eli noin 10 sekuntia. Vastaavasti OpenVPN oli hiukan yllättäen nopeampi 6 sekunnin odotuksellaan. Liekö tämä syynä sille, että palvelu valitsee OpenVPN:n oletuksena. Onneksi WireGuardin saa halutessaan helposti päälle.

Valitsitpa minkä protokollan tahansa, sovellus ei anna ilmoitusta yhteyden muodostumisesta tai katkeamisesta. Tämä voi aiheuttaa epätietoisuutta ja pahimmillaan yksityisyystietojen vuotamisen.

Smart Rules -paneeli osoittautui huomattavasti hyödyllisemmäksi. Sen avulla voi säätää CyberGhost-sovelluksen toimivuutta jopa poikkeuksellisen monipuolisesti.

Suurin osa VPN-sovelluksista tarjoaa mahdollisuuden automaattikäynnistykseen Windowsin yhteydessä. CyberGhostin tapauksessa voit yhdistää oletuksena suosimallesi palvelimelle, minkä lisäksi ruudulle voi asettaa tietyt sovelukset käynnistymään itsestään.

Erillinen Wi-Fi Protection -valikko keskittyy langattomien verkkojen toimintaan. Sen avulla voi asettaa toimintaperiaatteen uusien verkkojen toimivuudelle. Saat esimerkiksi asetettua CyberGhostille automaattisen käynnistyksen tilanteisiin, jolloin käytössä oleva verkko on suojaton. Mikäli taasen et halua koneesi yhdistävän lainkaan suojaamattomaan verkkoon, onnistuu sekin vaivatta. Lisäksi tietyille verkoille voi asettaa omia sääntöjään, jolloin VPN ei esimerkiksi kytkeydy lainkaan päälle työpaikalla.

Iloiset yllätykset eivät ota loppuakseen. App Rules yhdistää VPN-palvelimeen automaattisesti tiettyjen sovellusten kohdalla. Tällöin ei tarvitse esimerkiksi muistaa kytkeä yhteyttä erikseen päälle torrent-latausten yhteydessä.

Mukana on mahdollisuus luoda erilaisia poikkeuksia. Esimerkiksi YLE Areena on tarkoitettu vain suomalaiseen käyttöön, jolloin halunnet lisätä sen poikkeustapaukseksi. Tällöin sivusto ohittaa automaattisesti VPN-yhteyden, minkä ansiosta pääset sivulle vaikka VPN-sijaintisi olisikin maailmalla.

Monipuoliset vaihtoehdot tarjoavat runsaasti joustavuutta. Niistä suurin osa lienee monille käyttäjille ylimääräisiä. Onkin hyvä, että CyberGhost toimii ongelmitta myös oletusasetuksilla. Syvällisempää käyttöä hakevat saavat rahalleen kuitenkin poikkeuksellisen monipuolisen ja kustomoitavan vastineen.

Windows-sovelluksen asetukset

Settings-valikko tarjoaa perinteisempiä asetusvaihtoehtoja. Voit valita mieluisan protokollan (OpenVPN, IKEv2 tai WireGuard, sillä L2TP poistui käytöstä), asettaa sattumanvaraisen portin ja kytkeä kill switchin, IPV6-yhteyden tai DNS-vuotosuojauksen päälle

Kill switch sekä DNS-suojaus toimivat tällä erää myös normaaliin tapaan. Vielä aiemmin näitä ei voinut kytkeä pois päältä, mutta toiminto on lisätty viimeisimmissä päivityksissä. Toki nämä kannattaa pitää tavallisesti päällä, mutta ne voivat aiheuttaa outoja verkko-ongelmia, jolloin niiden kytkemistä pois kannattaa harkita.

Testiemme perusteella kill switch toimii silti erittäin hyvin. Pakotimme OpenVPN- ja IKEv2-yhteydet poikki, minkä lisäksi estimme openvpn.exe-tiedoston toiminnan kokonaan. CyberGhostin sovellus tunnisti tapahtuneen, ilmoitti asiasta ja yhdisti palvelimeen automaattisesti uudelleen. Hälytyksen nopeus jätti kenties hitusen parannettavaa, mutta IP-osoitteemme ei onneksi paljastunut missään vaiheessa.

Sovellus ei myöskään anna ilmoitusta, jos yhteys katkeaa. Ja ellei satu juuri silmäilemään palvelua, ei välttämättä tajua heti, miksi internet-yhteys on katkennut.

Tämä ei tosin haittaa OpenVPN- tai IKEv2-yhteyksissä, jolloin palvelu päivittää statuksensa ja yhdistää automaattisesti muutaman sekunnin jälkeen.

Mutta kun suljimme WireGuard-prosessin, sovellus ei tuntunut huomaavan asiaa. Internet-yhteys oli asiaankuuluvasti estetty, mutta sovellus väitti silti, että olisimme olleet yhteydessä. Katkaiseminen palautti yhteyden, mutta tällainen saattaa hämmentää käyttäjiä. Ja jos sovellus väittää olevansa yhteydessä silloinkin kuin se ei ole, jää pakostakin miettimään, mitä muita ongelmia siltä on saattanut jäädä huomaamatta.

• Hyödynnä erikoisdiili ja nappaa CyberGhost houkuttelevaan tarjoushintaan

Mac-sovellus

CyberGhostin Mac-sovellus näyttää hieman karsitulta mobiiliversion VPN-paneelilta, joka koostuu käytännössä sijainneista ja Connect-painikkeesta. Yksinkertaisuus tarjoaa nopean tavan yhdistää, jos monipuolisuus ei kiinnosta.

Expand-ikonia painaessa vasemmalle avautuu tosin uusi paneeli, jonka kautta pääsee käsiksi muihin valikoihin. Tämä muistuttaa jo enemmän Windows-sovellusta, mutta siinä on joitain odottamattomia poikkeuksia.

Macin sijaintilista ei kerro matkaa kuhunkin palvelimeen, kuten Windowsilla. Sen sijaan se näyttää palvelinkapasiteetin, jonka avulla käyttäjä voi katsoa palvelimen mahdollisen ruuhkan. Molemmat tiedot ovat hyödyllisiä tietää, joten miksei niitä ole saatavilla kummallekin alustalle?

Sovelluksen sivupalkeissa on myös eri sijaintitiedot. Windowsissa listaukseen on laitettu pelaamiseen, torrentoimiseen ja striimaamiseen sopivat vaihtoehdot, kun taas Macilla tämä keskittyy ainoastaan lataukseen ja striimaamiseen.

VPN-palveluiden Mac-sovelluksille tyypillisesti CyberGhost ei ole ominaisuuksiltaan yhtä kattava kuin Windows-versio. Yksityisyysasetuksissa on nähtävissä ainoastaan mainokset, seuraajat ja haittaohjelmien esto, mutta DNS-vuotomahdollisuudesta tai automaattisesta kill switchistä ei ole tietoakaan.

Käyttöönotto on niin ikään Windowsia selkeämpää. Sovelluksen voi asettaa yhdistämään automaattisesti käynnistyessä tai kun laite tunnistaa turvattoman WiFi-verkon. VPN-yhteyttä ei voi tosin aktivoida tiettyjen sovellusten ollessa päällä, eikä käyttäjillä ole mahdollisuus luoda poikkeuksia tietyille verkkosivuille.

Toisaalta CyberGhostin Windows-sovellus on yksi markkinoiden muokattavimmista, joten vaikka Mac-versio ei yllä aivan samaan, se on silti käyttäjäystävällinen ja kattava sovellus.

Android-sovellus

Mobiilisovellukset ovat usein heikompia kuin niiden työpöytäsovellukset, mutta CyberGhostin osalta sovellukset ovat yllättävän kattavia.

Käyttöliittymä avautuu tyypillisen yksinkertaiseen näkymään, jossa ei ole juuri muuta painettavaa kuin Connect-painike ja haluttu sijainti. Kun näkymän vaihtaa tablettiystävällisempään laajakulmatilaan, sijainnit saa paremmin näkyviin samalle ruudulle. Tämä helpottaa oikeiden palvelinten etsimisessä.

Sovelluksen voi lisäksi laittaa automaattisesti yhdistämään epävarmaan WiFi-verkkoon liittyessä, minkä lisäksi protokolla tukee OpenVPN:ää ja WireGuardia (mutta ei IKEv2:ta).

Sovellus tukee myös työpöytäsovelluksen kykyä käyttää satunnaisia portteja yhdistäessä VPN:ään, mikä helpottaa estojen kiertämistä.

Content Blocker -estää haitallisista, mainoksista tai seuraimista tunnetut sivut. Emme tosin ole kokeneet tätä ominaisuutta järin hyödylliseksi, ja se on otettu vakiona pois päältä.

Palvelun paras ominaisuus on todennäköisesti sovelluskohtainen yhdistäminen (Split tunneling), jonka avulla käyttäjä voi määrittää, mitkä sovellukset käyttävät VPN:ää ja mitkä eivät.

Lisäksi sovellus tukee domain frontingia, jonka avulla voidaan sivuuttaa osa estoista käyttämällä sisällönjakeluverkkoa (CDN). Emme testanneet tätä itse, mutta sen olemassaolo on silti hyvä asia. Ihmettelemme kuitenkin, miksi sitä ei ole lisätty Windows-sovellukseen.

Mobiilisovelluksista uupuu kill switch, mutta tämä ei ole merkittävä puute. Sen sijaan täytyy vain käyttää Androidin järjestelmätason kill switchiä.

iOS-sovellus

iOS-sovellus näyttää samalta kuin Windows- ja Android-versiot, ja sen käyttäminen on aivan yhtä helppoa; kirjaudut vain sisään ja painat Connect-painiketta.

iOS:n VPN-sovellukset eivät ole koskaan niin hyviä kuin Androidin VPN-sovellukset, koska Applen turvallisuusjärjestelmä ei anna mahdollisuutta samanlaiselle vapaudelle. Sovelluksesta löytyy silti mielenkiintoisia ja käteviä ominaisuuksia. Yksi näistä on muun muassa mahdollisuus yhdistää palveluun automaattisesti, kun käyttäjä liittyy turvattomiin tai valittuihin verkkoihin. Lisäksi mahdollisuus käyttää IKEv2- tai WireGuard-protokollaa, analysoida internetyhteys ja tarkastaa käytössä olevat CyberGhostin VPN-palvelimet auttavat ongelmien ratkomissa.

Kaiken kaikkiaan nämä eivät ole parhaat mahdolliset mobiilisovellukset, mutta ne ovat miellyttävät, helppokäyttöiset ja vaihtelevan tehokkaat. Lisäksi niissä on 7 päivän koejakso, joten niihin voi tutustua kätevästi.

Dedikoitu IP

CyberGhost tarjoaa mahdollisuuden dedikoidun IP-osoitteen hankinnalle. Sen hankkimalla saat uniikin osoitteen vain omaan käyttöösi, minkä ansiosta verkkopalveluiden estojen ohittaminen on selvästi tavallista helpompaa.

Tilauksen tekeminen huipentuu sijainnin valintaan. Vaihtoehdot ovat harmillisen vähäiset, sillä tarjolla on vain Montreal, Frankfurt, Pariisi, Lontoo, Manchester, Chicago ja New York.

Valitsimme New Yorkin, minkä jälkeen sivusto tarjosi meille erillisen avaimen ('DIP26mZCWKAQP3oKceFu8YLRaqlW6LrR') IP-osoitteen muodostamiseksi. Tämän kopioiminen Windows-sovellukseen avasi IP-osoitteen halutusta sijainnista.

Aloitus voi tuntua haastavalta, mutta sille on hyvä syy. CyberGhost ei nimittäin sido IP-osoitetta tunnukseen, minkä vuoksi yksityisyys on täysin taattua. Palveluntarjoajalla ei ole mahdollisuutta tunnistaa käyttäjää osoitteen perusteella.

Mukana on muutamia sudenkuoppia. Ensinnäkin IP-avaimen kadottaminen on kohtalokasta, sillä CyberGhost ei voi tietää avainta. Palveluntarjoaja tekee onneksi kaikkensa auttaakseen. Uuden avaimen voi generoida tarvittaessa automaattisesti uudelleen.

Kun uusi osoite on aktivoitu, uusi dedikoitu IP ilmestyy CyberGhostin sijaintivalintaan. Voit käyttää sitä milloin vain haluat, kun taas muulloin saa hyödynnettyä dynaamisia IP-osoitteita ilman ongelmia.

Kokonaisuus toimi testissämme hyvin ja juuri kuten mainospuheissa luvattiin. Osoite sijaitsi hakutulosten perusteella New Yorkissa. Lisäksi Cyren, BrightCloud, Talos ja muut IP-historioihin keskittyneet palvelut antoivat osoitteellemme puhtaat paperit. Sitä ei oltu blokattu mihinkään.

CyberGhostin dedikoitu IP-osoite on kiinnostava lisä palveluun. Hintakin on perusteltu, sillä vaikka esimerkiksi PureVPN tarjoaa samaisen ominaisuuden hitusen halvemmalla (3,99 dollaria kuukaudessa), on sen muut kulut arvokkaampia. Täten CyberGhost on kokonaisuutena selvästi parempi ratkaisu.

Asiakastuki

Asiakastuki on järjestelty varsin oivallisesti. Guides-oppaat kattavat erilaiset alustat, palvelun aloittamisen, varsinaisen käytön sekä pääominaisuudet. Oppaat kattavat Windowsin, Macin, Androidin, iOS:n, Linuxin ja monet muut.

Ne opastavat melko hyvin pääominaisuuksien käyttöön, kuten Windows-sovelluksen asentamiseen, ja sisältävät kuvakaappauksia ja ylimääräisiä vinkkejä esimerkiksi salasanoiksi. Nämä eivät ole yhtä kattavat kuin ExpressVPN:llä.

Artikkelien etsiminen perustuu tarkasti mietittyihin avainsanoihin. Tämän vuoksi ensimmäiseen tulokseen ei välttämättä kannata tyytyä, sillä esimerkiksi sanat 'speed' ja 'performance' tarjoavat täysin erilaiset tulokset. Harmillisesti tulosten esittelyssä on myös pieniä ongelmia. Osumat eivät nimittäin ilmesty näkyviin osuvuuden perusteella.

Recent Activity -paneeli kertoo, hiljattain lisätyt tai muokatut tukidokumentit. Valitettavasti kun sivulle sukeltaa tarkemmin, huomaa CyberGhostin lisänneen vain kolme artikkelia viimeisen vuoden aikana. Emme siis odota näkevämme tähän merkittäviä parannuksia.

Onneksi oppaiden sisällöt auttavat hyvin alkuun. Ja mikäli ne eivät riitä, on tarjolla myös ihmiskontakti niin sähköpostitse kuin live chatin välityksellä.

Chat toimi testimme perusteella erittäin hyvin. Saimme muutaman minuutin odotuksen jälkeen asiantuntijan mukaan keskusteluun. Esitimme tukiagentille varsin teknisen kysymyksen littyen OpenVPN:n asetustiedostoihin, johon saimme kattavan ja selkeän vastauksen. Tuessa selvästi ymmärrettiin vaivatta ongelman luonne.

CyberGhostin tukisivu ei ole ongelmaton. Onneksi se tarjoaa kattavan määrän ohjeita, joiden pettäessä voi vielä turvautua live chattiin. Sen avulla saat nopeasti apua ongelmanratkaisuun.

• Säästä CyberGhost-diilin avulla pitkä penni

Kannattaako CyberGhost tilata?

CyberGhostissa on ongelmia ja ärsyttäviä rajoituksia, mutta se onnistuu nopeilla yhteyksillään, kohtuullisella geoblokkauksen kierrolla sekä runsailla ominaisuuksillaan paikkaamaan puuteen. Kokonaisuus onkin ehdottomasti testaamisen arvoinen.

• Tässä ovat tämän hetken parhaat VPN-palvelut

Pika-arvostelussa Hotspot Shield

Hotspot Shield on suosittu VPN-palvelu, jonka kilpailijoista erottuvat ominaisuudet nostavat sen mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi.

Kaiken keskiössä on laaja verkko. Palvelu tarjoaa yli 1 800 palvelinta yli 80 maassa ja roimassa 150 sijaintipaikassa. Kaikki serverit ovat P2P-tuettuja sekä turvattu haitta- ja kiristyshaittaohjelmilta.

• Tutustu tämän hetken parhaisiin ilmaisiin VPN-palveluihin

Sovellus on saatavissa Windowsille, Macille, Androidille ja iOS:lle. Lisäksi ohjeet auttavat Linuxin, älytelevisioiden sekä reitittimien käyttäjiä.

WireGuard on palveluun tuore lisäys. Sen rinnalla olevat OpenVPN sekä IKEv2 tuovat kokonaisuuteen lisää vaihtoehtoja.

Palvelu tukee vähintään viisi ja enintään 25 samanaikaista yhteyttä riippuen tilauksesta. Isoimmillaan lukema on selvästi kilpailijoiden yläpuolella.

Hinnoittelu

Tässä arvostelussa ei keskitytä Hotspot Shieldin ilmaisversioon, joka on parhaiden ilmaisten VPN-palveluiden listallamme kärkikahinoissa. Se tarjoaa vain yhden palvelinsijainnin (Yhdysvallat) ja on ominaisuuksiltaan erittäin vaatimaton, siinä ei onneksi ole kuukausittaista datakattoa. Se on täten pätevä vaihtoehto kokeiluun, mutta sen kummoisempaa käyttöä varten on syytä avata kukkaroa.

Hotspot Shield Premiumin kuukausitilaus maksaa 12,99 euroa. Tällöin tuen piiriin lukeutuu enintään viisi laitetta. Sen sijaan vuositilauksen kohdalla hinta on enää 7,99 € kuukaudessa.

Hinta on VPN-palveluiden joukossa kalliin puoleinen, mutta lisäsovellukset tekevät diilistä varsin kilpailukykyisen. Jos kuitenkin tarvitset pelkästään VPN-palvelua, on sellainen monesti saatavissa noin puolet vähemmällä.

Maksaminen onnistuu PayPalilla ja pankkikortilla. Harmillisesti Bitcoinit eivät kuitenkaan käy maksutapana.

Mikäli palvelu ei miellytä, tarjolla on erittäin antelias 45 päivän peruutusoikeus.

Yksityisyys

VPN-sovelluksen tietoturvan arvioiminen käynnistyy yleensä protokollien, suojauksen sekä tunnistautumisen osalta. Ne voivat muodostaa varsin monimutkaisen kokonaisuuden, mutta OpenVPN-protokollan näkeminen on jo itsessään yleensä riittävä vakuus yksityisyydestä.

Hotspot Shield on tältä osin vaikeampi tapaus. Se sai pitkän odotuksen jälkeen IKEv2-protokollan, mutta sen pääasiallinen käyttö pohjautuu Catapult Hydra -tekniikkaan. Vaikka kyseessä on erikoisuus, ei siitä tarvitse olla huolissaan. Catapult Hydra keskittyy suorituskykyyn, mutta tästä huolimatta sen suojaus perustuu samoihin standardeihin kuin muissakin protokollissa.

Hotspot Shieldin sivulla käydään yksityiskohtia läpi. Palveluntarjoaja kertoo Catapult Hydran suojauksen pohjautuvan TLS (Transport Layer Security) 1.2:een AES-256- ja AES-128-salauksella, 2048-bittisellä RSA-sertifikaatilla sekä ECDHE-tunnistautumisella. Edellä mainitun voi tiivistää seuraavasti: yksityisyys on kunnossa.

Palveluntarjoajien omien protokollien suurin ongelma on niiden salamyhkäisyys. Siinä missä OpenVPN perustuu avoimeen lähdekoodiin ja täten sen toimivuus on kenen tahansa nähtävissä, Catapult Hydran tapauksessa tällainen ei onnistu.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Hotspot Shieldin puheisiin tarvitsisi luottaa sokeasti. Yhtiö nimittäin korostaa, että Catapult Hydra on käytössä monilla tunnetuilla tietoturvayhtiöillä, kuten McAfeella ja Bitdefenderillä.

Vaikka protokollan lähdekoodi ei olekaan julkisesti saatavilla, ei se tarkoita etteikö sitä oltaisi käyty läpi. Hotspot Shield kertoo protokollan käyneen läpi "kolmannen osapuolen tietoturva-asiantuntijoiden arviointeja". Näitä testejä ovat tehneet yli 60 prosenttia maailman suurimmista tietoturvayhtiöistä.

Tietoturva ei koske pelkästään teknologiaa. Myös sovelluksen toimivuudella on iso merkitys. Testiemme perusteella erilaiset suojaukset kuitenkin toimivat kuten kuuluukin. Kokeilimme palvelua IPLeakin ja DNSLeakTestin avulla, mutta tuloksista ei paljastunut DNS- tai WebRTC-vuotoja.

IP-osoitteen vuotaminen VPN-yhteyden katketessa on perinteinen uhkakuva. Palvelut tapaavat sisältää kill switch -ominaisuuden tätä varten, jonka tehtävänä on katkaista kaikki verkkoliikenne VPN-yhteyden katketessa. Teoriassa näin tapahtuu, mutta miten on käytännössä?

Ensitestit Windows-sovelluksella antoivat positiivista tuloksia. Vaikka kytkimme kill switchin pois päältä, IP-osoite ei paljastunut palvelinsijaintia vaihtaessa. Kun palvelinyhteys katkaistiin, IP-osoite oli näkyvissä muutaman sekunnin ajan. Kill switchin päällä ollessa osoitetta ei saanut näkyviin missään tilanteessa.

Päätimme tämän jälkeen kaivaa pintaa syvemmältä. Havaitsimme sovelluksen avaavan useampia paikallisia TCP-yhteyksiä verkkoliikennettä varten. Arvelimme näkevämme ongelmia tilanteessa, jossa nämä pakotettaisiin katki. Oletuksemme osoitettiin kuitenkin vääräksi, sillä IP-osoite ei paljastunut eikä asiasta noussut edes hälytystä. Kun yhteys palautettiin, kaikki toimi jälleen normaalisti.

• Säästä 77% Hotspot Shield -tilauksesta parhaalla diilillä

Lokitiedostot

Hotspot Shield avaa yksityisyyskäytäntöjään varsin miellyttävin ilmauksin:

"VPN-palvelumme ei kerää lokitiedostoja tai tallenna IP-osoitteita, laitetietoja tai mitään muitakaan tunnistetietoja VPN-käytöstä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan emme taltioi mitään tietoja selaushistoriasta tai sovelluskäytöistä."

Jonkinlaisia lokitietoja kuitenkin kerätään. Sivuilla mainitaan tällaisiksi tiedonmurusiksi VPN-istunnon pituuden sekä käytetyn verkkokaistan määrän. Myös domainien käytöstä pidetään kirjaa, mutta tämä tehdään anonyymillä tavalla, jonka perusteella käyttäjän yksilöiminen ei ole mahdollista.

Myös laitteista kerätään tietoa, joka yhdistetään muuhun kerättyyn dataan. Näitä tietoja ei kuitenkaan yhdistetä VPN:n käyttöön.

Lisäksi Hotspot Shield kerää käyttäjän IP-osoitteen suojautuakseen maksuvaiheen petoksilta. Myös summittainen sijainti sekä verkkoyhteyden palveluntarjoajan kertomat tiedot napataan talteen.

Kuten yllä mainitaan, palvelu kerää yllättävän paljonkin erilaisia tietoja käytöstä. Periaatteessa Hotspot Shieldin tiedot voivat kertoa milloin olet käyttänyt VPN-yhteyttä, mitä laitetta käytit, mistä olet yhteyden muodostanut ja paljonko tietoa siirtyi.

Hotspot Shield tekee kuitenkin selväksi, ettei mitään mainittuja tietoja voi yhdistää VPN-tunnukseesi. Valitettavasti palveluntarjoaja ei ole käynyt läpi kolmannen osapuolen tietoturva-asiantuntijoiden suorittamaa auditointia. Tämän vuoksi joudummekin tyytymään siihen mitä Hotspot Shield kertoo.

Kill switch

Hotspot Shieldin sovelluksissa on mukana kill switch -kytkin, joka ehkäisee IP-tietovuotojen riskiä VPN-yhteyden katketessa. Tämä on erittäin käytännöllinen lisä toimiessaan. Näin ei kuitenkaan aina ole, joten laitoimme Hotspot Shieldin katkaisimen testiin.

Yksi merkittävä ongelma paljastuu nopeasti: Windowsin kill switch -kytkin toimii ainoastaan Hydra-protokollaa käyttäessä. Jos käytössä on WireGuard tai IKEv2, kytkeytyy ominaisuus pois päältä. Tämä on hyvin omituinen ja ainutlaatuinen ratkaisu, sillä muut palvelut eivät vaadi näin ankarasti käyttämään palveluntarjoajan omaa protokollaa.

Toinen noston arvoinen asia on, että kill switch on kytketty oletuksena kokonaan pois päältä. Se on kytkettävissä helposti päälle Settings-valikosta, mikä ei sinänsä ole kovinkaan paha asia. Jos kuitenkin vaihdat Protocols-välilehdeltä käyttöön esimerkiksi WireGuardin, kytkeytyy kill switch heti pois päältä ilman varoitusta. Tämä on iso heikkous.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Jos protokollavalinnaksi on asetettu "Automatic", saattaa palvelu poistaa kill switchin pois päältä periaatteessa milloin vain. Järjestelmä toki suosii Hydran käyttöä, mutta tämä ei ole aina varmaa.

Kunhan saimme kill switchin pysyvästi päälle, tulokset olivat oikein hyviä. Sovellus ei vuotanut IP-osoitettamme. Ja kun IP-osoitetta vaihtoi, omat tietomme olivat näkyvissä enimmilläänkin muutaman sekunnin ajan yhteyden katketessa. Kill switchin päällä ollessa IP-osoitetta ei näkynyt lainkaan.

Kokeilimme sovelluksen toimintavarmuutta muutamissa äärimmäisissä olosuhteissa. Koska ohjelma käyttää useita TCP-yhteyksiä VPN-yhteyden muodostamiseksi, halusimme tietää mikäli näiden sulkeminen kaataisi sovelluksen. Kun Windowsin prosessi suljettiin pakotetusti, VPN katkesi mutta kill switch ei aktivoitunut.

Kokonaisuutena kill switch on varsin hyvä Hydra-protokollaa käyttäessä, mutta sen puuttuminen WireGuardin ja IKEv2:n rinnalta on merkittävä puute. Tämän tulisi olla mahdollisimman pikaisesti korjattava asia.

Suorituskyky

Hotspot Shield ei säästele ylisanojaan Catapult Hydra -protokollansa suorituskyvyn osalta. Tämä on tietysti tuttua mainospuhetta, joten asetimme sen tarkempaan testiin. Mittasimme latausnopeuksia SpeedTestin, TestMyn sekä muiden nopeustestien avulla.

Hydralla latausnopeudeksi muodostui 210 Mbit/s. Tämä on harvinaisen heikko lukema ja selvästi aiempia mittauksia vaatimattomampi suoritus. Monet OpenVPN-palvelut yltävätkin parempaan.

WireGuardilla lukemat onneksi lähes kolminkertaistuivat, sillä mittaustulos oli 570 Mbit/s. Vaikka se ei ole paras tulos koskaan, ajaa se asiansa varsin hyvin.

• Tilaa Hotspot Shield täältä niin säästät satasia

Netflix ja suoratoistopalvelut

VPN-yhteydet ovat monilla käytössä suoratoistopalveluiden tai sivustojen maakohtaisten rajoitusten kiertämiseksi.

VPN-palvelun arvioiminen tällä perusteella on haastavaa, sillä ominaisuuksien keskeisyys on hyvin käyttäjäkeskeistä. Olemme kuitenkin tavanneet kokeilla eri suoratoistopalveluiden avulla toimivuutta, joten tälläkin kertaa testiin joutuivat BBC iPlayer, Netflix, Amazon Prime Video ja Disney+.

Hotspot Shield osoittaa kyntensä suoratoistopalveluiden kohdalla. Osa palveluista vaatii eri palvelimien kokeilemista yhteyden muodostamiseksi, mutta tällä kertaa kaikki oli erittäin helppoa. Kokeilimme kolmella eri yhteydellä ja IP-osoitteella toimivuutta, ja näistä jokainen avasi portit.

BBC iPlayer on monille palveluille kompastuskivi. Hotspot Shield onnistui kuitenkin testissämme pitämään brittiläisiä rajoituksia pilkkanaan. Pääsimme ongelmitta sisään eikä mikään videosisältö jäänyt näppiemme ulottumattomiin.

Netflixin muurit olivat edellisellä testikerralla liian korkeat kiivettäväksi, mutta nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen. Hotspot Shield sai kierrettyä jenkki-Netflixin maarajoitukset ongelmitta.

Hyvät uutiset jatkuvat Amazon Primen ja Disney+:n kohdalla. Molemmat palvelut avautuivat ensimmäisellä yrittämällä ilman lisävaivaa.

Ainoiksi kauneusvirheiksi jäivät Australian 10 play sekä 9Now, jotka eivät avautuneet.

Torrentit

Kuten suurin osa VPN-palveluista, myös Hotspot Shield jättää P2P-tukensa varsin pienelle huomiolle. Tarkempi syynäys kuitenkin paljastaa erittäin hyviä uutisia.

Palvelun jokainen palvelin tukee P2P-liikennettä. Käytitpä Windows-, Mac-, Android- tai iOS-sovellusta, yhdistämisen jälkeen olet valmis aloittamaan latailun.

Emme niele verkkosivujen väitteitä sellaisenaan. Tämän vuoksi päätimme testata toimivuutta asettamalla sijaintitiedoksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani.

Hakusanat 'P2P' ja 'torrent' eivät tuota tukisivustolla osumia. Onneksi Resources And Blog -osiossa on saatavilla muutamia yksinkertaisia oppaita alkuun pääsemiseksi. Näistä kiinnostavimpia ovat erillinen mainos VPN:n hyödyllisyydestä torrent-latailuun sekä vinkkilista torrent-tiedostojen lataamiseen anonyymisti.

Hotspot Shield ei aseta minkäänlaisia kaista- tai datarajoituksia, joten palvelu on torrentien käyttäjälle erinomainen.

• Lunasta erinomainen Hotspot Shield -tarjous täältä
• Tässä ovat tämän hetken parhaat ilmaiset torrent-ohjelmat

Windows-sovellus

Hotspot Shieldin Windows-sovellus avautuu tumman ruudun kera, joka kertoo sen hetkisen sijainnin ja tarjoaa ison On/Off-painikkeen yhteyttä varten sekä pienen työkalupalkin lisäasetuksia varten. Kaikkinensa näkymä on erittäin suoraviivainen. Jopa VPN-palveluihin perehtyvä on sen parissa kuin kotonaan.

On/Off-painikkeen kytkentä päälle yhdistää palvelimelle todella ärhäkkäästi. Testiemme perusteella jopa kaukaisimmat serverit avautuivat neljän ja viiden sekunnin odotuksella. Lukema on erinomainen, sillä yleensä VPN-palveluilla kestää vähintään viitisen sekuntia ja monesti jopa 10-20 sekuntia.

Kun yhteys on muodostettu, kartta osoittaa uuden virtuaalisen sijaintitiedon. Muut tietopalkit puolestaan näyttävät palvelimen IP-osoitteen, ruuhkaisuuden, latenssin, käytetyn datan määrän, hetkellisen tiedonsiirtonopeuden sekä käytössä olevan lähiverkon nimen. Kokonaisuus on upea ja hyvin jäsennelty.

Lista eri palvelinsijainneista ja -maista avautuu aktiivista lokaatiota klikkaamalla. Tarjolla ei valitettavasti ole omien suosikkilistojen luomista. Onneksi Hotspot Shieldin 'Recently used' -lista näyttää näppärästi viimeisimmät palvelimet, jotka ovat todennäköisesti edelleen ajankohtaisimpia.

Hotspot Shieldin asetusvalikko kattaa eri vaihtoehdot monipuolisesti. Mukana on muun muassa protokollan valinta (IKEv2 tai Catapult Hydra) sekä mahdollisuus avata VPN automaattisesti koneen käynnistyksen yhteydessä. Lisäksi voit asettaa haluamasi asetukset IP-vuotojen sekä kill switchin suhteen.

Mukana on muutamia hyödyllisiä lisäominaisuuksia. Ensinnäkin voit asettaa Hotspot Shield -yhteyden automaattiseksi suojaamattomien, suojattujen tai kaikkien Wi-Fi-yhteyksien yhteydessä. Vaikka tämän pitäisi olla peruskauraa kaikille VPN-palveluille, valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.

'Smart VPN' -ominaisuuden avulla voit määrittää sivustoja, jotka eivät hyödynnä VPN-palvelua. Tämä on tarpeellista tapauksissa, joissa sivusto ei toimi muualta kuin kotimaasta käsin. Esimerkiksi YLE Areena on sivusto, joka on tarkoitettu vain suomalaisille katsojille, joten halunnet lisätä sen poikkeustapausten listalle.

Erilaiset pikakomennot ovat aina miellyttävä lisä. Esimerkiksi yhteyden saa päälle tai pois päältä painamalla samanaikaisesti Ctrl+Shift+C, kun taas Ctrl+Shift+V avaa sijaintivalinnan.

Nämä toimivat testiemme aikana ongelmitta. Mikäli kuitenkin törmäät hankaluuksiin, tukisivulla on tarvittavat ohjeet sekä live chat -tuki tilanteen korjaamiseen.

• Huikea Hotspot Shield -tarjouksemme pudottaa hinnasta jopa 77 prosenttia

Mac-sovellus

Hotspot Shieldin Mac-sovellus on riisutumpi versio Windowsin ohjelmasta. Monet ominaisuudet ovat pudonneet kelkasta, minkä lisäksi tehdyt muutokset eivät tunnu perustelluilta.

Aloitusnäkymä on väritykseltään ja tyyliltään samanlainen, mutta automaattisen yhdistämisen mahdollistavan Auto-näppäimen puuttuminen tuntuu omituiselta. Niin ikään vinkkikirjasto puuttuu ja sivupalkin ikonit on korvattu tekstillä.

Mac-sovelluksen palvelinsijainnin valinta pohjautuu perinteiseen listaan. Lisäksi mukana ei ole helppokäyttöistä tapaa poimia striimaukseen tai pelaamiseen kohdennettua palvelinta.

Asetukset-valikko tuntuu Windowsiin verrattuna todella tyhjältä. Voit valita Hydra- ja IKEv2-protokollan väliltä, minkä lisäksi yhdistymisen saa tapahtumaan automaattisesti Macin käynnistyessä. Mukana ei kuitenkaan ole kill switchiä, Smart VPN:ää, konfiguroitua IP-vuotosuojaa tai edes pikakomentoja. Lisäksi Mac ei yhdistä suoraan VPN:ään epäturvallisessa verkossa. Ilmoitus sentään kertoo tilanteesta.

Jos etsit VPN-sovellusta yksinkertaiseen peruskäyttöön etkä ole kokeillut Windows-versiota, Hotspot Shield ajaa asian. Muille sen ongelmat ja rajallisuus ovat kuitenkin ongelma.

Android- ja iOS-sovellukset

Odotimme Hotspot Shieldin mobiilisovellusten olevan samanlaisia kuin Windowsilla, mutta valitettavasti jouduimme pettymään.

Android-sovellus on onnistuneempi kokonaisuus. Sen avulla saa yhdistettyä automaattisesti parhaaseen palvelinsijaintiin, minkä lisäksi pikavalikossa on sopivat vaihtoehdot striimaus- ja pelikäyttöön. Erityisesti tykästyimme Windows-versiostakin puuttuviin "Social networks and chat" -suosituksiin.

Tarjolla on hyödyllisiä työkaluja. Yhteyden saa muodostettua samalla kertaa puhelimen tai sovelluksen kanssa. Niin ikään VPN:n voi pakottaa oletuksena päälle turvattomaan verkkoon liityttäessä. Onpa mukana myös sovelluskohtainen yhteys, joskaan tämä ei toimi yksittäisten verkkosivujen kohdalla. Puutelistalle jäävät kill switch sekä mahdollisuus vaihtaa protokollaa.

iOS-sovellus näyttää ja tuntuu hyvältä, mutta sen ominaisuuslistan vajavaisuus saa sen vaikuttamaan keskeneräiseltä.

Käyttöliittymä itsessään on samanlainen kuin Androidilla. Mukana ei kuitenkaan ole yhteystietoja nykyisestä yhteydestä. Lisäksi suoratoistoon tai pelaamiseen tarkoitetulla suosituslistalla ei ole yhtäkään palvelinta Pohjois-Amerikasta. Windowsilla näemme 25 palvelinta Pohjois-Amerikasta, joiden haku iOS:llä onnistuu vain manuaalisesti.

Asetusten saralla on tyydyttävä käytännössä pelkästään Hydra- ja IKEv2-protokollien välillä vaihtamiseen.

Mobiilisovellukset eivät siis ole huonoja. Ne ovat helppokäyttöisiä, nopeita ja maarajoitusten kiertämisen osalta tehokkaita. Valitettavasti ne eroavat kuitenkin turhan paljon Windows-sovelluksesta. Lisäksi eroavaisuudet ominaisuuksien saralla tekee niistä aivan liian epäjohdonmukaisia.

• Hyödynnä Hotspot Shield -tarjous säästääksesi satasia

Selainlaajennus

Monet VPN-palvelut tarjoavat sovellusten oheen myös selainlaajennuksen, joka on kuitenkin yleensä hyvin rajallinen. Tyypillisesti tarjolla on palvelinsijaintien listaus ja painike yhdistämiselle. Hotspot Shieldin kohdalla tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen, sillä Chrome-laajennus tuntuu todella kattavalta ja osittain jopa mobiiliversioita paremmalta.

Monipuolisuus tulee avausnäkymän perusteella yllätyksenä. Tarjolla on alkuun vain tumma ruutu Yhdistä-painikkeella. Se toimii kuten saattaa olettaakin. Ja kuten muissakin sovelluksissa, yhteys muodostuu lähes välittömästi. Nopeuden takana on käytetty proxy, joka suojaa vain selaimen liikenteen. Se ei täten sovellu kaikkiin tilanteisiin, mutta verkkosivujen avauksessa se on kuin kotonaan.

Laajennus osoittautuu huomattavasti mielenkiintoisemmaksi Configuration-painiketta klikkaamalla. Sen avulla voit määrittää oletusarvoisen palvelimen tai asettaa Hotspot Shieldin yhdistämään automaattisesti lähimpään serveriin.

Tarjolla on useita mielenkiintoisia vaihtoehtoja yksityisyyden parantamiseksi. Valikoimassa on muun muassa estot mainoksille, evästeille, trackereilla, haittaohjelmille sekä WebRTS-blokkaajille.

Tärkeimmät lisäykset ovat Auto Protect sekä Bypass, jotka on piilotettu turhan syvälle valikkoon. Kun lisäät verkkosivun Auto Protect -listalle, Hotspot Shield aktivoituu aina sivulle yhdistäessä. Jos taas lisäät sivun Bypass-listalle, Hotspot Shield ohjaa liikenteen tavallisen verkkoyhteytesi piiriin. Tämä on tarpeellista esimerkiksi YLE Areenan kaltaisten sivujen kohdalla, jotka eivät toimi ulkomailta. Tällöin virtuaalinen sijainti ulkomailla aiheuttaa vain haittaa.

Harmillisesti mainosblokkaus ei toimi aivan niin hyvin kuin monet parhaat esto-ohjelmat. Lisäksi sen ominaisuuksia tai asetuksia ei voi muokata. Tästä huolimatta se tarjoaa varsin hyvän vaihtoehdon Chrome-käyttäjää ärsyttävien mainosten väistämiseen.

Vaikka sitä hädin tuskin mainitaan koko verkkosivuilla, Hotspot Shield tarjoaa myös Firefox-laajennuksen. Se näyttää ja toimii käytännössä identtisesti Chrome-laajennuksen kanssa. Edellisellä testikerralla Firefox-laajennus oli selvästi Chrome-verrokkia jäljessä, mutta nyt päivitykset ovat nostaneet sen samalle viivalle.

Selainlaajennuksissa on paljon hyvää. Toivottavasti näiden kehitystyö myös jatkuu vastaisuudessa, sillä Chrome-laajennuksen beetatesti on jatkunut jo pitkän aikaa. Kunhan se saadaan lopullisesti valmiiksi, on aika keskittyä mahdollisiin muihin uutuusominaisuuksiin.

Asiakastuki

Mikäli Hotspot Shieldin toimivuudessa tulee ongelmia, palveluntarjoajan verkkosivut sisältävät kattavan kirjaston erilaisia ohjeita. Vaikeampiin murheisiin voi hakea apua varsinaiselta tukisivulta.

Verkkopohjainen Support Center -tukikeskus on järjestelty alustojen sekä kategorioiden mukaan. Mukana on versiotietojen kaltaista hyödyllistä tietoa, joita et yleensä löydä VPN-palveluiden sivuilta. Valitettavasti kategorisointi on varsin heikkoa, eikä suurin osa ohjeista yllä esimerkiksi ExpressVPN:n oppaiden tasolle.

Esimerkiksi Android-laitteilla ilmenevää yhteyshidastelua käsittelevä artikkeli kertoo, että "yhteyden hidastuminen 30-50 prosentilla on VPN-palveluiden tapauksessa tavallista". Emme ole tästä lainkaan samaa mieltä.

Oppaassa on runsaasti yhden lauseen mittaisia ehdotuksia, jotka saattavat korjata tilanteen. Uudelleenkäynnistys, lähempänä olevan palvelimen valitseminen ovat tietysti hyviä vaihtoehtoja, mutta odotimme palvelulta enemmän. Onneksi joukossa on myös kattavampia ohjeita.

Ongelmaa korostaa artikkelin keskittyminen omituisiin asioihin. Opas käyttää yli 330 sanaa ja roimat 15 kuvakaappausta kertoakseen vinkit nopeustestin tekemiseen. Tämän jälkeen tiedot pitäisi lähettää asiakastukeen.

Mikäli vastausta ei tunnu ohjetietokannasta löytyvän, apua on saatavissa myös sähköpostitse sekä live chatista.

Kokeilimme live chatin toimivuutta. Kun avasimme tuen, saimme agentin linjalle vajaassa minuutissa.

Tukisivusto kaipaisi kuitenkin runsaasti parannusta. Sopivan apuartikkelin löytämisen pitäisi olla oletusarvoista, jolloin varsinaisen tukitiimin hälyttämiseen tarvittaisiin isompaa ongelmaa.

• Paras Hotspot Shield -tarjous tiputtaa hinnan murto-osaan

Yhteenveto

Hotspot Shield on laadukas VPN-palvelu kattavilla ominaisuuksilla ja hyvällä asiakastuella. Harmillisesti kompastuskiviä piisaa runsaasti: nopeus jää kilpailijoista, yksityisyyssuojaa ei ole auditoitu ja alustakohtaiset erot ovat kohtuuttoman isoja.

Vaikka mukana on paljon hyviä asioita, ei kokonaisuus aivan yllä ExpressVPN:n ja NordVPN:n rinnalle parhaiden VPN-palveluiden listalla.

• Tässä ovat tämän hetken parhaat VPN-palvelut

Parhaat pelikuulokkeet ovat tietenkin laadultaan ylivertaisia, mutta monet pärjäävät selvästi edullisemmillakin malleilla. Jos haluat pihistää hinnassa tai kaipaat muuten vain laadukkaita peruskuulokkeita tietokoneen, konsolin tai puhelimen kaveriksi, on Logitech G325 Lightspeed houkutteleva kokonaisuus. Se tarjoaa hyvät perustoiminnot alle 80 eurolla, joten hinta-laatusuhde on hyvällä tasolla.

Logitech G325 Lightspeed - Hinta ja saatavuus

• Suositushinta 79 €
• Julkaistu helmikuussa 2026

Logitech G325 Lightspeed on valmistajan tuore budjettimalli, jonka suositushinta on vain 79,99 euroa. Malli julkaistiin maailmanlaajuisesti helmikuussa 2026 ja se on saatavissa Logitechin verkkokaupan lisäksi myös isoimmilta jälleenmyyjiltä. Saatavilla olevat värivaihtoehdot ovat musta, valkoinen ja liila.

Hinnoittelu asettaa mallin tiukkaan taistoon monien edullisten kilpailijoiden kanssa. Samaisessa hintasegmentissä huomio kiinnittyy monesti erityisesti malleihin Corsair HS65 Surround sekä Turtle Beach 600 Gen 3. Näistä erityisesti jälkimmäinen muistuttaa monin tavoin Logitech G325 Lightspeediä, sillä molemmat mallit on yhdistettävissä useampaan eri laitteeseen. Turtle Beachin etuna on fyysinen mikrofoni, mutta samalla se maksaa enemmän ja on teknisesti osin hieman vanhentunut. Hinta-laatusuhteen puolesta Logitech G325 Lightspeed viekin niskalenkin.

• Arvosana hinnasta: 5/5

Logitech G325 Lightspeed - Muotoilu

• Kevyt ja käyttömukava rakenne
• Pehmeät ja hengittävät kuulokekupit
• Näppärät painikkeet

Kuten hintalapun perusteella sopii odottaa, on Logitech G325 valmistettu kokonaan muovista. Tämän ansiosta malli on todella kevyt ja käyttömukava pidempienkin sessioiden ajan. Kun käytimme kuulokkeita viiden tunnin session ajan, eivät ämyrit tuntuneet painavan päätä missään vaiheessa epämiellyttävällä tavalla. Säädettävä panta auttaa viimeistelemään käyttömukavuuden.

Kevyet korvatyynyt eivät ole silti täydelliset. Ne päästävät turhan paljon ympäristön hälinää lävitseen. Tämä voi häiritä myös omassa rauhassaan pelaavia, sillä esimerkiksi tietokoneen tuulettimen hurinan voi havaita vaivatta. Tämän vuoksi mallia on vaikea suositella käytettäväksi matkakäytössä, vaikka laitteen sinänsä saakin yhdistettyä puhelimeen musiikkitoistoa varten.

Kuten jo nimikin kertoo, mukana on Logitechille tyypillinen Lightspeed-yhteys. Tämä vaatii toimiakseen USB-A-donglen liittämisen koneeseen. Bluetooth-paritus onnistuu omalla painikkeellaan, jolloin kuulokkeet ilmoittavat Bluetooth-tilasta.

Kuulokkeissa on virtapainike, äänenvoimakkuuden säädin sekä mikrofonin mykistys. Perinteistä mikrofonipuomia ei sen sijaan ole, sillä mikki on rakennettu kokonaan kuulokkeiden sisään. Kokonaisuuden kruunaa USB-C-latausportti. Kyseinen liitäntä ei mahdollista langallista käyttöä, mutta kuulokkeita voi onneksi käyttää lataamisen aikanakin.

• Arvosana muotoilusta: 4/5

Logitech G325 Lightspeed - Suorituskyky

• 32mm kaiutinelementit tarjoavat yksityiskohtaisen äänen
• Mikrofoni ei ole kummoinen
• Noin 24 tunnin akkukesto on kohtuullista perustasoa

Logitech G325 Lightspeed hyödyntää 32mm kuuloke-elementtejä, jotka mahdollistavat 24-bittisen äänen. Vaikka Logitech mainostaa myyntipuheissaan kuulokkeiden bassoa, jättää se rutkasti toivottavaa. Edes G Hub -tukisovelluksen taajuuskorjain ei auttanut nostamaan bassoa riittävälle tasolle. Pelatessa tämä ei ole kummoinen ongelma, mutta muussa käytössä äänimaiseman epätasapaino on harmistus. Ääniprofiili tuntuu melkoisen neutraalilta ilman kummoista pyrkimystä tehdä sen suurempaa vaikutusta.

Immersion osalta peliympäristö vaikuttaa ratkaisevasti. Logitech G325 Lightspeedin kuulokekupit hengittävät mukavasti, mutta sen mukana myös hälinä läpäisee ämyrit liian helposti. Samassa tilassa kajahtavat äänet, keskustelut sekä kaikki muutkin hälyt pääsevät häiritsemään pelisessioon uppoutumista. Volyymiä nostamalla voi tietenkin paikata puutteen, mutta se ei pidemmän päälle ole ainakaan korvalääkärien suosittelema vaihtoehto.

Pallokuvioisella suuntakuviolla varustettu mikrofoni (100Hz~7kHz) on onneksi taustamelua suodattava tekoälytoiminto. Se saa äänen kuulumaan selkeänä vastapuolelle, vaikkakin ajoittain esimerkiksi tuulettimen hurina sekä muut vastaavat äänet kuuluivat yhtä lailla peliseurueelle. Mikrofoni ajaa pelikäytössä asiansa varsin hyvin, mutta sen kummempaan sitä on vaikea suositella. Erityisesti vloggaajat sekä suoratoistosta kiinnostuneet tarvitsevat napsun tai useammankin paremman mikin.

Kuulokkeiden 24 tunnin akkukesto ei herätä hurraahuutoja. Se riittää useamman pelituokion ratoksi, mutta monet kilpakumppanit tarjoavat moninkertaisen akkukeston. G Hubin avulla voi halutessaan rajata enimmäislatauksen 80 prosenttiin, mikä heikentää akkukestoa mutta parantaa akun kestävyyttä pitkässä juoksussa.

• Arvosana suorituskyvystä: 3,5/5

Kannattaako Logitech G325 Lightspeed ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Huawei FreeClip 2 - Pika-arvio

Vuosi 2025 jäi historiaan avoimen rakenteen nappikuulokkeiden esiinmarssista. Uudenlaiset kuulokkeet varastivat monien huomion, ja erityisesti erilaiset sporttiset mallit kävivät vauhdilla kaupaksi. Nyt valmistajat tuntuvat siirtyneet aiemmista loop-ratkaisuista uudenlaiseen jippoon, jossa kuuloke pysyy paikallaan koukkumaiseman muotoilun avulla. Tähän markkinaan iskee myös Huawei FreeClip 2.

Viime vuonna annoimme rutkasti kehuja Huawei FreeArc -mallille, joten odotukset tuoretta tulokasta kohtaan olivat korkealla. Selkeimmät vertailukohdat ovat ylisanoja keränneet Bose Ultra Open Earbuds sekä Shokz OpenDots One, mutta valitettavasti tällä kertaa Huawei ei osu napakymppiin.

FreeClip 2:n valttikortti on sen kevyt, ohut ja käyttömukava rakenne. Erityisesti tämä näkyy latauskotelossa, joka on pienin näkemämme suojus tämänkaltaisille kuulokkeille. Myös napit ovat muotoilultaan ja rakenteeltaan laadukkaat.

Ajoittain open-ear-kuulokkeiden kohdalla paino on ollut jopa hyvä asia, sillä se auttaa pitämään napit paikallaan. FreeClip 2 tuntuu suorastaan kärsivän painosta, sillä niiden asettelu vaatii aina hieman hienosäätöä. Lisäksi pienetkin hipaisut aiheuttivat jatkuvasti ongelmia. Vaikka ämyrit eivät tipahtaneet korvalta treenatessa, esimerkiksi hatun laittaminen tai pyöräilykypärän asettaminen aiheuttivat järjestään ongelmia.

Suurimmat puutteet ovat kuitenkin muilla osa-alueilla. Kosketuspainikkeet tuntuvat turhan heppoisilta ja epätarkoitalta, eikä niiden käyttö ole liikkeessä riittävän sujuvaa. Lisäksi Huawei kärvistelee yhä tukisovelluksen asennushumpan kanssa, sillä Android-puhelimen omistajat joutuvat tekemään applikaation käyttöönoton eteen liikaa turhaa työtä. Kruunuksi on vielä marmatettava äänenlaadusta, joka ei ole hintalapun asettamalla tasolla.

Saatat tässä kohtaa ihmetellä sitä, minkä takia FreeClip 2 sai silti näinkin hyvän arvosanan. Tälle on kaksi hyvää syytä. Ensinnäkään ongelmat eivät ole erityisen suuria tai katastrofaalisia, minkä lisäksi malli tarjoaa myös täysin uniikkeja valttikortteja.

Kevyt ja tyylikäs muotoilu tekee käytöstä miellyttävää ulkoillessa, minkä lisäksi ihastuimme korkeaan maksimivolyymiin. Jo pelkästään nämä tekijät nostavat FreeClip 2:n varteenotettavaksi vaihtoehdoksi osalle käyttäjistä, vaikka hintaero FreeArciin tuntuu poskettoman suurelta.

Huawei FreeClip 2 - Tekniset tiedot

Huawei FreeClip 2 - Hinta ja saatavuus

• Julkaistiin tammikuussa 2026
• Suositushinta 229 €

Huawei FreeClip 2 esiteltiin loppuvuodesta 2025 ja sen myynti alkoi tammikuussa 2026. Mallin suositushinta Suomessa on 229 euroa, joskin arvostelun kirjoitushetkellä moni jälleenmyyjä kauppaa kuulokkeita 189 euron hintalapulla.

Hinnan puolesta malli on lähellä kehuttua Shokz OpenDots One -verrokkia sekä merkittävästi edullisempi kuin Bose Ultra Open Ears. Hintahaitarille aseteltuna hinta ei ole halpa muttei onneksi kalleinkaan.

Alkuperäinen Huawei FreeClip julkaistiin kahta vuotta aiemmin 30 euroa halvemmalla suositushinnalla. Vastaavasti loppuvuodesta 2025 ilmestyi Huawei FreeArc, joka maksaa noin puolet vähemmän kuin FreeClip 2.

Huawei FreeClip 2 - Muotoilu

• Todella kevyt ja käyttömukava
• Turhankin joustava ja kevyt istuvuuden kannalta
• IP57-luokiteltu

Kun Huawei FreeClip 2:n saa ensimmäistä kertaa käteensä, tuntuu se omituisen pieneltä. Latauskotelo on hämmästyttävän pieni, sillä se on mitoiltaan vain 5 x 5 x 2,5 cm. Kun painoakin on ainoastaan 37,8 grammaa, ei laitetta tahdo huomata taskussa laisinkaan.

Kuten clip-mallisten avoimen rakenteen kuulokkeiden kohdalla on totuttu, napit voi asettaa kumpaan tahansa korvaan ongelmitta. Niiden asettelu takaisin koteloon ei kuitenkaan ole aivan yhtä sujuvaa, sillä muotoilu on aavistuksen poikkeuksellista. Tältä osin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Laitoimme ne suojan sisään useasti väärin, jolloin kotelon kansi ei suostunut sulkeutumaan. Tämä on suurimmilta osin peruja kotelon pienestä koosta, joten ratkaisulla on plussansa ja miinuksensa.

Kuulokkeet itsessään koostuvat kahdesta osasta, jotka ovat valmistajan mukaan äänen tuottava Acoustic Ball sekä vastapainona toimiva Comfort Bean. Ämyrit painavat vain 5,1 grammaa ja niiden rakenne on erittäin joustava. Tästä huolimatta ne tuntuvat korvissa varsin mukavilta.

Kun Acoustic Ball -palluran asetti korvaan, huomasimme kilpailevista poikkeavan ilmiön. Ajoittain äänenlaatu ei ollut alkuunkaan riittävää, jolloin kuuloke piti laittaa paikalleen uudelleen saadakseen oikeanlaisen äänen kuuluviin. Kilpailijoiden kohdalla on tottunut saumattomaan toimivuuteen, joten tällainen mikromanagerointi tuntuu ärsyttävältä. Samainen ongelma korostui liikkeessä, jolloin pienikin osuma sai kuulokkeen siirtymään pois paikaltaan.

Kosketuspainikkeet on sijoitettu Comfort Bean -palloon, jonka avulla voi säätää volyymiä, hallita musiikkitoistoa sekä ohittaa kappaleita. Tupla- ja triplanäpäytys toimi pääsääntöisesti riittävällä tarkkuudella, mutta äänenvoimakkuutta säätävät pyyhkäisyt eivät rekisteröityneet oikealla tavalla. Osittain tämä johtuu myös toiminnon sijainnista, joka ei yksinkertaisesti ole luontevin paikka.

Huawei FreeClip 2 on saatavissa sinisenä, mustana ja valkoisena. Ne on IP57-luokiteltu, joten tarjolla on rajoitettu suoja pölyltä ja vesiroiskeilta.

• Arvosana muotoilusta: 3,5 / 5

Huawei FreeClip 2 - Ominaisuudet

• Erinomainen kuuntelukokemus
• 8 tunnin akkukesto, kotelolla 32 tuntia
• Vähemmän toimintoja kuin kilpailijoilla

Huawein tuotteiden tapauksessa on vaikea olla toistamatta itseään, mutta sovelluspuolen ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään. Android-puhelimen omistajat joutuvat täten edelleen tekemään ylimääräisiä koukkuja saadakseen tukisovelluksen käyttöönsä. Applen iPhonen omistajien tilanne on onneksi parempi, sillä tällöin tarvittavan sovelluksen saa suoraan App Storesta.

Androidilla joutuu lataamaan verkkoselaimen kautta APK-tiedoston, jonka kautta pääsee käsiksi Huawei AppGalleryyn. Vasta tämän kautta saa ladattua Huawei Audio Connect -tukisovelluksen. Matkassa on siis mutkia enemmän kuin kilpailijoilla.

Se, onko pelkkien kosketuskomentojen poistaminen käytöstä tämän vaivan arvoista, on mielipideasia. Sovelluksen kautta pääsee valitsemaan neljästä esiasetetusta ääniprofiilista sekä luomaan oman kokonaisuuden 10-kaistaisella taajuuskorjaimella. Voit myös säätää elekomentoja, käytön tunnistamista sekä päänliikkeillä ohjaamista. Näppärin toiminto lienee Find My -työkalu, jolla voi helpottaa kadonneiden kuulokkeiden löytämistä. Lisäksi sovelluksessa on erillinen valikko kehitystyön alla oleville toiminnoille, mutta nämä ovat vasta tekemässä tuloaan.

Käytön tunnistaminen on harvinainen näky avoimen rakenteen kuulokkeissa, ja vielä poikkeuksellisempaa on todeta sen toimivan halutulla tavalla. FreeClip 2 on tältä osin iloinen yllätys, sillä toiminto pelittää juuri halutulla tavalla. Tämä on arjessa pieni mutta arvokas lisä.

Akkukesto on kilpailijoita parempi, sillä kuulokkeet selviävät yhdellä latauksella noin 9 tunnin verran. Latauskotelo nostaa lukeman peräti 39 tunnin kokonaisaikaan, mikä on erittäin hyvä lukema. Ei, akkukesto ei ole markkinoiden paras, mutta arjessa tämä on oikein riittävä.

FreeClip 2 tukee Bluetooth 6.0 -yhteyttä, joka on vielä nykyisin melko harvinainen näky. Yhteysongelmat ovat sen myötä harvassa eikä paritusnopeudestakaan voi marista. Lisäksi napit voi yhdistää samanaikaisesti sekä puhelimeen että vaikkapa urheilukelloon.

• Arvosana ominaisuuksista: 4/5

Huawei FreeClip 2 - Äänenlaatu

• 10,8 mm kuuloke-elementti
• Musiikki kuulostaa hengettömältä
• Korkea maksimivolyymi

Kummassakin Huawei FreeClip 2 -kuulokkeessa on 10,8 mm kuuloke-elementti, joka on sama kuin edeltävässä mallissa. Uudistukset ovatkin keskittyneet muotoiluun, eivät äänenlaatuun. Tämä on sääli, sillä jo ykkösmalli sai kritiikkiä kuuntelukokemuksesta.

Musiikki kuulostaa turhan tasapaksulta ja jopa hengettömältä, sillä kaikki äänet tulevat yhdestä elementistä. Jostain syystä keskiäänet kohoavat basson sekä yksityiskohtien yläpuolelle, minkä vuoksi soittimet ja laulut eivät pääse riittävästi esiin.

The Roosevelts & James Mason -yhtyeen kappaleessa This Is Life on havaittavissa rytmikitaran dominoivan äänimaisemaa tavalla, joka jättää bassot ja laulut pahasti taka-alalle. Sama kaiku on askelten ABBA:n Waterloossa, joskin sen kertosäkeessä kitara tuntuu katoavan kokonaan äänimaisemasta.

Laittoipa levylautaselle minkä tahansa kappaleen, FreeClip 2 ei tee vaikutusta. Tästä huolimatta on myös todettava, ettei äänenlaatu ole erityisen huonoakaan. Tällä hintalapulla soisi silti saavan enemmän.

Onneksi FreeClip 2 onnistuu yhdellä saralla erinomaisesti: volyymissä. Valtaosa open-ear-kuulokkeista ei yllä äänenvoimakkuudessa kummoisiin korkeuksiin, mutta tällä kertaa taustahälyn saa piilotettua volyymin alle.

Valitettavasti Dolby Audio- sekä aptX-tuet jäävät myös haaveeksi.

• Arvosana äänelaadusta: 3 / 5

Huawei FreeClip 2 - Hinta-laatusuhde

Kun monet erinomaiset nappi- ja avoimen rakenteen kuulokkeet on saatavissa jopa alle satasella, jää Huawei FreeClip 2 suurien odotusten taakan alle. Hinta tuntuu turhan korkealta kokonaisuuden huomioiden, sillä toiminnot, muotoilu sekä äänenlaatu eivät tunnu yli 200 euron arvoiselta.

Huawei ei osu täysin lankulle hinnoittelun suhteen. Kilpailijoilta saa melkein tai jopa yhtä hyvää halvemmalla.

• Arvosana hinta-laatusuhteesta: 3 / 5

Huawei FreeClip 2 - Arvosana

Kannattaako Huawei FreeClip 2 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Harkitse myös

Logitech Pro X Superlight 2c - Pika-arvio

Logitech Pro X Superlight 2c tavoittelee asemaansa parhaiden pelihiirien joukossa kompaktilla sekä kevyellä koollaan. Vain 51 grammaa painava laite tarjoaa erinomaisen 100-44 000 DPI:n, 88 G:n huippukiihtyvyyden, 888 IPS:n nopeuden sekä polling rate -arvon 8 000. Lukemat ovat enemmän kuin riittävät jopa aktiivipelaajien tarpeisiin.

Kevyt muotoilu sekä hieman tavanomaista matalampi profiili tarjoavat kiinnostavan vaihtoehdon lukuisten peruspelihiirien rinnalle. Tarkka Hero 2 -sensori ei tee kompromissia, mutta muissa lisäherkuissa on jouduttu hieman oikomaan mutkia. Hiiren saa yhdistettyä ainoastaan Lightspeed-teknologian avulla, joten Bluetooth-tuki on pudonnut kokonaan kyydistä. Lisäksi hiirestä uupuu perinteinen DPI-vaihtopainike, joten vauhtia saa säädettyä vain G Hub -tukisovelluksesta.

Hintalappu on aavistuksen korkea valmistajan muihin malleihin nähden, mutta kompaktia vaihtoehtoa etsivät saavat silti rahalleen hyvän vastineen. Lisäksi laite on jo arvostelun kirjoitushetkellä saanut muutaman kympin alennuksia, joten sopivassa tarjouksessa siimahäntä irtoaa alle 150 euron.

Logitech Pro X Superlight 2c - Hinta ja saatavuus

• Paljonko se maksaa? 179 €
• Milloin se julkaistiin? Loppusyksystä 2025
• Mistä sen voi ostaa? Saatavissa verkko- ja kivijalkamyymälöistä Suomessa sekä maailmalla

Logitech Pro X Superlight 2c mahduttaa paljon toimintoja kevyeeseen kokonaisuuteen, joten hintalappua on jouduttu kiristämään toivottua korkeammalle. Loppuvuodesta 2025 julkaistu malli maksaa lähtökohtaisesti 179 euroa, mutta tarjousten avulla se on saatavissa arvostelun kirjoitushetkellä napsun alle 150 euron.

Hintalappu on siis korkea, joten moni saattaa harkita parikymppiä halvemmalla irtoavaa Logitech G Pro X Superlight Dex- tai Pro X Superlight 2 -mallia. Se, onko pieni hintaero tässä hintaluokassa ratkaiseva asia ostopäätökselle, onkin toinen asia. Pitkäikäisestä ja laadukkaasta työkalusta kannattaa maksaa, joten hinta on kompaktia hiirtä etsivälle perusteltu.

Logitech Pro X Superlight 2c on saatavissa mustana, valkoisena ja pinkkinä.

Logitech Pro X Superlight 2c - Muotoilu

Pelihiirien tai edes ylipäätään hiirien muotoilussa nähdään harvemmin suuria yllätyksiä. Logitech MX Master 4 ja muut ergonomiaan satsaavat laitteet ovat tietenkin poikkeus, mutta muilta osin valmistajan sivakoivat tuttuja hiihtolatuja. Logitech Pro X Superlight 2c ei tee tähän poikkeusta, sillä sen valtit ovat enemmän mitoissa kuin niinkään ulkonäössä.

Mallin tärkein valttikortti on sen paino, joka on vain 51 grammaa. Lukema on poikkeuksellisen alhainen, vaikka markkinoilla on myös kevyempiä vaihtoehtoja. Toiminnoissa ei joudu tekemään kompromisseja alhaisesta painosta huolimatta – ellei Bluetooth-tuen puuttumista lasketa.

Logitech Pro X Superlight 2c on mitoiltaan 61,2 x 118,4 mm ja korkeudeltaan 38,6 mm. Pohjassa ovat laitteen koon huomioiden melko suuret PTFE-tassut, jotka eivät valmistajan mukaan sisällä minkäänlaisia lisäaineita. Väittämää itsessään ei lähdetty laboratoriotesteissä varmistamaan, mutta liu'uttaminen ja käyttötuntuma ylipäätään ovat erityisesti Logitech PowerPlay 2 -hiirimaton päällä kohdillaan.

Hiiressä on perinteisten päälipainikkeiden sekä rullan ohella vain kaksi vasemmassa sivussa sijaitsevaa kaareutuvaa näppäintä. Näiden funktiot keskittyvät tutusti verkkoselaamisessa eteen- ja taaksepäin menemiseen. On hienoinen sääli, ettei laitteessa ole tuttua ekstrapainiketta nopeuden vaihtamiseen, sillä se tarjoaa erityisesti yhteiskäytössä olevalle hiirelle helpon tavan vaihtaa kokemusta.

Symmetrinen hiiri soveltuu niin vasen- kuin oikeakätisillekin, vaikkakin sivupainikkeiden sijainti suosii oikeakätisiä. Vaikka korkeuseron osalta puhutaan vain milleistä, eron Logitech G309 Lightspeedin korkeampaan profiiliin huomaa nopeasti. Pro X Superlight 2c pakottaa kämmenen aavistuksen alemmas, mikä on mieltymyksestä riippuen hyvä tai huono asia. Vaikka itse suosin aavistuksen korkeampaa otetta, ei käsi väsynyt testijakson aikana missään olosuhteissa.

Testiin saadussa valkoisessa versiossa on kämmenen lepopaikan kohdalla tuttu G-tuotesarjan logo, minkä lisäksi oikeassa sivustassa lukee kiiltävällä värityksellä "Superlight 2c". Laitteen kärjessä sijaitsee USB-C-latauspaikka, kun taas pohjassa on virtapainike sekä tarvittava lokero PowerPlay-latauskiekolle. Yhteyden takaavassa USB-A-donglessa lukee siinäkin "PRO X 2c", jotta useamman lisäpalikan omistajat eivät sekoita vastinparejaan. Donglen saa mahtumaan PowerPlay-kiekon alla olevaan tilaan liikuttelua varten, joskaan tämä ei suoranaisesti tunnu täydellisen istuvalta. Liekö siis edes tarkoitettu sitä varten, mutta kuljetusta varten tämä on kuitenkin hyvä asia.

Valkoinen sävy tekee hiirestä tyylikkään ja melko kirkkaan, mikä on mukavaa vaihtelua tavanomaisille mustille hiirille.

Logitech Pro X Superlight 2c - Suorituskyky

Vaikka Logitech Pro X Superlight 2c hyödyntää Superlight 2 -perusmallissakin nähdyn Hero 2 -sensorin, identtisyydestä ei silti voida puhua. Tällä kertaa DPI-lukema on 100-44 000 ja huippukiihtyvyys 88 G. Ennen kaikkea eron aiempaan huomaa nopeudessa, joka on edeltävän mallin 500 IPS:n sijasta 888 IPS. Numerovertailussa viimeinen silaus koskee polling rate -lukemaa eli päivitysnopeutta, joka on 8 000.

Se, millaiseksi asetuksensa haluaa rukata, on tietenkin mieltymyskysymys. Asetuksia pääsee säätämään tutusti G Hub -tukisovelluksella, joka tarjoaa esiasetusten ohella monia mahdollisia muokattavia säätimiä. Yksi mielenkiintoisimmista toiminnoista on BHOP-tila, joka pyrkii minimoimaan hiirirullan vahinkokäytön. Sen avulla rullan ensimmäinen kosketus ei vielä toteuta toimintoa, vaan vasta toinen pyöräytys aktivoi rullan käyttöön. Itselleni tämä ei tuo lisäarvoa ja eipä se ainakaan nopeuta kiihkeimpien pelitilanteiden tiimellyksessä, mutta vahinkojen minimoimiseen se soveltuu hyvin.

Lightforce-kytkimet tuntuvat käytössä miellyttäviltä ja hyviltä, mutta aivan täydellisiä ne eivät silti ole. Kun arkikäytössä on ollut pidemmän aikaa Logitech G309 Lightspeed, tuntuvat ensimmäiset klikkaukset selvästi terävämmiltä ja jopa pistävämmiltä. Ero on huomattava, vaikkakaan se tuskin häiritsee kauempana olevaa. Pelipisteen vieressä nukkuva saattaa silti ärähtää ennemmin tai myöhemmin.

Jotta hiiren paino on saatu puristettua minimiin, on jotakin jouduttu kuitenkin karsimaan. Leikkauslistan merkittävimmät asiat koskevat virransaantia, sillä Logitech Pro X Superlight 2c luottaa yksinomaan langattomaan Lightspeed-yhteyteen. Toisin kuin monet muun mallit, se ei tarjoa siis Bluetooth-yhteyttä eikä mahdollisuutta käyttää paristoa. Valmistaja onneksi lupaa pätevän 95 tunnin käyttöajan, jonka voi vieläpä ohittaa hintavalla mutta elämää helpottavalla Logitech PowerPlay 2:lla.

Bluetooth-tuen puuttuminen ei varmastikaan ole monelle suuri menetys, mutta silti se karsii hieman joustavuutta. Jos läppärin USB-A-paikat ovat jo entuudestaan käytössä, joutuu donglen sijoittelua varten miettimään erillisen patenttiratkaisun.

Kannattaako Logitech Pro X Superlight 2c ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Logitech PowerPlay 2 - pika-arvio

Työ- ja pelipisteet ovat muuttuneet vuosien saatossa lähes yksinomaan langattomiksi. Vanhanaikaisten langallisten hiirien näkeminen on nykyaikana hyvin poikkeuksellista – ellei kyse ole sitten tyhjentyneen akun täyttämisestä. Juuri tähän markkinarakoon iskee Logitech PowerPlay 2 -hiirimatto, joka lataa käytössä olevaa hiirtä jatkuvalla syötöllä.

PowerPlay 2:n myyntipaketti sisältää hiirimaton lisäksi yhden latauskiekon, joka asetetaan yhteensopivan hiiren sisuksiin. Hiirimatto puolestaan täyttää tätä kiekkoa langattomalla latauksella siten, ettei virta lopu millään ainakaan itseni kuvittelemalla tavalla.

Kuten nimikin jo kertoo, PowerPlay 2 on tuoteperheen toinen tulokas. Vuonna 2017 julkaistu PowerPlay yllätti monet nokkelalla toimivuudellaan sekä näppärillä toiminnoillaan. Valitettavasti seuraaja on pyrkinyt painamaan hintalappua alaspäin ratkaisuilla, joiden perusteleminen on monin tavoin haastavaa. Selkeästi miinusmerkkisinä asioina laitteen USB-virtajohto ei ole enää irrotettavissa, tarjolla on vain kangaspintainen pinnoite eikä hiirtä saa yhdistettyä suoraan mattoon. Harmaalle alueelle kopsahtaa RGB-valaistuksen puuttuminen ja plusmerkkiseksi ratkaisuksi latausalustan kasvanut koko.

Vajaa parimetrinen USB-kaapeli ei sinänsä ole suuri ongelma. Omalla työpisteelläni olevaan telakkaan on sen verran lyhyt matka, ettei tämän suhteen joutunut tekemään kompromisseja. Vastapainoksi on silti todettava, että tällaisenaan piuhan vaihtaminen sopivanpituiseen ei onnistu lainkaan. Ratkaisu voi aiheuttaa ongelmia esteettisessä mielessä, mutta vielä suurempi murheenkryyni on mahdollinen hajoaminen. Jos USB-kaapeli ottaa kipeää, saattaa koko PowerPlay 2 siirtyä vesilinnun uhkakuvaksi. Samainen ongelma tosin odottaa latauskiekon hukkaajaa, sillä niitä ei syystä tai toisesta myydä erikseen.

Itse olen tavannut aina suosia kangaspintaisia hiirimattoja, joten PowerPlay 2:n materiaali tuntuu omassa käytössäni erinomaiselta. Hiiri liikkuu pinnalla juuri kuten toivoa saattaa, eikä tarkkuudessa saati hiiren DPI-lukemassa tarvitse tehdä kompromisseja. Jos kuitenkin vannot kovapintaisten mattojen perään, on katse valitettavasti käännettävä muiden mallien suuntaan.

Matto on mitoiltaan 34 x 28 cm ja paksuutta on 3,5 mm. Koska tarjolla on vain yksi kokovaihtoehto, tuntuu nykyinen pinta-ala varsin kohtuulliselta välimaastolta. Silti oma PC-taso kannattaa mitata ennakkoon, jottei matto osoittaudu ostopäätöksen jälkeen ärsyttävän pieneksi tai tilaan nähden liian suureksi.

PowerPlay 2 tarjoaa luonnollisesti yhteensopivuuden lähes kaikkien Logitechin tuoreiden pelihiirien kanssa. Tuen piirissä ovat tällä hetkellä muun muassa Logitech G309, Logitech G502 X Plus, Logitech G703, Logitech G903 ja Logitech Pro X Superlight 2.

Ensimmäinen PowerPlay tarjosi käyttäjälle helpotuksia ikiaikaisiin liitäntämurheisiin tarjoamalla mahdollisuuden yhdistää hiiri suoraan mattoon. Tästä on valitettavasti luovuttu kakkosmallin kohdalla, mikä tuntuu todella omituiselta ratkaisulta. Läppäreiden USB-paikat ovat jo entuudestaan tiukassa, eikä maton viemä ylimääräinen kolo ainakaan helpota tilannetta.

Toinen harmituksen aihe on lähinnä yltiöoptimistinen toive. Kun Logitech kuitenkin tarjoaa jos jonkinlaisia PC-käyttäjille suunnattuja vempeleitä kuulokkeista lähtien, soisi näidenkin pääsevän jossain vaiheessa langattoman latauksen hyödyntämiseen. Eikä tässä tarvitsisi miettiä vain pelaajia, vaan myös toimistokäyttöä. Olipa korvilla Logitech G522 Lightspeed tai Logitech Zone Wireless 2, lataustarve koittaa ajoittain ja yleensä vieläpä huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Jos työkuulokkeet voisi asettaa matolle hiiren vierelle päivän päätteeksi, ei latauksesta tai USB-kaapeleiden etsimisestä tarvitsisi murehtia. Toki tämä vaatisi jälleen kerran mahdollisuutta ostaa latauskiekkoja erikseen.

Pitkäksi venyneen testijakson jälkeen on todettava, että Logitech PowerPlay 2 on valmistajan lupausten mukainen tuote, mutta samalla kokonaisuutta on hankala kehua liian vahvoin superlatiivein. Hiiri rullaa tasolla tarkasti, akkumurheet todella katosivat ja muotoilun tyylikkyyskin näyttää tasolla hyvältä. Tästä huolimatta yli satasen suositushinta sekä takapakkia ottanut hiiren yhdistäminen tekevät paketista hieman vajavaisen. Siitä ei varmastikaan saada keskustelua aikaisesti, onko kokonaisuus kiva ja arkea helpottava lisä. Sitä se kiistatta on. Sen sijaan yli satasen hintalappu aiheuttaa hyvinkin perustellun debatin. Rahalle saatava vastine ei ole tällä kertaa tasolla, jota Logitechin tapauksessa on yleensä sopinut odottaa.

Logitech PowerPlay 2 - hinta ja saatavuus

Logitech PowerPlay 2 julkaistiin keväällä 2025. Sen suositushinta on 109 euroa ja laite on saatavissa kattavasti suurimmilta jälleenmyyjiltä.

Hinta itsessään on tyyris huomioiden sen, että laitteen hyödyt jäävät akun lataamisen poistumiseen tai paristoista luopumiseen. Olen itse käyttänyt työkoneen kanssa Logitech G309 Lightspeed -hiirtä, joka on tarjonnut tavallisessa päivätyössä yhdellä paristolla noin puolen vuoden käyttöajan. Siitä ei pääse mihinkään, etteikö PowerPlay 2:n vaatimalla yli satasella saisi täytettyä paristotarpeen ainakin nykyiseen eläkeikään asti. Ympäristölliset arvot ja asiat ovat tietysti asia erikseen.

Hiirimatosta on saatavissa vain yksi versio, joten isommasta matosta tai vaihtoehtoisesta värivaihtoehdosta haaveilevat joutuvat katsomaan suosiolla muiden merkkien suuntaan.

Mainittakoon myös, että Logitech kauppaa erittäin kohtuullisella kympin hintalapulla kankaista vaihtohiirimattoa puhkikuluneen pinnan korvaajaksi. Sen sijaan PowerPlay-latauskiekkoja ei ole myynnissä erikseen. Vaikka sen kadottaminen on epätodennäköistä, on tämä syytä huomioida.

Kannattaako Logitech PowerPlay 2 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

OnePlus Pad Go 2 - Pika-arvostelu

Vuonna 2023 julkaistu OnePlus Pad Go sai meiltä rutkasti kiitosta, joten odotukset seuraajaa kohden ovat olleet korkealla. OnePlus Pad Go 2 onneksi osoittaa valmistajan tietävän täsmälleen sen, mitä keskihintaista tablettia etsivät kaipaavat. Jouluna 2025 ilmestyvä tabletti tarjoaa oivallisen välimallin edullisen OnePlus Pad Liten sekä lippulaivamalli OnePlus Pad 3:n välimaastossa. Pieniä kompromisseja on luonnollisesti jouduttu tekemään kärkituotteeseen verrattuna, mutta todellisia puutteita OnePlus Pad Go 2 ei onneksi sisällä.

Kyseessä onkin keskihintaisten tablettien kirkkainta parhaimmistoa, joka vertautuu monilta osin nimenomaan OnePlus Pad 3:een. Kenties merkittävin uudistus koskee uutta MediaTek Dimenisty 7300-Ultra -suoritinta, joka tarjoaa loistavan suorituskyvyn niin työntekoon kuin pelaamiseenkin. Sen avulla saat ilon irti kaikista toiminnoista Open Canvas -sovellusta myöten.

Open Canvasin käyttö tekee selväksi sen, miksi näyttö on kasvanut 12,1 tuumaan. Hieman poikkeuksellinen 7:5-kuvasuhde auttaa tehostamaan työskentelyä, minkä ansiosta malli soveltuu mainiosti työntekoon tai opiskeluun.

Mukana on myös 5G-tuki, jota edes OnePlus Pad 3 ei tarjoa. Sen saaminen toki maksaa ostohetkellä hieman lisää, mutta mikäli pelkkä Wi-Fi-yhteys ei riitä, on ylimääräisen satasen satsaaminen ehdottomasti kannattavaa.

Akkukapasiteetti on ottanut mahtiloikan eteenpäin. Edeltäjän 8 000 milliampeerin akku on vaihtunut kookkaampaan 10 050 mAh akkuun, mikä mahdollistaa entistä pidemmän käyttöajan. Latausnopeus on sen sijaan pysynyt ennallaan, mutta vastapainoksi laitteeseen on lisätty tuki käänteiselle lataukselle.

Muotoilu ei ole enää aivan yhtä persoonallisen erottuvaa kuin aiemmin, sillä OnePlus on ottanut askeleita poispäin muutaman vuoden takaisesta vihreästä tyylistä. Nykyisellään malli muistuttaa kovasti samaa koulukuntaa kuin valmistajan keskihintainen älypuhelin OnePlus Nord 5.

Tyylillinen arkistuminen on vain pieni särö muutoin erinomaisessa kokonaisuudessa. Jos mielessä on keskihintainen tabletti, OnePlus Pad Go 2 on ehdoton ykkösvalinta jokaiselle, jonka tähtäimessä ei ole Applen iPad.

OnePlus Pad Go 2 - Hinta ja saatavuus

• Alkaen 349 € (Wi-Fi, 128 Gt) tai 449 € (5G, 256 Gt)

OnePlus Pad Go 2 saapuu Suomessa myyntiin joulukuun 24. päivä 2025 kahtena eri versiona. Näistä edullisempi on Wi-Fi-yhteyden sekä 128 Gt tallennustilan sisältävä versio, jonka suositushinta on 349 €. 5G-yhteydestä sekä 256 Gt tallennustilasta joutuu pulittamaan satasen verran enemmän.

Hinta on siis aavistuksen noussut edeltävästä OnePlus Pad Go -mallista, jonka suositushinta oli julkaisun aikaan 329 €. Tosin kakkosversion kohdalla on hyvä huomata julkaisutarjous, joka tiputtaa kummankin version hintaa 50 eurolla, minkä lisäksi ennakkotilaajat saavat OnePlus Watch 2R -älykellon kaupan päälle.

Vaikka hintalappu on lähtökohtaisesti hieman noussut, tekevät parannukset Pad Go 2 -mallista merkittävästi paremman kuin edeltäjänsä.

Ja mikä tärkeintä, OnePlus Pad Go 2 on selvästi edullisempi kuin ykköskilpailijansa iPad 11" (2025), joka kustantaa halvimmillaan 409 €.

• Arvosana hinnasta: 4 / 5

OnePlus Pad Go 2 - Tekniset tiedot

OnePlus Pad Go 2 tarjoaa useita merkittäviä parannuksia edeltäjään nähden. Näistä merkittävimmät koskevat näyttöä, joka on suurempi, tarkempi ja virkistystaajuudeltaan parempi.

Mikäli valitsee tabletin 5G-tuellisen version, nousee paino kahdella grammalla. Muutoin mallit ovat identtiset.

OnePlus Pad Go 2 - Näyttö

• Kookas 12,1-tuumainen näyttö loistavalla kirkkaudella
• 7:5-kuvasuhde tukee työntekoa

Niin paljon kuin pidimmekin OnePlus Pad Litestä, sen näytön resoluution heikkous paljastui todenteolla OnePlus Pad 3 -tablettia käyttäessä. Uuden edullisemman hintaluokan budjetin kohdalla voi ennalta varautua kompromissiin, mutta onneksi sellaista ei joudu tässä tapauksessa tekemään. OnePlus Pad Go 2 tarjoaa laadukkaan näytön kaikkeen käyttöön.

Laite sisältää kookkaan 12,1-tuumaisen näytön, joka on 2,8K-resoluution ansiosta aiempaa tarkempi sekä myös entistä kirkkaampi (600 nitiä).

Katselukokemus on kerrassaan häikäisevän hyvä. Kun seurasimme tabletilla It: Welcome to Derry -sarjaa, suoriutui näyttö niin värikkäistä kuin pimeistäkin hetkistä vaivatta.

Jo pelkkä laadukas näyttö tekee OnePlus Pad Go 2:sta houkuttelevan valinnan hyvää perustablettia etsiville. Työkäytössä laitteen 7:5-kuvasuhde puolestaan tukee tehokasta puuhailua.

Ruutu on siis OnePlus Pad 3:n tavoin hieman monia kilpailijoita neliömäisempi, mikä auttaa ottamaan ilon irti kahden sovelluksen samanaikaisesta käytöstä. Tästä on rutkasti iloa esimerkiksi kahta sähköpostiviestiä katsoessa.

• Arvosana näytöstä: 5 / 5

OnePlus Pad Go 2 - Muotoilu

• Hieman aiempaa hillitympi
• Altis sormenjäljille

OnePlus Pad Go 2 erottuu edeltäjästään merkittävästi jo puhtaasti olemuksensa vuoksi. Se ei enää erotu samalla tavalla joukosta vihreällä kuorellaan tai keskelle asetetulla kamerallaan. Lopputulos on aiempaa pidättyväisempi hieman OnePlus Nord 5 -puhelimen tapaan.

Shadow Black -väritys tuo mieleen valmistajan keskihintaiset puhelimet. Koska olemus ei ole yhtä leikkisä ja silmiinpistävä kuin aiemmin, soveltuu vempele myös paremmin työkäyttöön. Harmillisena puolena on todettava pintamateriaalin alttius sormenjäljille, joita tuntuu kertyvän melkoista vauhtia. Tilanne on todennäköisesti violettimaisella Lavender Drift -sävyllä hieman toinen, mutta sekin jää selvästi haaleammaksi kuin rohkeimmat iPad-sävyt.

Tämä ei ole silti negatiivinen asia, vaikka pidämmekin ajoittaisesta rohkeasta muotoilusta. Käytännössä OnePlus Pad Go 2 tarjoaa onnistuneen muotoilun, joka soveltuu työhön ja vapaa-ajan tarpeeseen. Pienempi rakenne tekee siitä helpon kuljetettavan eikä laite erotu läppäreiden seasta myöskään huonolla tavalla.

Vaikka laite on kasvaneen näytön vuoksi hieman edeltäjäänsä korkeampi ja leveämpi, sen runkoa on saatu ohennettua. Tämä helpottaa laitteen mahduttamista laukkuun sekä parantaa käyttökokemusta.

Laitteen paino on versiosta riippuen 597 tai 599 grammaa, mikä tekee siitä hieman ykkösmallia painavamman. Eroa ei kuitenkaan huomaa ja vertailussa huomasimme Pad Go 2:n olevan jopa miellyttävämpi pideltävä.

Myös etukamera on nyttemmin vähemmän tiellä kuin aiemmin. Sormet eivät asetu linssin tielle missään tilanteessa, joten kiusalliset kuvakatkokset ovat jääneet historiaan.

• Arvosana muotoilusta: 4 / 5

OnePlus Pad Go 2 - Ohjelmisto

• Miellyttävä käyttökokemus ilman ylimääräisiä täyteohjelmia
• Open Canvas on erinomainen lisä työkäyttöön

Olemme testanneet OnePlussan tuotteita jo niin kauan, ettei OxygenOS-ohjelmiston erinomaisuus tule yllätyksenä. Parhaista OnePlus-puhelimista tuttu käyttöjärjestelmä on toki suunniteltu erityisesti OnePlus 15:n tarpeet etunenässä, mutta yhtä lailla se tarjoaa erinomaisen kokemuksen parhaiden tablettien yhteydessä.

Sitä ei varmastikaan kukaan kiistä, etteikö Apple olisi vielä Android-leiriä edellä ohjelmistojen saralla, mutta iPad-mallien ulkopuolisessa taistossa sekä puhtaasti hinta-laatusuhteellisesti OxygenOS on ykkösvalinta.

Ensinnäkään se ei pidä sisällään minkäänlaisia esiasennettuja täyteohjelmia, mikä on jo itsessään valtava plussa. Tästä kehuimme aiemmin OnePlus Pad Liteä, eikä Pad Go 2 tee sääntöön poikkeusta. Ainoat turhuuksiksi laskettavat ohjelmat ovat OnePlussan omia sovelluksia, mutta nekin ovat varsin hyvin suunniteltuja. Erityisesti OnePlussan Muistiinpanot-sovellus on kelpo korvike muille vaihtoehdoille, joten ei sitä kannata ensimmäisenä poistaakaan.

Yksi OxygenOS:n valteista on sen miellyttävä ulkonäkö. Pyöreät sovelluskuvakkeet sekä selkeät valikot ovat monta askelta edellä perinteisiä Android-pohjaisia käyttöliittymiä. Tarjolla on myös monia erilaisia taustakuvia, jotka erottuvat edukseen.

Se, mikä todella erottaa Pad Go 2:n budjettimalli Pad Litestä, on Open Canvas. Onpa sitä käyttänyt aiemmin Pad 3 -tabletilla tai taitettavalla OnePlus Open -puhelimella, on se sovellusten moniajoa varten oivallinen työkalu. Sen avulla saa mahdutettua ruudulle vaivattomasti kaksi vierekkäistä ikkunaa, mikä ottaa kaiken ilon irti Pad Go 2:n isosta 7:5-suhteen näytöstä. Tämä tekee tabletista laadukkaan valinnan työntekoon tai opiskeluun.

Erityisesti Open Canvasin 90/10-jako osoittaa näppäryytensä. Kuten nimestä voi päätellä, sen avulla toinen ikkuna valtaa 90 prosenttia pinta-alasta. Pienemmälle osalle jäävän ikkunan saa kuitenkin avattua puolikkaan ruudun kokoiseksi pelkällä näpäytyksellä. Sen avulla esimerkiksi omat muistiinpanot saa pidettyä sopivasti piilossa, mutta ne avautuvat silti nähtäville heti tarpeen tullen.

Toinen merkittävä ero OnePlus Pad Liteen koskee OnePlussan AI-työkaluja. Se, miten näihin suhtautuu, on tietenkin täysin makuasia. Ainakin itselleni Honorin, Applen sekä Samsungin halu tuputtaa tekoälytoimintoja tuntuu aavistuksen yliampuvalta, joten OnePlussan huomaamattomampi tapa on selvästi enemmän mieleen.

Mukana on muutamia AI-toimintoja, kuten verkkosivun sisällön yhteenvedoksi tiivistävä työkalu, mutta niiden käyttöön ei usuteta eikä niitä välttämättä edes huomaa. Erityisesti tiivistelmän tekeminen on tekoälytoiminto parhaasta päästä, sillä sen avulla pitkän artikkelin saa niputettua mukavan kompaktiksi paketiksi, joka ei vaadi koko kahvitauon käyttämistä.

OnePlus ei ole vielä vahvistanut Pad Go 2:n päivityslupausta, joten siihen emme ota tässä vaiheessa kantaa.

• Arvosana ohjelmistosta: 4,5 / 5

OnePlus Pad Go 2 - Suorituskyky

• MediaTek Dimensity 7300-Ultra on tehokas suoritin
• Vaativakaan moniajo ei saa laitetta hidastelemaan

Vaikka OnePlus Pad Go lukeutui hinnaltaan budjettimallien joukkoon, suorituskyvyn saralla se oli selvästi hintalappuaan parempi. Silloinen MediaTek Helio G99 suoriutui päivittäisestä käytöstä ongelmitta, mutta OnePlus Pad Go 2 asettaa riman entistä korkeammalle. Kun käytössä on Open Canvasin sekä AI-integraation kaltaisia toiomintoja, on suorituskyvyssä pitänyt ottaa aimo harppaus eteenpäin.

Tällä kertaa vetovastuun on ottanut MediaTek Dimensity 7300-Ultra. Ratkaisu poikkeaa hieman pahimpien kilpakumppanien tableteista sekä OnePlussan puhelimistakin tutuista laitteista, jotka vannovat Qualcommin Snapdragon-sirujen nimeen. Onneksi huoli on aiheeton.

Sovellusten välillä hyppiminen on tehty todella nopeaksi, eivätkä latausajatkaan pääse ärsyttämään. Kun otimme testimielessä käyttöön Chromella avatun Open Canvasin, sen vieressä rullanneen YouTube-videon, kuva kuvassa -toiminnolla pyörineen suoratoistolähetyksen sekä vielä kelluvan muistiinpanotyökalun, OnePlus Pad Go 2 suoriutui tästä kaikesta ilman pienintäkään ongelmaa. Voikin sanoa, että edes hieman peruskäyttäjää vaativampi kuluttaja saa tuskin laitetta töksähtelemään.

Pelipuolella yhdistimme käyttöön Xbox-ohjaimen ja laitoimme Call of Duty: Mobilen pyörimään. Teos rullasi saumattomasti ilman ongelmia väritoistossa, grafiikassa tai Bluetooth-yhteydessä.

Vaativampi Honkai Star Rail on saanut monet budjettitabletit vaikeuksiin, mutta Pad Go 2:n tapauksessa ongelma kierrettiin helposti. Muutama hetkellinen ruudunpäivityksen notkahdus estää onnistumisen yltämisen samalle tasolle Call of Duty: Mobilen kanssa, mutta taistelut pyörivät laitteella silti erinomaisesti. Edes efektipitoiset erikoisiskut eivät aiheuttaneet hidastelua.

Viihdekäyttöä sujuvoittaa 120 hertsin virkistystaajuus, joka saa kuvan näyttämään merkittävästi sulavammalta. Myös nelikaiutinjärjestelmä on pätevä, eikä edes hiljainen äänenvoimakkuus saanut äänimaisemaa tökkimään.

Pad Go 2 on OnePlussan ensimmäinen 5G-tuellinen tabletti, mikä voi perustella sen valitsemisen ohi Pad 3 -lippulaivamallin. Vaikka OnePlus Pad 3 on tehokkaampi, 5G-yhteyden puute voi olla ongelma liikkuvalle käyttäjälle.

Saimme testiä varten lisälaitteeksi OnePlus Pad Go 2 Stylo -kosketuskynän. Piirustusmahdollisuus on näppärä lisä muistiinpanojen tekemiseen sekä mielikuvituksen taltioimiseen. Kokemus ei tietenkään vedä vertoja perinteiselle kynälle ja paperille, mutta käyttökokemus on silti miellyttävä ja tarkka.

• Arvosana suorituskyvystä: 4,5 / 5

OnePlus Pad Go 2 - Akkukesto

• Kookas 10 050 mAh akkukapasiteetti
• Käänteinen lataus
• Laturi ei sisälly pakettiin

Yksi OnePlus Pad 3:n suurimmista vahvuuksista koskee sen valtavaa akkua. Lippulaivamalliin on saatu ahdettua peräti 12 140 mAh akku, joka kestää todella pitkään. Edullisempi OnePlus Pad Go 2 ei yllä aivan samoihin lukemiin, mutta kasvanut akku on silti riittävän lähellä.

Pad Go 2 on kasvattanut edeltäjänsä 8 000 mAh akun peräti 10 050 milliampeeriin. Nykyisellään valmistaja lupaa 15 tunnin videotoiston tai jopa 60 päivän latingin standby-tilassa. Käytännössä akun ei siis pitäisi olla yllättäen loppu juuri koskaan.

Kokeilimme virrankulutusta katsomalla 30 minuuttia suoratoistopalvlua, pelaamalla toisen puolituntisen sekä surffaamalla vielä yhden mokoman verran täydellä kirkkaudella. Tämän aikana akkuvaraus putosi sadasta vain 82 prosenttiin.

Peruskäytössä kirkkaus harvemmin on maksimissa, joten käytännössä OnePlus Pad Go 2 yltää valmistajan lupauksiin.

Latausnopeudesta pitää yhä huolen 33 W SUPERVOOC -laturi. Vaikka parantunut latausnopeus olisi tietysti plussaa, ei tilanne ole huono nytkään. Kun akkukesto on aiempaa parempi, ei laturia myöskään tarvitse yhtä usein.

Lisäksi OnePlus Pad Go 2 tukee käänteistä latausta, joten saat sen avulla tarjottua lisävirtaa puhelimeen, kuulokkeisiin tai muihin elektronisiin laitteisiin.

• Arvosana akkukestosta: 4,5 / 5

Kannattaako OnePlus Pad Go 2 ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Harkitse myös

Jos et ole täysin varma OnePlus Pad Go 2:n soveltuvuudesta tarpeisiisi, on tässä muutama houkutteleva vaihtoehto mietittäväksi:

Narwal Freo Z 10 Ultra - Pika-arvio

Narwal on Suomessa vielä melkoisen harvinainen tuttavuus robotti-imurien saralla. Siinä missä erityisesti Roborock ja Xiaomi ovat monissa kodeissa tuttuja näkyjä eivätkä Wilfan kaltaisetkaan brändit ole tuikituntemattomia, on Narwalilla vielä jalansija haettavana. Valmistajan lippulaivamalli Freo Z 10 Ultra pyrkii putsaamaan kilpailijoillaan lattiaa; ei tosin sanan varsinaisessa merkityksessä eikä lopputuloksellisesti aivan käytännössäkään.

Narwal Freo Z 10 Ultra tarjoaa kaikki keskeisimmät perusominaisuudet. 18 000 Pa:n imuteho on arjessa riittävä muttei aivan samalla viivalla kilpailijoiden kärkimallien kanssa. Esimerkiksi Roborock Saros 10 yltää 22 000 pascaliin ja edullisempi Roborock Qrevo Curv -mallikin 18 500 pascaliin.

Perusarjessa tämä ei kuitenkaan tuota ongelmia. Imurin pohjassa sijaitsevat kaksi moppikiekkoa, kaksi sivuharjaa sekä pyörivä kumitelainen lakaisinrulla. Nämä saavat lattialle kertyneet liat siistiin kuntoon. Kuten robotti-imurien kohdalla on syytä aina sanoa, ei laite kenties kokonaan korvaa perinteistä pölyimuria, mutta on se samalla mainio apuri perinteisen työkalun rinnalle.

Laitteen käyttöönotto itsessään on tehty erittäin helpoksi. Pakettiin sisältyvän vaiheittaisen pikaohjeen avulla saa laitettua osaset paikalleen, minkä jälkeen telakka sekä imuri ovat valmiita käyttöön. Testiin saatu harmaa lataustelakka on kooltaan melkoisen tymäkkä tapaus (430,8 x 462 x 388 mm), mutta kiiltäväpintaisuus sekä pienet yksityiskohdat saavat sen näyttämään silti tyylikkäältä. Korkea rakenne voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia niille, jotka haluaisivat sen pöydän alle piiloon tai muuhun silmältä kätkössä olevaan jemmaan.

Valmistajan ylistämä VisionAI Pro -navigointijärjestelmä onnistuu osittain lupausten täyttämisessä. Kahden kameran järjestelmä osaa tunnistaa yli 200 erilaista estettä, joita voi ihastella tukisovelluksesta. Esimerkiksi oman siivouskertani ajalta matkalle tarttui ilmeistä työnjohtajan virkaa suorittanut lemmikkikoira, joka kävi useammassa paikassa vilkuilemassa työn jälkeä. Kamera taltioi näistä otokset, mutta kovin kummoisista kuvista ei voi puhua. Vaikka niistä tunnistaa kohteen, someen jakamista ei tarvitse jahkailla hetkeäkään.

Valitettavasti navigoinnissa sekä siivousjäljen tunnistuksessa on myös hankaluutensa. Kun imurin laittoi siivoamaan eteisen kivilattiaa, pinta itsessään oli isoilta osin kiiltävää. Jostain syystä Freo Z 10 Ultra kuitenkin marmatti likaisuudesta, minkä vuoksi laite kävi peräti viiteen kertaan telakassa hakemassa lisää vauhtia ja palatakseen pian takaisin uudelleen. Syynä saattoi olla pahvinkeräysastia, joka on kuitenkin kiinteänä osana sisustusta. Kun sen lopulta poisti ja alueen jynssäsi rätillä kuntoon, Narwalin imurikin tyytyi tilanteeseen ja siirtyi viimein seuraavaan tilaan.

Ongelmat toistuivat myös ahtaammissa huoneissa. Makuuhuoneen keskellä oleva karvainen matto tuotti isoja vaikeuksia, eikä laite osannut kiertää lattian reunoja pitkin vaikka tilaa olisi kyllä ollut. Toisaalta alue on myös sen verran ahdas, että yleensä sieltä on tavannut imuroida perinteisellä pölyimurilla. Viimeisenä ongelmana ilmeni telakasta poistuminen tilanteessa, jossa matkalle oli tietoisesti asetettu hieman esteitä. Imurin olisi pitänyt osata kulkea suoraa tietä ovelle törmäämättä paikallaan pysyvään sähköpöytään tai oven toisella puolen olevaan matkalaukkuun. Tämä onnistui vartin jälkeen, mikä ei suoranaisesti vakuuttanut toimintaa seurannutta toveria.

Kun Freo Z 10 Ultra viimein pääsee puhdistustöihin, on sen jälki mainiota. Imurointiteho saa koirankarvatkin mukaan, kun taas moppaus tekee koville pinnoille ihmeitä. Tilava yli neljälitraiset puhdas- ja likavesisäiliöt riittävät kotioloissa useampaan pesukertaan, eikä pölypussikaan täyty ihan hetkessä. Viimeksi mainitulle luvataan jopa 120 päivän käyttöaikaa, mutta tämä riippuu täysin siivoustahdista sekä kodin sotkuisuudesta. Lemmikkitaloudessa pussin joutuu vaihtamaan todennäköisesti melkoisen paljon useammin kuin pienemmässä kaksijalkaisten asuttamassa tilassa.

Kuten robotti-imureille on tyypillistä, myös Narwal ohjeistaa käyttämään ainoastaan valmistajan omaa puhdistusainetta. Sitruunan ja basilikan tuoksuinen pesuaine on poikkeuksellinen ja omaan nenääni jopa miellyttävä, mutta osalle se voi tuntua hieman liioittelevalta. Lisäksi lisäpuhdistusaineen saaminen on Narwalin verkkokaupasta haastavaa, sillä ainakin tällä hetkellä tuote on tyystin loppu. Tilalle voinee laittaa omiakin myrkkyjä, mutta tällöin laitteen toimivuudessa voi ilmetä ongelmia. Myyntipakettiin sisältyy onneksi miellyttävän kattava määrä varaosia, mutta ajoittain näiden kuluminen vaatii myös lisälaitehankintoja. Tästä lisää Hinta ja saatavuus -osiossa.

Imuroinnissa huomio kiinnittyy takkuuntumattomaan järjestelmään, jonka ansiosta dynaamiset sivuharjat pyrkivät pitämään imurin keskiosan puhtaana. Toiminto on parempi kuin esimerkiksi Wilfa Innobot RVC-D4000SL+:ssä, jonka rulla oli omiaan keräämään läjän kietoutuneita karvoja. Myös kelluva pääharja auttaa epätasaisissa pinnoissa, mutta näitä ei arvostelutilassa valitettavasti ollut.

Kuumavesimoppaus mahdollistaa 45°C - 75°C välisen puhdistuksen, mikä auttaa säätämään lämpötilan pinnan sekä likaisuuden mukaan. Vastaavasti telakassa oleva pölypussi lupaa hajunpoiston sekä steriloinnin. Näiden osalta on todettava, että ainakaan imuri saati telakka eivät päästä minkäänlaista hajuhaittaa, joten puhdistus tuntuu tekevän tehtävänsä.

Laitteen hallinta onnistuu varsin tyylikkäällä ja näppärällä Narwal Freo -mobiilisovelluksella. Sen ilmavuus ja selkeys on miellyttävää, mutta suomenkielisen lokalisoinnin puuttuminen on sääli. Applikaation avulla voi asettaa käytännöllisiä rajoituksia eri tiloihin ja pinnoille, minkä lisäksi voit tarkastella kameralla kuvattuja lemmikkejä, huonekaluja tai ihan vain siivouksen etenemistä.

Kokonaisuudessaan Narwal Freo Z 10 Ultra on laadukas ja hyvä robotti-imuri arkiseen peruskäyttöön. Siinä ei ole samanlaisia krumeluureja kuin Roborockin kärkimalleissa, mutta myös hintalappu on useamman satasen edullisempi. Pienet ongelmat navigoinnissa sekä ajoittaisessa jumiutumisessa ovat ikäviä miinuksia, mutta kovin suurista ongelmista ei myöskään voi puhua. Reitiltään eksynyt imuri tapaa pääasiassa naurattaa – ainakin mikäli vieraat eivät ole ovella ihan muutaman minuutin kuluttua.

Narwal Freo Z10 - Hinta ja saatavuus

• Julkaistiin kesällä 2025
• Suositushinta 1 399 €
• Kalliit ja saatavuudeltaan vaihtelevat varaosat

Narwal Freo Z 10 Ultra on valmistajan lippulaivamalli vuonna 2025, joten hinta on sen mukainen. Suomessa laitteen suositushinta on 1 399 euroa, mikä on kokonaisuuden huomioiden melko kohdillaan. YKköskilpailija Roborockin kärkimallit maksavat merkittävästi enemmän, mutta ne tarjoavat myös käsivarren kaltaisia erikoisominaisuuksia, jotka perustelevat hinnan.

Mallia on saatavissa Suomessa useilta jälleenmyyjiltä, joista osa tarjoaa sitä jo loppuvuodesta 2025 houkuttelevaan tarjoushintaan. Onkin mahdollista, että robotti-imurin saa matkaansa jopa alle tonnilla.

Jos hintalappu tuntuu liian tyyriiltä, on myynnissä myös 999 euron suositushinnalla varustettu Narwal Freo Z 10 -perusmalli.

Robotti-imurien kohdalla kulut eivät tietenkään jää pelkästään ostohintaan, sillä laitteen osat ovat kuluvaa sorttia. Pidemmän päälle onkin syytä hankkia aika ajoin varaosia, jotka ovat tyyrin puoleisia. Moppityynyistä joutuu pulittamaan aika ajoin noin 30 euroa, kun taas tuoksullinen pesuaine maksaa 36 euroa (930 ml). Näiden saatavuus ailahtelee pahasti, ja esimerkiksi tämän arvostelun kirjoitushetkellä valmistajan verkkokaupassa ei ole saatavilla kumpaakaan. Tällöin vaihtoehdoksi jää kattavamman lisälaitepaketin osto, jolloin hinta nousee 150 tai 160 euroon. Auts!

Narwal Freo Z 10 Ultra - Tekniset tiedot

Kannattaako Narwal Freo Z 10 Ultra ostaa?

Osta, jos...

Älä osta, jos...

Näin arvostelin Narwal Freo Z10 Ultran

• Kotikäytössä usean kuukauden ajan
• Moppaus ja imurointi aktiivisesti käytössä
• Kokeilimme eri tiloja sekä kodin huonekalujen vaihtelevaa järjestystä

Narwal Freo Z10 Ultra oli testikäytössä usean kuukauden ajan. Tänä aikana se sai siivota roiman 70 neliöisen kodin eri huoneita omaan tahtiin sekä käskystä vaihtelevilla likaisuusasteilla.

Imuri joutui testijakson aikana väistelemään lemmikkikoiraa sekä siivoamaan tämän jälkiä. Lisäksi jakson ajalle osui huonejärjestyksen vaihto sekä isompia siivousoperaatioita, jotka vaativat sen navigoinnilta kattavampaa kyvykkyyttä.